Ouagadougou, 14.08.00 (IPS) – Länsiafrikkalaisen Burki na Fason naiset vaativat, että heidän on saatava osansa maalle luvatuista velkahelpotuksista. Velkojat ovat luvanneet armahtaa puolet Burkinan ulkomaisista luotoista, mikä merkitsee noin 4,5 miljardin markan huojennusta lainataakkaan.
Burkina Faso kuuluu Afrikan köyhimpiin valtioihin, ja siksi se on päässyt mukaan raskaimmin velkaantuneiden köyhien maiden armahdusohjelmaan. Sen takana ovat kansainväliset luottolaitokset, kuten Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja köyhimpiä maita luotottava IDA.
Luottolaitosten mukaan 11 miljoonan asukkaan Burkina on täyttänyt vaaditut ehdot ja ansaitsee siksi velkahelpotuksen.
Burkinan viranomaiset ovat antaneet ymmärtää, että rahat aiotaan käyttää sosiaalisiin hankkeisiin, mutta määritelmä on naisjärjestöjen mielestä liian ympäripyöreä.
"On välttämätöntä, että Burkinan naiset saavat tästä hyödystä oikeudenmukaisen ja konkreettisen osuutensa, joka auttaa heitä voittamaan köyhyyden ja saavuttamaan paremman tulevaisuuden", Burkinan naisjärjestöjen yhteiselintä johtava Madeleine Ouangrawa vaatii.
Naisten kouluttaminen on järjestöjen mukaan rahojen ensisijainen kohde. Toiset korostavat kuitenkin myös naisten taloudellisen riippumattomuuden varmistamista.
Ouangrawan näkemys koulutuksen tärkeydestä sai vahvistusta alkukesästä, kun hän osallistui New Yorkissa pidettyyn Pekingin naiskokouksen seurantaistuntoon.
"Siellä osoitettiin selvästi, että köyhyyden ja koulutustaso n välillä on vahva yhteys. Kun jokin maa päättää panostaa väe stönsä – sekä miesten että naisten – koulutukseen, hyöty näkyy automaattisesti parantuneena hygieniana ja terveytenä sekä kansalaisten aktiivisuuden nousuna."
Kirjanpitäjä Amadou Yaro kaipaa velkahelpotuksille tiukkoja ehtoja. "Hallituksen tulisi suunnata rahat sosiaalisektorille niin, että saajat ovat tilivelvollisia. Historia on pullollaan esimerkkejä maista, jotka ovat saanet runsaasti rahaa vain tuhlatakseen sen."
Burkina Fason koulutustaso kuuluu yhä maailman alhaisimpiin. YK:n tilasto vuodelta 1997 kertoo, että Burkinan ala-asteikäisistä pojista kävi koulua 25 prosenttia ja tytöistä vain 16 prosenttia.
Burkinalainen toimittaja Nathalie Some korostaa, että koulutus ei yksin riitä tasa-arvon perustaksi. "Naisten vapautuminen on mahdotonta ilman taloudellista riippumattomuutta. Naisille on annettava välineet osallistua maan kehittämiseen, emme tyydy kuluttajan rooliin."
New Yorkin kokous kehotti hallituksia perustamaan kehitysrahastoja naisia varten. Niiden avulla naisten on määrä päästä todistamaan taloudelliset kykynsä, jotka usein ovat paremmat kuin miehillä.
Burkinan naisia tukevan Promo-Femmes-Developpement -järjestön johtaja Clementine Ouedraogo varoittaa, että naisille myönnetyt mikroluotot eivät yksin ratkaise ongelmia.
"Köyhyys on monin paikoin niin ankara, että pieni laina ei riitä. Vaikka naiset yleensä maksavat lainan sataprosenttisesti takaisin, se ei todista, että heillä menisi hyvin. Säilyttääkse en kasvonsa yhteisön silmissä monet joutuvat myymään omaisuuttaan ja köyhtyvät entisestään maksaakseen velkansa", hän kertoo.
Naisten harteilla on 80 prosenttia Burkinan maataloustuotannosta, mutta silti he ovat syrjässä taloudellisesta päätöksenteosta.
Burkina Fason valtio tunnusti naisten erityisaseman ensi kerran 1980-luvulla lisäämällä kansainvälisen naistenpäivän kalenteriin. 1995 pidetyn Pekingin naiskokouksen jälkeen maahan perustettiin oma ministeriö edistämään naisten asiaa.
"Ei riitä, että perustetaan naisten asioista vastaava ministeriö. Sille on annettava toimivaltuudet ja välineet, joiden avulla se voi varmistaa, että kaikki ministeriöt edistävät naiste n asiaa tehokkaasti", Ouangrawa huomauttaa. (Inter Press Service) .
