Washington, 09.10.00 (IPS) – Kansainvälisen ihmisoikeusjärjes tön Human Rights Watchin tuoreen raportin mukaan burundilaisten naisten raiskaaminen ja seksuaalinen ahdistelu on tavallista Tansanian pakolaisleireillä.
Raportissa YK:n pakolaisjärjestö UNCHR:lle annetaan tunnustusta siitä, että se on tehnyt pakolaisleireillä kahtena viime vuonna paljon naisten hyväksi. Naisten turvallisuutta ja koskemattomuutta ei ole kuitenkaan vielä taattu.
"Naiset pakenivat Burundista uskoen löytävänsä turvan Tansanian pakolaisleireiltä, mutta he joutuivat ojasta allikkoon", sanoo raportin tekijä Chirumbidzo Mabuwa.
Leireillä tuntemattomat miehet ahdistelevat ja raiskaavat naisia ja omat aviomiehet pahoinpitelevät vaimojaan. Väkivalta juontaa juurensa naisten alistetusta asemasta Burundissa. Suurin osa pakolaisista on kotoisin maaseudulta, missä miehet ovat perinteisesti naisten yläpuolella.
Burundilaisessa kulttuurissa naiset hankkivat perheelle ravinnon ja polttopuut. Tansaniassa pakolaisleirit sijaitsevat harvaanasutuilla alueilla ja naisten on usein työskenneltävä kaukana kodeistaan. Polttopuita ja vihanneksia keräävät naiset ovat helppoja uhreja ahdistelijoille.
Burundilaisen miehen tehtävänä on rakentaa perheelleen talo ja hankkia toimeentulo. Pakolaisleireillä heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vastata velvollisuuksistaan. Se turhauttaa heitä. Miesten mieliä hämmentää vaarallisesti myös perheen pakolaisuud en aiheuttama epäonnistumisen tunne.
Pakolaisperheistä tehdyt tutkimukset osoittavat, että kyvyttömyyden tunne saattaa ajaa miehen pahoinpitelemään vaimoaan. Käyttäytyessään väkivaltaisesti mies kokee hallitsevansa asioit a ja olevansa vallassa.
Jos vaimo on burundilaisen miehen mielestä toiminut väärin, hänellä on yhteisön perinteen mukaan oikeus rangaista naistaan. Pakolaisleireillä miesten johtamat sovitteluelimet asettuvat yleensä miesten puolelle. Joissakin tapauksissa sovitteluelimet ovat kuitenkin määränneet miehen lopettamaan vaimonsa hakkaamisen tai korvaamaan väkivallan rahalla tai kankaalla.
Tansanian Arushassa on jo pitkään käyty rauhanneuvotteluja Burundin presidentin Pierre Buyoyan ja hutujen ja tutsien puolueiden välillä. Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela toimii neuvotteluissa välittäjänä. Toiveista huolimatta syyskuussa ei päästy ratkaisuun vallanjaosta kun USA:n presidentti Bill Clinton vieraili Arushassa.
Noin 200 000 ihmisen uskotaan saaneen surmansa Burundin sisällissodassa, missä vastakkain ovat tutsien johtamat hallitus ja armeija sekä lukuisia hutujen aseellisia ryhmiä. Tiheästi asutun, vuoristoisen Burundin väestörakenne on samantapainen kuin naapurimaan Ruandan, jonka sisällissodassa 1990-luvulla sai surmansa miljoona ihmistä. Burundissa tutseja on 14 prosenttia väestöstä.
Väkivaltaisuuksia pakoon on lähtenyt 320 000 burundilaista, jotka asuvat YK:n pakolaisjärjestön ja Tansanian hallituksen valvomalla yhdeksällä leirillä Luoteis-Tansaniassa. Myös kahdeksa n paikallista ja kansainvälistä kansalaisjärjestöä työskentelee leireillä.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch alkoi tarkkailla Tansanian pakolaisleirejä vuonna 1997. Järjestön mukaan sekä tansanialaiset että burundilaiset miehet raiskaavat pakolaisnaisia ja perheväkivalta on tavallista. Refugee International -järjestö arvioi vuonna 1998, että joka neljäs nainen on raiskattu tai joutunut vakavan seksuaalisen häirinnän uhriksi. Myös ruoan jakeluun liittyy naisten sortoa. Ruoka jaetaan perheenpäinä ja elättäjinä toimiville miehille. Osa heistä myy ruoan tai antaa se n tyttöystävilleen tai uusille perheilleen.
YK:n pakolaisjärjestö UNCHR ryhtyi ratkomaan raporttien paljastamia ongelmia vuonna 1999. Se alkoi nostaa tietoisuutta perheväkivallasta ja naisten ahdistelusta. Väkivallan uhreille tarjottiin keskusteluapua. Tapauksia järjestö tutki yhdessä Tansanian poliisin ja oikeuslaitoksen kanssa.
Human Rights Watchin raportti on antanut tunnustusta UNCHR:lle toimenpiteiden tehokkuudesta. Vastaava työ on tarpeen myös muilla järjestön ylläpitämillä leireillä. Sen sijaan Tansanian hallitus on toiminut asiassa hitaasti. Niillä alueilla, missä pakolaisleirit sijaitsevat, ei paikallisissa oikeuslaitoksissa ole lainkaan sellaista henkilökuntaa, joka olisi koulutettu tutkimaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä antamaan siitä tuomioita.
"Tansanian hallitus on vuosikymmeniä suhtautunut suopeasti Saharan eteläpuolisen Afrikan pakolaisiin. Tästä annamme sille tunnustusta. Kansainvälisten sopimusten nojalla hallitus on kuitenkin velvollinen järjestämään pakolaisnaisille mahdollisuude n hakea ongelmiinsa oikeutta", raportin laatija Mabuwa sanoo.
Perheväkivallan uhreille on vuodesta 1999 annettu keskusteluapua, ja he ovat voineet muuttaa erilleen väkivaltaisista puolisoistaan, mutta ongelma ei ratkea ilman lisätoimia. UNHCR:llä ei kuitenkaan ole asiassa virallista toimintalinjaa.
"UNHCR:n ohjeet eivät tarjoa henkilökunnalle muuta vaihtoehtoa kuin olla välittämättä perheväkivallasta. Ongelma o n vakava ja sillä on kauaskantoisia seurauksia myös Tansanian ulkopuolella", sanoo LaShawn Jefferson, Human Rights Watchin naisten oikeuksien jaoston varajohtaja ja yksi raportin kenttätutkijoista. (Inter Press Service) .
