Beirut, 21.03.00 (IPS) – Jos Israelin miehitysvalta päättyy kesällä Etelä-Libanonissa, islamilainen Hizbollah- sissiliike ja sen taustalla toimiva puolue joutuvat uuteen tilanteeseen. Liikkeen nykyisten suojelijoiden Syyrian ja Iranin määräävä ote saattaa höltyä.
"Niin kauan kuin sota jatkuu, Hizbollah on riippuvainen ulkopuolisista voimista (Iranista ja Syyriasta), joilta se saa sekä rahaa että aseita. Mutta konfliktin päättyessä riippuvuus vähenee voimakkaasti ja pääsyynä on se, että Hizbollahin kulut pienenevät", selittää Libanonin johtavan arabiankielisen sanomalehden Al Hayatin politiikan toimittaja Joseph Samaha.
Kun Israelin pommitukset loppuvat, Hizbollah pääsee maksamasta sissien sairaalamaksuja, talojen korjauskuluja ja muita sodan tuomia menoja, jotka se on ottanut hoitaakseen saadakseen kansan tuen.
Silloin Hizbollah voi keskittyä poliittiseen puoluetoimintaan ja pyörittää nykyisinkin hyvin rasvattua ja kattavaa sosiaalista-, koulutus- ja kulttuuriverkostoaan, joka on ollut olemassa miltei puolueen perustamisesta lähtien.
Hizbollah sai alkunsa vuosina 1982-1985, kun Israel oli hyökännyt Libanoniin ja aloittanut sotaretkensä tunnuksella Rauha Galileaan.
Israelin operaation tarkoituksena oli panna kuriin palestiinalaiset sissit, jotka käyttivät Libanonia tukikohtanaan taistelussaan miehitetyn kotimaansa vapauttamisen puolesta. Israel sai kuitenkin tahtomattaan aikaan sen, että Libanoniin perustettiin "jumalan puolue" Hizbollah, joka sai tukea ja rahoitusta Iranista.
Iranin tuki Hizbollahille arvioidaan 50-200 miljoonaksi dollariksi (noin 310-1 240 miljoonaa markkaa) vuodessa. Apu on annettu pääasiassa aseina, ja sen määrä on vaihdellut kulloisenkin tarpeen mukaan.
"Hizbollahin kanssa ei asioi Iranin hallitus, vaan maan hengellinen johtaja Ali Khamenei", selittää irakilainen Iranin- tuntija Salem Mashqour.
"(Iranin presidentti Mohammad) Khatami halusi virallistaa Iranin tuen Hizbollahille ja kanavoida sen hallituksen kautta, mutta hän joutui luopumaan ajatuksesta. Syynä oli ehkä se, että vielä vuosi sitten Hizbollahia pidettiin ensisijaisesti terrorijärjestönä", hän jatkaa.
Paikallisten asiantuntijoiden mukaan Hizbollahilla on nykyisin myös omaa varainhankintaa, joka nojaa lahjoituksina saatujen rahojen tuottavaan sijoittamiseen. Liikkeen ulkomailla asuvat tukijat ovat joskus hyvinkin avokätisiä.
Fundamentalististen shiiamuslimien perustaman Hizbollahin tavoitteet ja keinot ovat myös jonkin verran muuttuneet vuosien varrella.
Alussa Hizbollah julisti tarkoituksekseen taistelun islamin vihollisia vastaan. Niihin luettiin Israel ja sen liittolaiset, kuten Yhdysvallat, mutta myös Libanonin maroniittikristityt. Hizbollahin uskotaan olleen Libanonissa 1980-luvulla tapahtuneiden länsimaiden kansalaisten sieppausten takana.
Vaikka Hizbollah julistaa yhä "sionistisen vihollisen" tuhoamista, se näyttää itse asiassa tyytyvän realistisempaan tavoitteeseen, joka on eteläisen Libanonin vapauttaminen miehityksestä. Hizbollahin imagon muutos on tapahtunut jopa hiukan edellä Iranin viimeaikaista varovaista avautumista.
