Moskova, 08.05.00 (IPS) – Maan ostaminen ja myyminen on käytännössä liki mahdotonta Venäjällä, koska markkinat eivä t kerta kaikkiaan toimi. Laki sallii periaatteessa maan ostamisen, mutta todellisuudessa maakauppojen tiellä on lukuisia esteitä.
Esimerkiksi valtaosa Venäjän maatalousmaasta on yhä vuokrattuna pitkäaikaisilla sopimuksilla tai siirretty kollektiiveilta yksityisomistukseen kymmenen viime vuoden aikana.
Venäjän nykyinen maalaki määrää, että maatalousyrittä jäksi aikova saa maan omakseen vasta viljeltyään sitä vuokralla kymmenen vuotta.
Kunnallisen ja asuintaajamassa sijaitsevan maan myynti on periaatteessa mahdollista, vaikkakaan ei helppoa. Maatalousmaan myyminen sen sijaan on jokseenkin mahdotonta.
Ainoastaan Keski-Venäjällä sijaitseva Saratovin alue on säätänyt oman lain, joka sallii maatalousmaan myymisen ja kumoaa liittovaltion lain asettamat rajoitukset.
Venäjän edellinen presidentti Boris Jeltsin ajoi maalain uudistamista siten, että maan myyminen ja ostaminen vapautuisi. Kommunistit kannattajineen vastustivat esitystä. Heidän mukaansa maa päätyisi venäläisen eliitin tai ulkomaalaisten omistukseen, j a näitä kiinnostaisi vain keinottelu voittojen kasvattamiseksi.
"Vapaa maakauppa voisi olla tuhoisaa Venäjän maataloudelle", kommunistien kansanedustaja ja maatalousasiantuntija Viktor Sheveluha sanoo.
Jeltsinin seuraajaksi valittu Vladimir Putin vihjasi vaalikampanjansa aikana, että hän olisi maakaupan vapauttamisen kannalla. Sittemmin hän on kuitenkin heittäytynyt asiassa hyvin varovaiseksi.
Venäjän 146 miljoonasta asukkaasta noin 40 miljoonaa elää maaseudulla. Maatalousmaata on 455 miljoonaa hehtaaria, josta karkeasti kolmannes on yksityistetty. Valtion omistuksessa olevat yli 300 miljoonaa hehtaaria on annettu vuokralle elinikäisillä, pitkäaikaisilla tai lyhytaikaisilla sopimuksilla.
Yksityistetystä maatalousmaasta yli 90 prosenttia kuuluu 12 miljoonalle henkilölle, jotka olivat entisten kollektiivitilojen eli kolhoosien ja valtiontilojen eli sovhoosien jäseniä.
Useimmat heistä ovat vain nimellisiä maanomistajia, sillä peltoja ei ole erotettu kokonaisuudesta. Tiloja hoitavat yhä entiset yhteisöt, vaikka niistä on muodollisesti tullut yksityisiä yrityksiä. Toimintatavat ovat paljolti samat kuin neuvostoajalla.
Valtaosa venäläisistä maanviljelijöistä yrittää yhä sopeutua markkinatalouteen. Arviolta kaksi kolmesta maatalousalan yrityksestä toimii tappiolla. Noin 30 miljoonaa hehtaaria peltoa on kesannolla investointien puutteen vuoksi.
Jeltsinin haave Venäjästä "suurena viljavaltiona" ei ole toteutunut, sillä sadot ovat vaihdelleet jyrkästi miltei vuosittain. 1993 viljaa tuotettiin 99 miljoonaa tonnia, 1995 enää 63 miljoonaa tonnia. 1997 tuotanto kasvoi 88 miljoonaan tonniin, mutta romahti 1998 taas 48 miljoonaan tonniin ja oli viime vuonna noin 55 miljoonaa tonnia.
Kahtena viime vuonna Venäjän viljasatoja ovat verottaneet "raamatulliset" vitsaukset, kuten kuivuus ja tuhohyönteiset.
Venäjän suurimpia viljantuotantoalueita ovat Tataria, Saratov, Bashkiria ja Krasnodar.
"Venäjän on otettava vastaan globalisaation haaste ja integroiduttava maailmantalouteen. Siksi tarvitaan toimivat maamarkkinat", Venäjän ruokaturva -järjestön johtaja Nikolai Haritonov sanoo.
Hän kuitenkin varoittaa toistamasta maakaupan vapauttamisessa samoja virheitä, jotka tehtiin Venäjän teollisuuden yksityistämisessä.
Neuvostoliiton aikaan koko alueen vilja-aittana toimi Ukraina. Itsenäistymisen jälkeen maanomistus on ollut kiperä kysymys sielläkin. Asiassa on päädytty puolinaiseen ratkaisuun sallimalla kollektiivitilojen yksityistäminen, mutta kysymys yksityisestä maanomistuksesta on yhä avoinna. (Inter Press Service) .
