Janawad, Intia, 23.04.01 (IPS) – Joukko värikkäisiin perinneasuihin pukeutuneita naisia ja miehiä istuu niitylle pystytetyn kangaskatoksen varjossa Janawadin kylässä läntisessä Intiassa. Asukkaat ovat saapuneet kokoukseen tivaamaan viranomaisilta, mihin alueen kehittämiseen tarkoitetut varat on haaskattu.
Useista lähiseudun kylistä tulleet talonpojat puhuvat vuosien ajalta maksamatta jääneistä palkoista sekä kouluista ja sairaaloista, jotka ovat olemassa vain tilikirjoissa. Ensi kertaa heillä on myös todisteita syytöstensä tueksi.
Syytöksiä kuulemassa on valtion ja oikeuslaitoksen virkamiehiä sekä edustajia kansalaisjärjestöistä ja tiedotusvälineistä.
Janawadissa toimii kymmenkuntaa lähiseudun kylää ja niiden 5 000 asukasta edustava vaaleilla valittu kyläneuvosto eli panchayat.
Uuden lain mukaan panchayatin täytyy laittaa toimistonsa ilmoitustaululle tiedot kakista viiden viime vuoden aikana toteutetuista kehityshankkeista ja niihin käytetyistä rahasummista.
Kun tiedot julkistettiin Janawadissa viime vuonna, luvut eivät asukkaiden mielestä täsmänneet. "Ihmiset tajusivat, että heitä on huijattu. Ilmoitetuista hankkeista vain puolet oli olemassa", Chamnaram Gujjar Amartyan kylästä muistelee.
Niinpä asukkaat vaativat nähtäväkseen hankkeita koskevat asiakirjat, jotka on uuden lain mukaan esitettävä pyytäjälle neljän päivän kuluessa. Janawadin kyläneuvoston vaikutusvaltaiset jäsenet onnistuivat kuitenkin viivyttämään asiakirjojen julkistamista vuodella.
Asukkaiden sinnikkyyttä asiassa tuki Mazoor Kisan Shakti Sanghatan -niminen työläisten ja talonpoikien kansalaisjärjestö. Se aloitti jo 1996 kampanjan, jolla vaadittiin kylien asukkaille oikeutta tutustua panchayatien virallisiin asiakirjoihin.
Kampanjan seurauksena Rajasthanin osavaltioon säädettiin viime vuonna laki, joka velvoittaa kyläneuvostot tiedottamaan toiminnastaan. Kampanjaa johtaneen järjestön perustaja Aruna Roy on saanut toiminnastaan Rajasthanin kyläläisten hyväksi "Aasian Nobeliksi" sanotun Magsaysay-palkinnon.
Royn mukaan Janawadin niityllä järjestetyn kaltaiset julkiset kuulemistilaisuudet ovat tehokas ase köyhien oikeuksien puolustamisessa.
Järjestön edustaja Nikhil Dey kertoo, että Janawadin kyläneuvosto väitti toteuttaneensa kehityshankkeita 13,3 miljoonan rupian (noin 1,8 miljoonan markan) edestä, mutta tosiasiassa rahaa käytettiin vain 6,5 miljoonaa rupiaa.
"Kun vaadimme nähdä tilikirjoja, meitä uhkailtiin. Kaikkien näiden ihmisten pitäisi olla jo vankilassa", Nimdin kylästä kokoukseen saapunut Swarup Lal puuskahtaa.
Muut osanottajat kertovat kesken jääneistä lastentarhoista ja kouluista, vesisäiliöistä, joita ei koskaan alettukaan rakentaa, ja väärennetyistä palkkalistoista.
Eräs köyhä nainen paljastaa, ettei hän ole vieläkään saanut palkkaa 59 päivän työstä, jonka hän teki kyläneuvostolle neljä vuotta sitten.
Nainen on luku- ja kirjoitustaidoton, joten hän toivoo viranomaisten hyväksyvän kirjanpitonsa: mustat pisteet, jotka hän merkkasi talonsa seinään pitääkseen lukua työpäivistään.
Useat muutkin valittavat, että he eivät ole saaneet maksua kyläneuvostolle tekemistään töistä.
Syytettyjen penkillä kokouksessa istuvat virkamiehet ovat vaisuja. Yksi vetoaa siihen, että hän on aloittanut vasta äskettäin, eikä tiedä mitään. Toinen väittää, että syytöksiä on tutkittu ja valituksia tehty.
Jotkut kansalaisjärjestön edustajat pelkäävät, että kuuleminen ei johda juuri mihinkään. Heidän mukaansa viime vuosina on järjestetty useita vastaavia tilaisuuksia, mutta vääryydet ovat yhä rankaisematta.
Intian keskusvaltaa tilaisuudessa edustava Sudha Pillai on eri mieltä. Hän luonnehtii kokouksessa kuulemiaan tietoja "sokeeraaviksi" ja katsoo, että rangaistuksia on jaettava pelotukseksi muille. (Inter Press Service) .
