Chiang Mai, Thaimaa, 11.09.00 (IPS) – Burman sotilasjuntta on määrätietoisesti häätänyt satojatuhansia ihmisiä kodeistaan ja jättänyt nämä oman onnensa nojaan. Näin on pyritty estämää n kansaa tukemasta eri vähemmistöjä edustavia sissiliikkeitä, jotka ovat sotineet hallitusta vastaa vuosikymmenten ajan.
Burmaa liki 40 vuotta hallinnut armeija on kohdellut kansaa kuin sotavankeja. Eräiden alueiden koko väestö on pakkosiirretty muualle jopa useampaan kertaan vallanpitäjien kulloistenkin oikkujen mukaan.
Viime aikoina pakkosiirtojen määrä ja niistä aiheutuneet kärsimykset ovat nousseet entistä hälyttävämpiin mittoihin, arv ioi asiaa selvittänyt Burman etninen tutkimusryhmä (Berg), joka pitää majaa Chiang Maissa Thaimaan puolella.
Järjestön tuore raportti kertoo itäisen Karennin osavaltion väestönsiirroista ja niiden kohteeksi joutuneiden ihmisten surkeasta tilanteesta.
Raportin mukaan väestönsiirtoja pannaan nykyisin toimeen suuremmalla voimalla ja fanaattisuudella kuin koskaan 1962 alkaneen sotilasvallan aikana.
Politiikan tavoite on pysynyt koko ajan samana: tukahduttaa oppositio estämällä väestöä tukemasta sissejä millään t avoin. Juntta pelkää, että asukkaat toimittavat sisseille ruokaa, rahaa, tietoja tai uusia jäseniä.
Yhdysvaltain Burman-asioiden erityisraportoija Rajsoomer Lallah uskoo, että yksistään Karennissa saattaa olla 70 000 sisäiseen maanpakoon ajettua ihmistä. Kun mukaan lasketaan Karennin lisäksi muut etnisten vähemmistöjen asuttamat osavaltiot – Mon, Karen ja Shan – arvioidaan evakkoja olevan puoli miljoonaa.
Koko Burmassa sisäiseen maanpakoon ajettujen määrä saattaa hipoa miljoonaa, sillä aktiivisia vastarintaryhmiä toimii myös maan länsiosissa sijaitsevissa Chinin ja Arakanin osavaltioissa sekä Nagan vuorilla.
Bergin raportin mukaan useimmat suurimmista väestönsiirroista ovat tapahtuneet 1990-luvulla. Esimerkiksi Karennin osavaltiossa häädettiin massoittain ihmisiä, joiden kodit poltettiin ja tuhottiin. Pelkästään vuosina 1992-1996 Karennissa ajettiin kotoaan 40 000 ihmistä, järjestö kertoo.
"Useimmat siirrettävät ihmiset voivat ottaa mukaansa hyvin vähän tavaroita, koska heille annetaan aikaa lähtöön parista tunnista pariin päivään. Lisäksi he joutuvat muuttamaan jalkaisin", kertoo burmalaisten pakolaisten parissa Thaimaan rajalla työskentelevä henkilö.
Aiemmat selvitykset burmalaisten kohtaloista kertovat, että monet pakenevat sieltä, minne heidät on pakkosiirretty, koska olot ovat niin karmeat. He yrittävät palata omaan kyläänsä tai piileskelevät metsissä tai livahtavat rajan yli Thaimaahan.
"Vesi- ja ruokahuoltoa tai maatalouden ja työpaikkojen järjestämistä ei joko osata tai haluta turvata paikoilla, jonne siirretyt sijoitetaan", Bergin raportti kertoo.
Shanien ihmisoikeussäätiön mukaan Thaimaahan, Laosiin ja Kiinaan rajoittuvassa Shanin osavaltiossa on vuodesta 1996 lähtien ajettu aseella uhaten 300 000 ihmistä kotoaan.
Tarkoituksena oli panna polvilleen aseelliset ryhmät, jotka kieltäytyivät antautumasta yhtä aikaa huumekuningas Khun San ja tämän mon-armeijan kanssa alkuvuodesta 1996.
Shanissakin kyläläiset pakotettiin jättämään peltonsa ja karjansa ja heidät siirrettiin erittäin alkeellisiin olosuhteisiin.
Teiden varsien tyhjille aukeille sysätyt ihmiset joutuivat ensin kyhäämään itselleen jonkinlaiset asumukset. Leipänsä he hankkivat päivätyöläisinä tai kerjäämällä. Monet on pak otettu työhön rakennustyömaille tai sotilasleireille.
Häädettyjen vanhat kotikylät on julistettu "vapaan tulituksen vyöhykkeiksi". Jokainen, joka yrittää palata, ammutaan siltä seisomalta. Järjestöillä on tiedot lukuisista ihmisistä, jotka menivät etsimään syötävää vanhoilta pelloiltaan ja tulivat ammutuiksi.
Häädettyjen naisten ja tyttöjen kohtalona on usein lisäksi raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu.
"Turvallisten nukkumapaikkojen järjestämisestä naimattomille naisille, yksinhuoltajaäideille ja perheettömille lapsille ei ole huolehdittu", Berg kertoo.
"Sisäiseen maanpakoon ajetut ihmiset elävät vailla turvallisuutta, säännöllistä ruokaa tai terveyspalveluja, ja mone t ovat raskaasti miinoitetuilla alueilla", Burman terveysongelmiin perehtynyt tohtori Chris Beyrer yhdysvaltalaisesta Johns Hopkinsin yliopistosta sanoo.
Hänen mukaansa burmalaisten ahdinko on havahduttanut YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n, joka on ryhtynyt hankkimaan itselleen lupaa auttaa myös maan sisäisiä pakolaisia toiseen valtioon karkotettujen ohella. (Inter Press Service) .
