Rio de Janeiro, 05.02.01 (IPS) – Porto Alegressa Brasiliassa tammikuun lopulla pidetty ensimmäinen Maailman sosiaalifoorumi kokosi yhteen valtavan kirjon ihmisiä, joita yhdistää kriittinen suhtautuminen "uusliberaaliin globalisaatioon". Varsin monia osanottajia yhdistää myös menneisyys sikäli, että he aloittivat maailman parantamisen jo 1960-luvulla, vaikka eivät välttämättä samassa liikkeessä.
Ensimmäinen sosiaalifoorumi järjestettiin vastapainoksi Sveitsin Davosissa samaan aikaan kokoontuneelle Maailman talousfoorumille. Tapahtumien välille kehiteltiin myös vuoropuhelua videoyhteyden välityksellä.
Porto Alegren kuusipäiväiseen tapahtumaan osallistui 4 702 ihmistä. Moni heistä oli liikkeellä jo 30 tai 40 vuotta sitten: Kuka vaati rauhaa Vietnamiin, kuka taisteli sissinä sotilasdiktatuuria vastaan. Jotkut polttivat rintaliivejään naisten vapautumisen merkiksi, toiset puolustivat vähemmistöjen oikeuksia tai vaativat rotujen tasa-arvoa.
Sosiaalifoorumin tunnetuimpiin osanottajiin kuului Algerian itsenäisyyssodan sankari Ahmed Ben Bella, josta tuli 1963 maansa presidentti. Hän puolusti puheenvuorossaan vallankumousta ja teki kunniaa Ernesto Che Guevaralle.
Ben Bella kohtasi Porto Alegressa muun muassa Ladislas Dowborin. Tämä oli yksi 40 brasilialaisesta poliittisesta vangista, jotka vapautettiin 1970 ja lähetettiin Algeriaan. Tätä vaativat sissit, jotka lupasivat vastapainoksi vapauttaa Rio de Janeirossa panttivangikseen ottamansa Saksan-suurlähettilään.
Ben Bella oli itsekin tuolloin vankilassa, sillä hänet oli syösty vallasta sotilaskaappauksella 1965. Dowbor toimii nykyisin taloustieteen professorina Sao Paulon katolisessa yliopistossa.
Maailmassa oli 1960-luvulla käynnissä monia kamppailuja yhtä aikaa, mutta toisistaan erillään. Pariisissa mellakoivat opiskelijat, Latinalaisessa Amerikassa radikaalit nuoret liittyivät sisseihin. Useimmat heistä pitivät ihanteenaan sosialistista Kuubaa eivätkä voineet käsittää, miksi eurooppalaiset radikaalit tuomitsivat Neuvostoliiton 1968 toimeenpaneman Tshekkoslovakian miehityksen.
Tavoitelluilla vallankumouksillakin oli erilaisia sisältöjä. Yhdet vaativat proletariaatin diktatuuria, kun toiset puolustivat demokratiaa, vapaata rakkautta, sukupuolten tasa-arvoa, Yhdysvaltain mustien ihmisoikeuksia tai alkuperäiskansojen perintöä.
Samaan aikaan luotiin pohja ympäristöliikkeille sekä kampanjoille mielisairaaloiden uudistamisen ja vammaisten tasa- arvon puolesta.
Liikkeet saavuttivat voittoja ja kärsivät tappioita, mutta niiden myötä moniarvoisuus nousi universaaliksi arvoksi. Opittiin kunnioittamaan erilaisuutta niin luonnossa kuin kulttuurissakin. Tasa-arvoa ei enää sekoitettu yhdenmukaisuuteen.
Luonnollinen seuraus oli edistyksellisten voimien hajoaminen erillisiin liikkeisiin, joista muodostui lukemattomia kansalaisjärjestöjä. Niistä moni on yhden asian liike, joka keskittyy vaikkapa feminismiin, ihmisoikeuksiin, katulasten auttamiseen tai vaatimaan kehitysmaiden velkojen mitätöimistä.
