Lusaka, 03.07.00 (IPS) – Jones Banda istuu talonsa edustal la tuijottaen tyhjyyteen ja poltellen halpaa savuketta, jollaisia hän joutuu nykyisin ostamaan torilta yksin kappalein.
Banda muistelee haikeudella aikaa, jolloin hänellä oli varaa kokonaiseen askiin kunnon tupakkaa, ja hän saattoi jopa jättää vaihtorahat myyjälle.
Siihen aikaan Banda työskenteli keskiportaan johtajana eräässä valtion omistamassa yrityksessä Sambian pääkaupungiss a Lusakassa. Nyt firma on lopetettu, vaikka se ei edes tuottanut tappiota. Bandan mukana sulkeminen jotenkin kuului asiaan sen jälkeen, kun Sambian hallitus ryhtyi vapauttamaan maan taloutta vuoden 1991 monipuoluevaalien jälkeen.
Banda on vain yksi 77 000 sambialaisesta, jotka ovat menettäneet työnsä radikaalissa talouden uudistuksessa. Presidentti Frederick Chiluban hallitus toteuttaa sitä läntisten avunantajien myötävaikutuksella.
Kansalaisjärjestöjen ja poliittisen opposition edustajat katsovat, että pian kymmenen vuotta käynnissä ollut talousuudistus on tuottanut sambialaisten enemmistölle vain kärsimystä. Hyödyn ovat korjanneet muutamat ulkomaiset sijoittajat, jotka ovat käyttäneet hyväkseen hallituksen tarjoamia etuisuuksia.
Kansalaisjärjestöjen tekemät selvitykset paljastavat, että koko ajan kasvava joukko sambialaisia on joutunut uudistuksen aikana kurjempiin oloihin kuin sitä ennen. Valoa ei näy lähitulevaisuudessakaan.
Maailman valtioista luokitellaan nykyisin köyhiksi 174. Sambia on pudonnut sijalle 154, kun se 1996 oli 136.
Samaan aikaan köyhien ihmisten osuus Sambian väestöstä nousi 62 prosentista 73 prosenttiin. Maasta löytyy alueita, joiden asukkaista 90 prosenttia elää köyhyydessä eli ei pysty tyydyttämään edes perustarpeitaan, kerrottiin sambialaisten järjestöjen äskettäin järjestämässä seminaarissa.
Talouden niin sanottu virallinen sektori työllistää enää 1 2 prosenttia Sambian työvoimasta, ja keskipalkat ovat alle 450 markkaa kuussa. Kuusihenkisen perheen perustarpeisiin tarvitaan kuitenkin vähintään 600 markkaa kuussa.
Työllisyyden ja palkkatason romahtaminen yhdessä aids- epidemian ja 41 miljardin markan ulkomaisen velan kanssa ovat ajaneet sambialaiset kurjimpien ihmisten kastiin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Presidentti Chiluba on toistuvasti vakuutellut, että kärsimykset ovat ohimeneviä ja talouden vapauttamisen hedelmiä päästään korjaamaan tulevaisuudessa. Hänen mukaansa sambialaise t eivät kymmenen vuoden kuluttua edes muista nykyistä ahdinkoaan.
Monen mielestä viime aikojen kokemukset eivät kuitenkaan tue Chiluban ennustetta, sillä yli 200 yrityksen yksityistäminen on syönyt koko ajan lisää työpaikkoja.
Aiemmin Sambian suurin työllistäjä julkisen hallinnon jälkee n oli valtion kupariyhtiö ZCCM. Nyt se on myyty ulkomaisille sijoittajille, ja arviolta 8 500 työntekijää joutuu lähtemään.
Työnsä menettäneillä ei ole juuri toivoa uuden löytämise stä. Siksi he joutuvat ottamaan lapsensa pois koulusta, ja moni näistä liittyy jo ennestään 75 000 -päiseksi arvioituun katulasten armeijaan. Varsinkin tyttöjä uhkaa prostituutio ainoana keinona ansaita elantonsa.
Inhimillisen kehityksen raportin mukaan Sambian 7-13- vuotiaista noin kolmannes – 665 000 lasta – ei käy nykyisin koulua. Ikäryhmässä 13-18-vuotiaat 75 prosenttia on joutunut lopettamaan koulunkäynnin.
Sambiaan sijoituksia tehneet ylikansalliset yhtiöt eivät ole juurikaan helpottaneet tilannetta, sillä ne tarjoavat paikallisille yleensä tilapäisiä ja pienipalkkaisia töitä.
Sambian hallitus palkitsee ulkomaisia yrityksiä kuitenkin tuontiverojen helpotuksilla niin, että näiden on edullisempaa tuoda kaikki tarvitsemansa muualta kuin ostaa Sambiasta.
Ulkomaiset avunantajat suitsuttavat Chiluban hallitusta sen päättäväisyydestä talouden uudistamisessa, mutta sambialaiset tuskin äänestävät MMD-puoluetta (liike monipuoluedemokratian puolesta) uudelleen valtaan vuoden 2001 vaaleissa. (Inter Press Service) .
