Santiago, 09.10.00 (IPS) – Zoila Vega, 62, asuu poikansa ja hänen perheensä kanssa Chilen pääkaupungin Santiagon köyhässä lähiössä. Vega saa leskeneläkettä 450 markkaa kuukaudessa, eikä se riitä yksin elämiseen. Hän on jo liian vanha tekemään työtä ja hänen mahdollisuutensa nostaa elintasoaan ovat olemattomat.
Latinalaisessa Amerikassa kolmen sukupolven taloudet ovat yleistyneet. Ikääntyneet elävät lastensa kanssa ja antavat pienet tulonsa yhteiseen kassaan.
Latinalaisessa Amerikassa elää 41 miljoonaa yli 60-vuotiasta. Suurin osa heistä on Vegan lailla täysin tietämättömiä siitä , että YK vietti 5.10. Vanhusten päivää tavoitteenaan lisätä tietoisuu tta ikäihmisten ongelmista.
Asia on maanosassa kuitenkin hyvin ajankohtainen, koska vanhusten määrä kasvaa koko ajan samaan tapaan kuin teollisuusmaissa. Afrikassa ja Aasiassa väestö ei sen sijaan ikäänny yhtä nopeasti.
Vuonna 1960 Latinalaisessa Amerikassa oli 12,5 miljoonaa yli 60-vuotiasta, vuonna 1980 jo 22,7 miljoonaa. Nykyisen määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan eli nousevan yli 80 miljoonaan 20 vuodessa.
YK:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen väestökeskus ennustaa, että vuonna 2025 maanosassa joka kuudes asukas kuuluu ikäihmisiin. Se vastaa Euroopan tämänhetkistä tilannetta.
Väestön ikääntyminen johtuu alhaisesta syntyvyydestä ja eliniän pitenemisestä. Ilmiö on voimakas varsinkin Uruguayssa, Argentiinassa ja Chilessä. Yli 60-vuotiaita on uruguaylaisista 17,0, argentiinalaisista 13,3 ja chileläisistä 10,2 prosenttia. Toiseen ääripäähän sijoittuvat nicaragualaiset, joista ikääntyneitä on vain 4,8 prosenttia. Luvut ovat peräisin Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission Eclacin sosiaalialan raportista 1999-2000.
Maanosan väestörikkaimmat maat seuraavat kolmen johtavan maan kannoilla, ja niissä väestön ikääntyminen on kaikista suurin haaste. Brasiliassa, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Ecuadorissa, Meksikossa, Perussa, Panamassa ja Venezuelassa elää vuonna 2020 noin 70 prosenttia maanosan ikäihmisistä.
Eclacin raportissa todetaan, että yli 70-vuotiaiden enemmistö tulee koostumaan naisista, koska he elävät vanhemmiksi kuin miehet. Niin on käynyt myös Zoila Vegalle. Hänen miehensä, rakennustyöläinen Raimundo Contreras kuoli 58-vuotiaana, seitsemän vuotta ennen eläkeikäänsä. Vega jäi pienen eläkkeen varaan.
Latinalaisessa Amerikassa eläkejärjestelmät on yksityistetty ja ne vaativat työntekijöitä itse rahoittamaan eläkkeensä. Sen vuoksi eläkeläisten tulonjako on epätasainen, koska ammattitaidottomat työntekijät pystyvät sijoittamaan tulevaan eläketurvaansa vain vähäisiä summia.
Vanhukset ovat monin paikoin hyvin huonossa taloudellisessa asemassa. Eclacin mukaan kolmen polven yhteisasuminen tarjoaa yhden tavan tyydyttää ikääntyneiden asumis- ja hoivatarpeet.
Nykyään noin joka neljännessä kaupunkitaloudessa elää my ös vanhus. Uruguayssa ja Argentiinassa puolet lastensa kanssa elävistä vanhuksista on yli 60-vuotiaita. Chilessä, Brasiliassa, Boliviassa ja Costa Ricassa vastaava osuus on 30 prosenttia.
Joka toisessa kolmen sukupolven taloudessa vanhuksen osuus yhteisistä tuloista ei yllä edes neljännekseen. Hänen panoksensa riippuu eläkkeen suuruudesta.
Parhaiten vanhusten asiat on järjestetty Uruguayssa, jossa 89 prosenttia ikääntyneistä saa sosiaaliapua tai eläkettä. Argentiinassa vastaava osuus on 77, Chilessä ja Brasiliassa 70 prosenttia. Vähiten turvaa on hondurasilaisilla vanhuksilla. Vain yhdeksän prosenttia heistä saa eläkettä.
Vanhusten asema on huono koko maanosassa. Mitään eläkkeiden paranemista ei ole odotettavissa. Eläkkeet ovat hyvät vain virallisen sektorin työntekijöillä, eikä heidän määränsä kasva.
Yhä useampi vanhus saattaa pyrkiä työelämään. Sen seurau ksena ammattitaidottoman työvoiman palkat uhkaavat laskea ja tuloerot kasvaa entisestään. Latinalaisessa Amerikassa jyrkät tuloerot kuuluvat sosiaalisen kehityksen vakavimpiin esteisiin. (Inter Press service) .
