YK : Milloin on lupa puuttua toisen maan asioihin?

YK, New York, 14.03.00 (IPS) – YK eli Yhdistyneet kansakunnat on kaikkea muuta kuin yhtenäinen, kun puheeksi tulee aikamme kuumin poliittinen kysymys: onko maailmanjärjestöllä oikeus puuttua sotien kulkuun humanitaarisista syistä?

Länsimaat ovat sitä mieltä, että YK:lla on oikeus humanitaarisin perustein tapahtuvaan väliintuloon asianomaisen maan luvalla tai ilman sitä. Yli sadan kehitysmaan muodostama Sitoutumattomien maiden liike (NAM) puolestaan katsoo ei-toivotun väliintulon loukkaavan kyseisen maan kansallista itsemääräämisoikeutta.

YK:n turvallisuusneuvosto omisti maaliskuun toisella viikolla yhden päivän humanitaarisen intervention pohtimiselle. Pääsihteeri Kofi Annan alusti keskustelua muistuttamalla, että humanitaarisen toiminnan puitteet on asetettu kansainvälisen oikeuden säädöksissä, jotka käsittelevät niin avustustoimintaa, ihmisoikeuksia kuin pakolaisuuttakin.

Kansainvälistä keskustelua humanitaarisen väliintulon oikeutuksesta kiihdytti erityisesti Jugoslavian pommittaminen viime vuonna. Yhdysvaltain johtama Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato perusteli pommituksia humanitaarisilla syillä.

Kyseistä Balkanin selkkausta on luonnehdittu ensimmäiseksi ihmisoikeuksien puolustamisen vuoksi käydyksi sodaksi. Hyökkäyksen kohteena olivat serbit, joita syytettiin Kosovon albaanien kansanmurhasta.

Käytännössä kaikki turvallisuusneuvoston istunnossa puhuneet kehitysmaat – joihin kuuluivat Intia, Egypti, Tunisia, Kiina ja Namibia – haluavat korostaa kansallista itsemääräämisoikeutta ohi väliintulo-oikeuden.

Keskustelussa jyrkintä linjaa edustanut Intian YK- suurlähettiläs Satyabrata Pal sanoi, että 15-jäseninen YK:n turvallisuusneuvosto tekee yleensä päätökset humanitaarisesta toiminnasta "kansainvälisen yhteisön" nimissä. Tosiasiassa se edustaa huonosti maailmanlaajuista yhteisöä eikä ota huomioon ulkopuolelle jäävien näkemyksiä, hän väitti.

"On perusteltua pelätä, että neuvosto ei toimi humanitaaristen, vaan vähemmän ylevien syiden nojalla", Pal sanoi.

Hän esitti kärjistetyn ajatusleikin tilanteesta, jossa humanitaarinen väliintulo voisi tapahtua: Yhdessä maassa viljasato epäonnistuu ja kansa näkee nälkää. Silloin valtio voisi vedota humanitaarisen väliintulon oikeutukseen ja ryöstää naapurimaan viljavarastot ruokkiakseen väkensä.

Pal jatkoi toisella kärkevällä esimerkillä: Tuhansia köyhiä ihmisiä kuolee immuunikatoon samaan aikaan, kun lääketehtaat pitävät aids-lääkkeiden hinnat heidän ulottumattomissaan. Eikö humanitaarinen velvollisuus antaisi kyseiselle valtiolle oikeuden ottaa lääkkeet väkisin ja jakaa ne kansalle?

Kiinan edustaja Wang Yingfan tähdensi, että kaikkien avustusjärjestöjen tulee ottaa tarkasti huomioon sen maan näkemykset, jossa ne toimivat. Hän edellytti järjestöiltä myös puolueetonta asennetta kaikkia avunsaajia ja osapuolia kohtaan.

"Vastaanottajamaiden suvereenisuutta ei saa vaarantaa. Kukaan ei saa puuttua itsenäisen valtion sisäisiin asioihin humanitaarisen avun nimissä, eikä humanitaarisia syitä saa käyttää verukkeena voimankäytölle jotakin valtiota vastaan", Wang julisti.

Intian Pal huomautti, että humanitaarinen avustustoiminta saattaa näyttää kansainvälisen toiminnan "harmaalta vyöhykkeeltä". "Mutta jokaisella valtiolla on suvereeni oikeus päättää, tarvitseeko se humanitaarista apua vai ei."

"Jos maa valitsee kielteisen kannan, turvallisuusneuvosto tai mikään muu elin tuskin voi pakottaa sitä pyytämään tai hyväksymään apua", Pal korosti.

Intia pelkää YK:n puuttumista sen ja Pakistanin välillä jatkuvaan kiistaan Kashmirin alueesta. Estääkseen väliintulon Intia vetoaa YK:n peruskirjan artiklaan 2.7. Se kieltää maailmanjärjestöä puuttumasta asioihin, jotka kuuluvat selvästi kansallisen oikeudenkäytön piiriin.

Kanadan lähettiläs Robert Fowler puolusti länsimaiden näkökantaa. Jos humanitaaristen toimijoiden neuvottelut konfliktin osapuolten kanssa epäonnistuvat ja siviiliväestön kärsimykset jatkuvat, turvallisuusneuvoston tulisi olla valmis ryhtymään tarvittaviin toimiin käyttäen hallussaan olevia työkaluja, hän selitti.

Ranskan Alain Dejammet muistutti, että siviilien kärsimysten helpottaminen kuuluu YK:n eritysjärjestöjen tehtäviin. Turvallisuusneuvostoa ei silti saa vapauttaa vastuustaan humanitaaristen kriisien suhteen, hän jatkoi.

Pääsihteeri Annan sanoi, että kuluneen vuosikymmenen kokemukset Afrikasta Balkanille ja Aasiaan "ovat opettaneet meille, että humanitaariseen tehtäväämme sisältyy sekä suurempia lupauksia että suurempia vaaroja kuin ehkä mihinkään muuhun osaan YK:n työtä."

"Olemme nähneet, miten humanitaarinen toiminta voi pelastaa ihmishenkiä. Mutta olemme myös nähneet, miten sitä voivat väärinkäyttää tahot, jotka ovat haluttomia kunnioittamaan kansainvälisiä humanitaarisia periaatteita ja liiankin halukkaita tärvelemään avustusoperaatioita edistääkseen omaa epähumaania politiikkaansa", Annan selitti.

Egyptin YK-edustaja Ahmed Aboul Gheit korosti, että kaikki humanitaariset toimet tulee toteuttaa kunnioittaen täydellisesti sekä avustusjärjestelmän että isäntämaan sääntöjä. Hän muistutti, että NAM haluaa tehdä selvän eron rauhanturvaamisen ja humanitaarisen toiminnan välillä. (Inter Press Service)

Uncategorized

Thalif Deenn