Hizbollahista on tullut osa libanonilaista yhteiskuntaa sosiaalisten verkostojensa kautta. Libanonin vaaleissa se sai parlamenttiin yhdeksänjäsenisen liittoutuman, johon kuuluu jopa yksi maroniittikristitty.
Libanonin tärkeimmät uskonnolliset ryhmät ovat maroniittien ohella shiia- ja sunnimuslimit sekä druusit. Libanonin väestöä ei ole laskettu sitten vuoden 1936, mutta yleisen arvion mukaan shiialaiset muodostavat noin 60 prosenttia väestöstä, seuraavina tulevat suuruusjärjestyksessä maroniitit ja sunnit.
Iranin ohella Hizbollahia tukee Syyria, joka on käyttänyt sissejä iskujoukkona Israelia vastaan pakottaakseen sen luovuttamaan takaisin vuonna 1967 valloittamansa Golanin kukkulat.
Hizbollahin ja Iranin yhteydenpito on 1980-luvun puolivälistä lähtien tapahtunut Iranin Syyrian-lähetystön kautta. Damaskos on ollut välttämätön välietappi kaikelle Iranin Libanoniin lähettämälle aseavulle.
Vaikka Syyria ja Iran ovat tarvinneet toistensa tukea, niillä on ollut hiukan erilainen näkemys Lähi-idän rauhasta ja varsinkin itse rauhansopimuksesta, joka on Syyrian ainoa keino saada Golanin kukkulat takaisin.
"Iranissa esiintyy kahta näkökantaa. Ideologisen ajattelun mukaan sionismia vastaan on taisteltava Israelin lopulliseen tuhoamiseen asti. Nykyisin vallalla on poliittinen kanta, joka ottaa realiteetit huomioon", Mashqour kertoo.
Jopa Hizbollahin oman linjan kerrotaan rakoilevan. Osa väestä on alkanut kyseenalaista äärimmäisen fundamentalismin, koska kaikista valtioista islamilaisin, Iran, on lähtenyt uudistusten tielle. Tähän asti Syyria ja Iran ovat onnistuneet ehkäisemään jyrkät eturistiriidat Hizbollahin sisällä huolimatta poliittisten kannanottojensa erilaisuudesta.
Iranin apulaisulkoministeri julisti maaliskuun puolivälissä Beirutissa, että Israelin vetäytyminen Libanonista ilman rauhansopimusta olisi voitto Hizbollahille. Se veisi kuitenkin Syyrialta iskunyrkin.
"Iranin kiihkoilijat eivät kuitenkaan hyödynnä Hizbollahia enempää kuin Syyrialle on sopivaa, eivätkä maltilliset yritä heikentää Hizbollahia siihen pisteeseen, jossa se kävisi hyödyttömäksi Syyrialle", Samaha pohtii.
Hizbollahin johtajat kiistävät olevansa minkään maan työrukkanen ja sanovat edustavansa Libanonia ja sen oikeutta vastarintaan. Myös tarkkailijat arvioivat Hizbollahin kehittyneen itsenäiseksi yksiköksi, joka tosin ottaa huomioon ulkomaisten liittolaistensa tarpeet.
Hizbollahin kannatus kansan parissa joutuu koetukselle Libanonin elokuisissa parlamenttivaaleissa. Jos Israel pitää lupauksensa ja vetäytyy Etelä-Libanonista sitä ennen, Hizbollah todennäköisesti lisää paikkamääräänsä parlamentissa. Israelin vetäytyminen esitetään näet varmasti Hizbollahin voittona.
Kesän vaalit ovat kolmannet Libanonissa sitten sisällissodan päättymisen 1990, ja ne määräväät maan suunnan tulevina vuosina. Tuloksia saatetaan jälleen muokata mieleisiksi Syyrialle, joka on Libanonin todellinen vallanpitäjä. Se ei ehkä halua Hizbollahin vallan kasvavan liian suureksi. (Inter Press Service)
