Manila, 29.01.01 (IPS) – Melanie Lopez, 15, pukeutuu samanlaiseen "univormuun" kuin moni muukin filippiiniläinen ikätoverinsa: väljiin hiphop-housuihin, navan paljaaksi jättävään toppiin ja paksupohjaisiin kenkiin. Lisäksi hänellä on neonväriset kynnet ja muodikkaan välinpitämätön asenne.
Lopez näyttää kavereineen siltä kuin he tulisivat suoraan diskosta, mutta viime aikoina heillä on ollut jännittävämpää tekemistä.
Kännyköihin tulvineiden tekstiviestien yllyttäminä Lopez ja hänen ystävänsä lähtivät kymmenientuhansien maanmiestensä tavoin tammikuun puolivälissä kadulle vaatimaan presidentti Joseph Estradan eroa.
Mielenosoitukset jatkuivat neljä päivää Edsa-lyhenteellä kutsutulla kadulla (Epifanio de los Santos Avenue), joka oli tapahtumien näyttämönä myös vuoden 1986 kansannousussa. Tuolloin kansan valta -nimellä tunnettu liike painosti diktaattori Ferdinand Marcosin eroamaan.
Nyt oli Estradan vuoro lähteä, ja se tapahtui 20. tammikuuta. Valtaan nousi varapresidentti Gloria Macapagal Arroyo.
Lopez ja hänen ystävänsä kertovat jälkikäteen huomanneensa Edsalla, että paikalla oli pilvin pimein heidän kaltaisiaan muodikkaita nuoria. Julki tulleet tiedot Estradan hallinnon mädännäisyydestä olivat saaneet teinit raivoihinsa. "Se oli niin häpeämätöntä", he sanovat.
Estradalla oli tapana väittää, että häntä jahtasi vain maan vauras liikemiesluokka. Tapahtumat kuitenkin osoittivat, että Filippiineille on syntynyt uusi aktivistien sukupolvi. Se on nuori ja suhtautuu suurin epäilyksin johtajiinsa.
Filippiinien 75-miljoonaisesta väestöstä on itse asiassa enemmistö alle 18-vuotiaita. Juuri nuoret vierastivat eniten Estradan populistista politiikkaa.
"Sukupolvi X on koko ajan etsinyt jotakin asiaa, jonka puolesta kannattaisi toimia. Minusta tuntuu, että Erap (Estradan lempinimi) antoi sen sille", politiikan tutkija Conrado de Quiros arvioi.
Nyt nuoret kohdistavat Arroyoon suuria odotuksia, mutta samalla heillä on vahvoja epäilyjä tämän kyvyistä ja mahdollisuuksista puhdistaa politiikka korruptiosta ja likaisesta pelistä.
"Odotan uuden presidentin toimivan täsmälleen päinvastoin kuin Estrada. Toivon, että todella saamme nähdä korruption loppuvan. Haluaisin kovasti, että voisin olla ylpeä presidentistämme", 18-vuotias opiskelija Leona Medina pohtii.
Arroyo on muistanut mainita nuoret erikseen sekä virkaanastujaispuheessaan että myöhemmissä lausunnoissaan. "Lupaan antaa teille kirkkaan tulevaisuuden", hän julistaa.
Jo ensimmäisen viikon aikana Arroyoa alettiin kuitenkin arvostella siitä, että hän on ympäröinyt itsensä monilla vanhan kaartin poliitikoilla. Jotkut heistä vaihtoivat leiriä vasta viime minuutilla.
Arroyoa on myös ehditty moittia siitä, ettei hän ole juuri ottanut yhteyttä niihin ryhmiin, jotka nostivat hänet valtaan kapinallaan. Siksi pelätään, ettei hän ryhdy tositoimiin uudistaakseen politiikkaa ja kitkeäkseen korruption ja sukulaisten suosinnan.
"Herää kysymys, miten presidentti aikoo edistää kansan asiaa, ja aikooko hän ylipäätään ottaa kansalaisyhteiskunnan ja militantit ryhmät mukaan hallintoonsa", Cebu Daily News -lehden pääkirjoitus aprikoi.
Estradan kukistanutta kansanliikettä on kutsuttu nimellä kansan valta kakkonen. Se koetaan jatkoksi 15 vuoden takaiselle kansan valta -kumoukselle, joka nosti Corazon Aquinon presidentiksi.
De Quiros uskoo, että uuden kumouksen vaalinta jää nuorille, jotka muodostavat myös huomattavan osan äänioikeutetuista.
Estradan kukistaminen antoi heille "tunteen, että he ovat osa historiaa", de Quiros sanoo. "Siksi kansan valta kakkosen saavutusten parhaita vaalijoita ovat nuoret – vaikka pelkäänkin, että liike hajoaa, koska vallanvaihto on tapahtunut."
De Quirosin mielestä niin ei saisi käydä. "Pitäisi olla jatkuvaa valistusta, mitä ei saatu aikaan kansan valta ykkösen aikana", hän pohtii täsmentäen, että kansalaisten tulisi pitää alati silmällä hallitusta, presidenttiä ja lainsäätäjiä.
Ulkopuolisen silmin kännykät ja muut kaupallisuuden tuomat vempaimet tuntuvat vievän nuorten kaiken huomion. Tutkijoiden mukaan nuori sukupolvi tietää kuitenkin tarkoin, mitä se haluaa johtajiltaan.
Marcosin diktatuurin vastustamiseen aikanaan itsekin osallistunut sosiologi Karina Constantino-David selittää, että tämän päivän aktivismi on erilaista kuin 1970- ja 1980-luvulla.
Esimerkiksi 1970-luvulla Filippiinien yliopiston kiihkeimmät opiskelija-aktivistit valtasivat kampuksen ja saivat sotilaat kimppuunsa.
"Silloiseen kapinointiin osallistuneet meidän sukupolvemme edustajat ovat pitäneet nykynuoria täysin epäpoliittisina ja sisäänpäin kääntyneinä", kertoo David. Hän toimi jonkin aikaa asuntoministerinä Estradan hallituksessa, mutta palasi pian yliopistoon opettamaan.
"Meille on nyt valjennut, että isänmaallisuutta voi osoittaa monin tavoin", jatkaa David, jonka omat lapset osallistuivat kansan valta kakkoseen.
David muistuttaa, että osa nykynuorista oli tuskin syntynyt vuoden 1986 kansannousun aikaan, mutta "he menettivät kunnioituksensa Estradaa kohtaan saadessaan päivittäin tekstiviestejä, joissa paljastettiin totuus tämän toimista. He raivostuivat."
Lopez ja tämän kaverit vahvistavat Davidin teorian. He kertovat tyrmistyneensä, kun Estradaa vastaan nostetussa oikeudenkäynnissä eräs pankkivirkailija todisti nähneensä, miten presidentti allekirjoitti papereita Jose Velarden nimellä.
David uskoo, että koettuaan itsensä kansannousun sankareiksi, nuoret filippiiniläiset ovat muiden osallistujien tavoin tajunneet, että "he tekivät jotakin, he tekivät sen omin avuin ja he voivat jatkossakin kansalaisina tehdä jotakin." (Inter Press Service) .
