Maputo, 19.02.01 (IPS) – Sotien uhreiksi on kautta aikojen joutunut muitakin kuin sotilaita, ja siviiliuhrien joukossa on aina ollut myös lapsia. Nykyajan sodat kuitenkin surmaavat, vammauttavat ja käyttävät hyväksi lapsia paljon raaemmin ja järjestelmällisemmin kuin koskaan aiemmin.
Kylmän sodan päättyminen lupasi loppua selkkauksille, joiden polttoaineena oli usein kahden supervallan ideologinen vastakkaisuus. Toisin kuitenkin kävi: sotia on puhjennut jokseenkin kaikilla maailman kolkilla joko valtioiden välille tai vielä useammin niiden sisällä. Tiedotusvälineet kuittaavat ne helposti heimosodiksi tai etniseksi vihanpidoksi, mutta näiden sisällissotien syyt ovat paljon moninaisemmat ja usein myös tuoreemmat.
Viimeaikaisten konfliktien vaikutus lapsiin on ollut erityisen tuhoisa. Miljoonia lapsia on tarkoituksella tapettu, ja satojatuhansia on pakotettu mukaan sotimiseen. Lisäksi miljoonat lapset ovat joutuneet kärsimään aliravitsemuksesta, sairauksista, seksuaalisesta väkivallasta ja pakolaiselämän ankaruudesta.
Nykyajan selkkausten tärkeimpiä syitä ovat:
– Kilpailu luonnonvaroista. Pitkään jatkuneet sodat Angolassa ja Sierra Leonessa on rahoitettu timanteilla. Sudanin sisällissodan käyttövoimana on öljy. Afganistanissa ja Kolumbiassa taistellaan huumekaupan miljoonavoitoista.
– Rikkaiden maiden markkinat, joita ilman yksikään "sotatalous" ei kukoistaisi. Maailmanlaajuiset liiketoimet – lailliset ja laittomat – ovat poikineet monimutkaisen kansainvälisen järjestelmän, jonka ansiosta sota on paitsi mahdollista, myös erittäin tuottoisaa.
– Kansainvälinen asekauppa, varsinkin pienaseiden myynti, takaa sotien jatkumisen. Pienaseisiin luetaan muun muassa pistoolit, rynnäkkökiväärit, henkilömiinat, kevyet singot, kranaatinheittimet ja jopa olalta ammuttavat ilmatorjuntaohjukset. Pienaseita on nykyisin niin helposti saatavilla, että köyhinkin yhteisö pystyy hankkimaan tulivoimaa, jonka avulla paikallinen selkkaus yltyy veriseksi teurastukseksi.
– Monet kehitysmaat ovat suurten velkojensa ja kansainvälisten luottolaitosten sanelemien vyönkiritysohjelmien vuoksi joutuneet leikkaamaan peruspalvelujaan ja julkista sektoriaan. Samalla maan talous on heikentynyt, ja esiin on tunkenut uusia valtaa ja voittoja janoavia toimijoita.
Nykyiset konfliktit ovat erityisen tuhoisia lapsille siksi, että ne eivät juuri erottele taistelijoita ja siviilejä. Siviilien osuus sotien uhreista on viime vuosikymmeninä noussut järkyttävästi: viidestä prosentista yli 90 prosenttiin.
1990-luvulla kuoli aseellisten yhteenottojen seurauksena yli kaksi miljoonaa lasta ja yli kolminkertainen määrä vammautui pysyvästi tai haavoittui vakavasti.
Noin 20 miljoonaa lasta on tällä hetkellä pakolaisena joko ulkomailla tai omassa maassaan.
Nykypäivän sodankäyntiin yhdistyy usein tolkuttomasti väkivaltaa ja julmuuksia. Ne ulottuvat systemaattisesta raiskaamisesta viljelysten tuhoamiseen, kaivojen myrkyttämiseen ja suoranaiseen kansanmurhaan.
Taistelijat tuntuvat hylkäävän kaikki inhimillisyyden perussäännöt käydessään raivoisasti lasten ja näiden perheiden kimppuun. Toisaalta lapsia myös pakotetaan sotilaiksi, jolloin he eivät ole pelkästään julmuuksien uhreja vaan myös niiden toimeenpanijoita. Selkkauksiin eri puolilla maailmaa osallistuvien alle 18-vuotiaiden määrä on jatkuvasti yli 300 000.
Kansainvälinen hätäapu sotien uhreille on riittämätöntä, ja se jakautuu epätasaisesti. Sekä sodista että avun puutteesta kärsivät eniten lapset ja naiset.
YK:n 1994-1999 jäsenvaltioilta pyytämä hätäapu oli 13,5 miljardia dollaria (dollari on noin 6,5 markkaa), mutta apua tuli alle 9 miljardia dollaria.
Vuonna 1999 Kosovon sodan koettelemille 3,5 miljoonalle ihmiselle löytyi apua 59 senttiä henkeä kohti päivässä. Samaan aikaan sitä riitti Afrikan 12 miljoonalle avuntarvitsijalle vain 13 senttiä päivässä.
Hätää kärsivien auttamisen ohella YK on omistautunut kasvavassa määrin rauhanturvaamiselle ja -rakentamiselle. Se on tuottanut tulosta esimerkiksi Salvadorissa, Namibiassa ja Nicaraguassa. Murheellisia epäonnistumisia on puolestaan koettu entisessä Jugoslaviassa, Somaliassa ja kaikkein karmeimmin Ruandassa.
Rutiiniksi muuttuneet raakuudet lapsia kohtaan ovat suuri haaste kansainväliselle oikeudelle. Kansainvälinen yhteisö on kehittänyt vakuuttavia välineitä ihmisoikeuksien vaalintaan ja kansanmurhaan syyllistyneiden rankaisemiseen. Valitettavasti monet valtiot ja aseelliset ryhmittymät ovat viitanneet sopimuksille kintaalla ja selvinneet siitä rankaisematta.
Lapsia vastaan tehtyihin sotarikoksiin syyllistyneet on saatava vastaamaan teoistaan. Kansallinen itsemääräämisoikeus ei saa milloinkaan toimia suojakilpenä niille, jotka ovat suoraan tai välillisesti syyllistyneet näihin rikoksiin. On ryhdyttävä kansallisiin ja kansainvälisiin toimiin rikollisten ja näiden tukijoiden saamiseksi vastuuseen teoistaan. (Inter Press Service) * Graca Machel on entinen Mosambikin opetusministeri ja maan edesmenneen presidentin Samora Machelin puoliso. Hän vetää Unicefin kampanjaa lasten oikeuksien puolesta yhdessä nykyisen miehensä Nelson Mandelan kanssa. Machel on laatinut YK:lle raportteja aseellisten konfliktien vaikutuksista lapsiin ja julkaisee tänä vuonna aiheesta kirjan.
Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään. .
