Manila, 14.08.00 (IPS) – Iltapäivän kärventävä hel le ei tunnu haittaavan filippiiniläistä Ditas Bondocia, joka kyyristelee kaupungintalon portinpielessä. Naisella on myytävänä vesipulloja, makeisia, keksejä ja savukkeita, jotka käyvät hyvin kaupaksi.
Bryan, 13, ja Mely, 12, ovat rientäneet äitinsä avuksi heti koulusta päästyään.
Ditas Bondoc, 46, pystytti myyntipisteensä Manilan pohjoispuolella sijaitsevan Quezon Cityn kaupungintalon portille aamukuudelta. Hän ei aio poistua ennen puoli seitsemää illalla, jolloin viimeisetkin virkamiehet ovat lähteneet työpaikaltaan.
Bondoc kertoo tekevänsä samoin viitenä tai kuutena päivänä viikossa, sillä hänellä on elätettävänä kuusi 12-24-vuotias ta lasta. Kolme nuorinta käy peruskoulua, vanhempien opintie katkesi rahapulaan.
Hyvänä päivänä Bondoc ansaitsee noin 600 pesoa (vajaat 90 markkaa). Se riittää hänen mukaansa perheen ruokaan ja muihin välttämättömyyksiin sekä lasten koulumenoihin ja -kyyteihin. Pe rhe asuu hökkelikylässä, joten vuokranmaksusta ei ole huolta.
Nyt äiti koettaa saada kokoon vähän ylimääräistä, jott a Rowena-tytär, 17, voisi aloittaa syksyllä ammattikurssin. "Hän haluaa mennä kouluun, joten lupasin yrittää haalia kokoon kurssimaksun", Bondoc kertoo.
"Lapseni ovat nopeita oppimaan ja ahkeria opiskelijoita, joten on sääli, etten pysty kouluttamaan heitä", äiti murehtii.
Hänen mukaansa kolme nuorimmaistakin olisivat todennäköisesti joutuneet jättämään koulunsa kesken ajat sitten, ellei heille olisi löytynyt kansalaisjärjestöjen välittämiä "adoptioperhei tä" Saksasta ja Sveitsistä.
Peruskoulu ja lukio ovat Filippiineillä periaatteessa ilmaisia, mutta lasten elättäminen ja varustaminen koulutielle maksaa silti pitkän pennin. Bondocin nuorimmat lapset saavat joka vuosi apupaketteja ja lahjasekkejä ulkomailta, mutta sekään ei kata kaikkia kuluja.
Tilasto vuodelta 1994 kertoo, että Filippiineillä oli noin kaksi miljoonaa 7-12-vuotiasta, jotka eivät käyneet koulua. Eniten koulunkäynnin keskeyttämisiä tapahtui ensimmäisellä ja toisella luokalla.
Asiantuntijat arvioivat, että nykyisin tilanne on vielä synkempi. Syinä ovat pahentuneet talousvaikeudet ja ihmisiä kodeistaan ajanut sissisota Mindanaon saarilla.
YK:n mukaan köyhyys on pääsyy siihen, että lapset eivät vo i käydä kouluaan loppuun. Filippiinien 75-miljoonaisesta väestöstä noin puolet joutuu sinnittelemään dollarilla (6,6 markalla) päivässä, kertoo Maailmanpankki.
Eniten koulunkäynnin keskeyttämisiä on kirjattu Filippiinien köyhimmissä maakunnissa, eritoten läntisellä Mindanaolla ja Mindanaon autonomisella muslimialueella. Seutu on saanut viime kuukausina paljon julkisuutta panttivankikriisien vuoksi.
Köyhyys pakottaa lapset hakeutumaan koulun sijasta työhön. Maaseudulla luokissa käy kato sadonkorjuun aikaan, kun jälkikasvu tarvitaan avuksi pelloille. Monet jäävät sille tielleen, professori Eric Torres kertoo. Hän on Huolestuneiden opettajien liiton puheenjohtaja.
YK:n tämänvuotisessa Inhimillisen kehityksen raportissa Filippiinit johtaa listaa, johon kirjatuissa kuudessa maassa on erityisen paljon lapsia kotiapulaisina. Näiden määrä Filippiineillä on yli 750 000.
Myös köyhyydestä kumpuavalla laajalla siirtolaisuudella on vaikutusta Filippiinien lasten koulunkäyntiin. Saarivaltiosta Hongkongiin, Lähi-itään ja Eurooppaan lähteneistä siirtotyöläisistä valtaosa on kotiapulaisiksi pestautuneita naisia. Monilta jää kotiin mies ja lapsia.
Ericin, 19, äiti on ulkomailla kotiapulaisena. Eric on kolmesta lapsesta vanhin, ja hän joutui keskeyttämään vasta aloittamansa yliopisto-opinnot. "Lukukausimaksu on liian kallis", Eric sanoo. Äidin 6 000 peson (noin 900 markan) kuukausipalkka ei riittänyt kaikkiin menoihin.
Eric majailee slummissa Manilan pohjoispuolella sijaitsevassa Caloocan Cityssä. Porukassa on paljon koulunsa keskeyttäneitä nuoria. "Koska he eivät kuulu mihinkään, he perustavat jengejä ja ryhtyvät mellakoimaan", Eric sanoo.
"Toiset jäävät huume- tai viinakoukkuun", lisää Ericin kave ri Benny, 22, jonka opintie katkesi viisi vuotta sitten.
Nuorukaiset kertovat onnistuneensa pysymään pois pahanteosta ryhtymällä yhteisöaktivisteiksi. He kuuluvat Akbayan-ryhmään, j oka kokoaa nuoria kaikista yhteiskuntaluokista.
Eric myöntää olevansa kateellinen niille nuorille, jotka voivat opiskella. "Koulutus on perusoikeus. Myös meillä on oikeus opiskella, mutta rahapulan vuoksi emme voi tehdä sitä."
Akbayanin johtaja Renato Reyes syyttää Filippiinien hallitusta: viime vuoden budjetissa varattiin velkojen hoitoon 172 miljardia pesoa (noin 25 miljardia markkaa) ja koulutukseen vain 95 miljardia pesoa (vajaat 14 miljardia markkaa).
"Mitä luulette kehittyvän nuoresta, joka altistuu slummin väkivallalle ja rikollisuudelle? On varsin todennäköistä, että hän jatkaa samaa väkivallan, köyhyyden ja rikollisuuden kierrettä. Emmekä oikeastaan voi syyttää häntä, vaan järjestelmää, j oka kasvatti hänet", Reyes julistaa. (Inter Press Service) .
