Johannesburg, 18.12.00 (IPS) – Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC
Yhdysvaltain, Kanadan ja Länsi-Euroopan maiden muodostama Nato perustettiin 50 vuotta sitten ehkäisemään sotia vakuuttavan pelotevoimansa avulla. Naton puolustusoppi lähtee siitä, että hyökkäys yhtä sen jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi koko järjestöä vastaan.
SADC:n kaavailema puolustusliitto nojaa samanlaiseen ajatteluun kuin Nato. Tarkoituksena on perustaa pysyvät alueelliset rauhanturvajoukot, jotka voidaan lähettää konfliktialueelle. Joukoilla olisi myös selkkauksia ehkäisevä rooli, ja ne osallistuisivat tarvittaessa humanitaarisen avun jakeluun.
SADC:n jäseniä ovat nykyisin Etelä-Afrikka, Angola, Botswana, Namibia, Lesotho, Tansania, Kongon demokraattinen tasavalta, Mosambik, Malawi, Mauritius, Sheychellit, Swazimaa, Sambia ja Zimbabwe. SADC muodosti syyskuun alussa vapaakauppa-alueen, jonka tavoitteena on poistaa keskinäiset tullit kokonaan 12 vuoden aikana.
Jäsenmaiden puolustusministerit hahmottelivat uuden sotilasliiton suuntaviivat marraskuun lopulla Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa pidetyssä kokouksessa.
"Tarkoitus on, että sotilasliiton perustamissopimuksen allekirjoittaneet maat eivät hyökkäisi toistensa kimppuun", Etelä- Afrikan puolustusministeri Mosioua Lekota selittää. Lisäksi jäsenmaiden tehtävänä on estää kytevien konfliktien leimahtaminen väkivaltaisiksi, hän lisää.
"Järjestely tekisi tarpeettomaksi sen, että jokaisella SADC- maalla täytyy olla omat täysimittaiset asevoimat. Kukin maa voisi keskittyä tiettyyn erikoisalaan, ja niiden joukot koottaisiin tarvittaessa yhteen", Lekota sanoo.
Joulukuun puolivälissä SADC-maiden puolustusministerit kokoontuivat Etelä-Afrikan Pretoriaan hiomaan suunnitelmaa sotilasliitosta ja etsimään ratkaisua Kongon demokraattisen tasavallan sotaan.
Näyttää todennäköiseltä, että SADC-maat lähettävät Kongoon rauhanturvajoukot, joista muodostuu uuden alueellisen armeijan runko.
Kongon selkkaus jatkuu kolmatta vuotta, eikä sille näy loppua huolimatta kesällä 1999 solmitusta rauhansopimuksesta. Tulitauko saatiin viimeksi aikaan huhtikuussa 2000, mutta kummatkin osapuolet ovat rikkoneet sitä.
Sotkuisen sodan yhtenä osapuolena on Kongon presidentin Laurent Kabilan johtama armeija, jonka tueksi on lähetetty joukkoja Angolasta, Zimbabwesta ja Namibiasta. Vastassa on kolme eri sissiryhmää, jotka saavat tukea Ruandan ja Ugandan joukoilta.
Kapinalliset tukijoineen ovat saaneet valvontaansa miltei puolet Kongon demokraattisesta tasavallasta eli entisestä Zairesta. Heidän vahvimmat tukialueensa ovat maan pohjois-, keski- ja itäosissa.
Lekotan mukaan Kongon rauhoittamisen suurin ongelma on eri armeijoiden riisuminen aseista. Rauhansopimus edellyttää aseriisuntaa, mutta ei kerro, miten se toteutetaan, hän harmittelee.
Lekotan mielestä Etelä-Afrikan velvollisuus on huolehtia siitä, että Kongon rauhanprosessi saadaan takaisin raiteilleen. "Ennustan kovia otteita (SADC:lta) jo ennen vuoden loppua, ja ne auttavat konfliktin ratkaisussa", Lekota sanoo.
Etelä-Afrikka ja Nigeria ovat tarjoutuneet antamaan YK:n käyttöön Kongoon lähetettäviä rauhanturvaajia. Ryhmän on määrä käsittää 500 sotilastarkkailijaa ja heitä tukevat 5 000 miehen vahvuiset joukot, joiden tehtävänä on valvoa tulitaukoa ja taistelijoiden vetäytymistä rauhansopimuksen määräysten mukaisesti.
Etelä-Afrikan yleinen mielipide vastustaa jyrkästi joukkojen lähettämistä Kongoon. Maan asevoimien komentaja Siphiwe Nyanda on toista mieltä. "Kongolaiset ovat taistelleet itsenä pattitilanteeseen. Meidän on autettava heitä." (Inter Press Service) .
