Bijnore, Intia, 08.02.00 (IPS) – Kouluja käynyt maanviljelijä Abdul Samad on pitänyt huolellisesti kirjaa Pohjois- Intiassa sijaitsevan reilun kolmen hehtaarin kokoisen tilansa tuotosta. Myös siemenistä, lannoitteista ja torjunta-aineista aiheutuneet kustannukset on tilastoitu.
Samadin johtopäätös on, että niin sanotun vihreän vallankumouksen edellyttämät viljelymenetelmät – jalostetut siemenlajikkeet ja kemikaalien runsas käyttö – ovat johtaneet tuotannon alenemiseen 1990-luvulla.
Bijnoren alueella Himalajan juurella sijaitsevat Samadin pellot saavat keinokasteluvetensä Gangesvirrasta. Samad kertoo lisänneensä kaiken aikaa lannoitteiden käyttöä, mutta maan hedelmällisyys on heikentynyt. Siitä kielii molempien pääviljelykasvien, vehnän ja riisin, satojen kutistuminen.
Aluksi keinolannoitteiden käyttö toki lisäsi tuottavuutta. Vuonna 1990 Samad korjasi 400 kiloa talvikaudella viljeltävää vehnää ja kesällä 600 kiloa korkealaatuista basmati-riisiä.
Vuoteen 1999 tultaessa vehnäsato oli supistunut 100 kiloa ja riisisato 200 kiloa, vaikka lannoitteiden käyttö oli kaksinkertaistunut.
Keskituloisiin talonpoikiin lukeutuva Samad kertoo joutuneensa myös maksamaan kemikaaleista koko ajan enemmän. Tarvittavan lannoitteen hinta yli kaksinkertaistui 1990-luvun kuluessa. Tuhoeläinten ja rikkaruohojen torjuntaan käytettyjen myrkkyjen hinnat viisinkertaistuivat samassa ajassa.
Samad varoittaa, että jos kehitys jatkuu samanlaisena, hänen kotikylänsä Kot Kadarin jokainen talonpoika on puilla paljailla vuosikymmenen tai viimeistään kahden kuluessa.
Bijnoren seudun viljelijät pienimmästä suurimpaan valittavat satojen heikkenemistä. Maa on menettänyt voimansa, he toistelevat.
Seudun rikkaisiin maanomistajiin kuuluva Subhash Chand arvioi, että paluu luonnonlannoitteisiin, kuten lehmänlantaan, voisi palauttaa maan hedelmällisyyden. Kehityksen pyörän kääntäminen taaksepäin vain olisi äärimmäisen vaikeata.
Talonpojat ovat joutuneet noidankehään, jossa heidän on koetettava koko ajan lisätä "rahakasvien", kuten sokeriruo'on ja vehnän, tuottoisuutta. He eivät voi pysähtyä miettimään sitä, miksi maa menettää voimansa, Chand selittää.
Hänen mukaansa talonpojat tuntevat kyllä lannan käyttökelpoisuuden lannoitteena, mutta sitä on nykyisin rajoitetusti saataville. Traktorit ovat korvanneet vetojuhdat ja kylien yhteiset laidunmaat ovat kutistuneet.
Lisäksi moni on siirtynyt "vihreän vallankumouksen" saatossa viljelemään vain yhtä lajiketta. Keskikokoista tilaa pitävä Tek Chand kertoo useimpien luopuneen maata rikastavista palkokasveista.
Pahimmin kuluneita ovat vuokraviljelijöiden pellot, koska heillä on vain yksi tavoite: saada voittoa.
"Annoin peltoja vuokralle ja kuulin myöhemmin, että vuokraaja sekoitti suolaa virtsaan imeäkseen maasta kaikki ravinteet ja saadakseen ennätyssadon", kertoo Zameer Hassan.
"Kun sain pellot takaisin, jouduin jättämään ne kesannolle ja käyttämään tuhdisti orgaanista lannoitetta ennen kuin saatoin taas kylvää jotakin", hän jatkaa.
Kot Kadarin kyläläiset ovat myös havainneet, että liiallinen torjunta-aineiden käyttö tappaa hyödylliset kastemadot ja perhoset.
Vanhimmat kyläläiset ovat alkaneet muistella kaiholla entisiä luonnonmukaisen viljelyn aikoja. Silloin kasvit myös tuoksuivat ja maistuivat paremmilta kuin nykyisin, he sanovat.
Tulevaisuudesta huolestuneella Samadilla on resepti valmiina: Pellot pitäisi jättää ainakin vuodeksi kesannolle. Valtion tulisi tukea sitä eikä kemikaalien käyttöä. (Inter Press Service)