Historiallinen ympyrä näyttäisi sulkeutuneen Brasilian sosiaalifoorumissa, jonne erilaiset liikkeet hakeutuivat etsimään toiminnalleen yhteisiä nimittäjiä.
Maailman sosiaalifoorumin tunnuksena onkin mosaiikki, kokonaisuus, joka säilyttää osiensa alkuperäisen luonteen erilaisuutta kunnioittaen, mutta osoittaa samaan suuntaan, "toisenlaiseen maailmaan".
Yhtenäisyyden sanotaan usein vaativan yhteistä vihollista, ja sellainen on tässä tapauksessa "uusliberaali globalisaatio". Se on korvannut menneiden vuosikymmenten pahamaineisen vastustajan, "imperialismin".
Syylliset löytyvät kuitenkin tälläkin kertaa Yhdysvalloista ja muista länsimaista. USA:ssa majailevat Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailmanpankki ja useimmat monikansalliset suuryhtiöt. Maailman kauppajärjestön (WTO) päämaja sijaitsee Sveitsissä.
Taistelua käydään jälleen "ylhäältä annettua" talousmallia vastaan. Kylmän sodan aikaisten kahden järjestelmän sijasta nyt syytettynä on vain yksi, uusliberaali talousmalli. Monimuotoisuus ei ole levinnyt talouselämään asti.
Nykyisin raha on tärkein ihmisten alistamisen väline. Yhä harvemmin käytetään sotilaallista voimaa, mikä onnistui 1960- luvulla Prahassa ja Dominikaanisessa tasavallassa, mutta kärsi karvaan tappion Vietnamissa.
Ulkomainen velka, pörssikeinottelu, vapaa kauppa, tiedon monopolisointi patenttien avulla ja julkisten palveluiden yksityistäminen nähdään nyt vallan välineinä ja keinoina pahentaa kansallista ja kansainvälistä eriarvoisuutta.
Vallan keskittyminen – olipa se taloudellista, poliittista, sosiaalista tai kulttuurista – on kaikkien konfliktien äiti, koska se aiheuttaa vääjäämättä taistelua uudelleenjaosta, julisti Samuel Pinheiro Guimaraes. Hän on Rio de Janeiron valtionyliopiston professori ja yksi sosiaalifoorumin kutsuvieraista.
Filippiiniläinen professori ja Focus on the Global South – järjestön johtaja Walden Bello esitti maailman talouden keskitetyn sääntelyn vähentämistä lakkauttamalla IMF, Maailmanpankki ja WTO.
Hänen mukaansa keskitetty valta ei kykene mukautumaan taloudellisen todellisuuden eri muotoihin ja on siksi tuomittu katoamaan samaan tapaan kuin Neuvostoliitto keskusjohtoisine komentotalouksineen.
Maailman sosiaalifoorumissa nostalgia ja uudet huolenaiheet elivät rinnakkain. Moni esimerkiksi varoitteli, että Kolumbiasta voi tulla uusi Vietnam, jos Yhdysvallat jatkaa raha- ja aseavun syytämistä sissejä ja huumekauppaa vastaan sotivalle hallitukselle.
Käsitteet ja niiden sisällöt vaativat yhä selvennystä. Samaan aikaan, kun osa sosiaalifoorumin osanottajista huusi "Alas globalisaatio", toiset muistuttivat, että he eivät vastusta globalisaatiota sinänsä, vaan haluavat sen perustuvan "solidaarisuudelle uusliberalismin sijasta."
Maailman sosiaalifoorumista päätettiin tehdä vuotuinen tapahtuma, jonka suurin haaste on hahmotella paremman maailman malli. Sen on oltava toteuttamiskelpoinen, eikä se saa loukata ihanteita, joita osa väestä on vaalinut 1960-luvulta asti. Niille näyttää löytyvän kannatusta nuoremmassakin sukupolvessa. (Inter Press Service) .
