Washington, 02.12.98 (IPS) – Ympäristönsuojelijat arvostelevat yhä kiivaammin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF
Brasilia ja IMF ilmoittivat marraskuun puolivälissä sopineensa "ennalta ehkäisevästä" kansainvälisestä lainapaketista, joka lupaa Brasilialle 41,5 miljardin dollarin (216 miljardia markkaa) lainat maan talouden pelastamiseen ja sen valuutan realin pönkittämiseen.
Lainojen vastineeksi Brasilian hallitus joutui sitoutumaan tiukkaan vyönkiristyskuuriin. Kansainvälisen Maan ystävät -järjestön Amazonia-kampanjan johtaja Roberto Smeraldi kutsuu linjaa "hullun leikkauksen taudiksi".
Sekä brasilialaiset että kansainväliset ympäristöjärjestöt vastustavat suunnitelmia, jotka niiden mukaan leikkaavat rahoituksen sademetsien suojelulta, tulvasuojelulta ja alkuperäiskansojen maanomistuksen turvaamiselta.
Brasilian hallitus pyrkii leikkaamaan menoja ja korottamaan veroja niin, että valtiolle koituu 125 miljardin markan säästöt 1999 ja 437 miljardin markan säästöt vuoteen 2001 mennessä. Leikkausten kohteeksi joutuvat myös eläke- ja sosiaaliturva.
Amazon-työryhmänä tunnettu yli 300 ympäristöjärjestön yhteistyöelin koettaa vielä vaikuttaa Brasilian kongressin jäseniin, jotta nämä torjuisivat leikkausesitykset.
Maan ystävien tietojen mukaan leikattavien listalla on muun muassa Brasilian sademetsien suojeluohjelman ensimmäinen vaihe, jonka rahoituksesta uhkaa kadota 89 prosenttia.
Ympäristöväki muistuttaa, että vuosina 1978-96 Amazonian viidakosta tuhottiin 52 miljoonaa hehtaaria eli yli 12 prosenttia. Brasilian Atlantin rannikon metsistä on hakattu 97 prosenttia sitten portugalilaisten valloittajien saapumisen 1500-luvulla.
Ympäristöaktivistit huomauttavat myös, että sademetsien suojeluohjelma on saanut valtaosan rahoituksestaan Euroopasta, joten sen supistaminen henkihieveriin tuottaa vain näennäisiä säästöjä. Näin tapahtuu, koska hallitus voi kirjata oman osuutensa säästöiksi tarvitsematta mainita, paljonko ulkomaista rahaa samalla menetettiin.
Muut leikkaukset ovat kuitenkin todellisia. Ympäristösäädösten toteuttamiseen varattuja määrärahoja vähennetään 50-70 prosenttia. Kansallinen ympäristöohjelma, joka oli määrä kustantaa ulkomaisella lainarahalla, peruutetaan.
Aktivistien mukaan sademetsien suojeluohjelma on uhrattu "poliittisesti kiinnostavampien kohteiden" vuoksi. Niihin kuuluvat esimerkiksi keinokasteluhankkeet, joihin tosin on viime aikoina kohdistunut epäilyjä korruptiosta.
"On järjetöntä ajatella, että Brasilian ympäristönsuojelu voidaan lopettaa ja silti odottaa maan talouden elpyvän pitkällä tähtäimellä", huomauttaa Carol Welch, joka vetää IMF:n uudistamista vaativaa kampanjaa Maan ystävissä.
Virallinen taloustiede ja IMF ovat muutenkin joutuneet viime aikoina arvostelun kohteeksi siksi, että ympäristöllä ei ole sijaa niiden kirjanpidossa. Tätä asiaa ajamaan on Yhdysvalloissa syntynyt oma järjestönsä Accounting for the Environment.
"IMF, sen makrotaloudelliset analyysit ja maakohtaiset selvitykset keskittyvät bruttokansantuotteen kaltaisiin tunnuslukuihin. Ne antavat kuitenkin päätöksentekijöille epätäydellisiä ja harhaanjohtavia signaaleja siitä, miten kunkin maan taloutta tulisi ohjata kestävän kehityksen ja vaurauden tielle", järjestö julistaa.
Jopa Maailmanpankissa ja YK:ssa on alettu myöntää, että perinteinen tapa pitää kirjaa kansakuntien varallisuudesta ei anna oikeaa kuvaa todellisuudesta. Siinähän esimerkiksi metsien hakkaaminen, kalakantojen kutistuminen ja pohjaveden liikakäyttö kirjataan tuottavaksi toiminnaksi tulopuolelle.
Ympäristöjärjestöt syyttävät kansainvälisiä rahoituslaitoksia, että ne peräävät usein "säästöjä" , jotka verottavat luonnon pääomaa ja aliarvioivat terveellisen ympäristön merkityksen.
Tämän vähättelyn hinta saattaa olla pöyristyttävä, varoittaa Accounting for the Environment. Esimerkki tulee Indonesiasta.
Kesällä 1997 talousvaikeuksiin joutunut Indonesia sopi IMF:n kanssa apupaketista, joka edellytti maan palmuöljyn viennin kasvattamista. Niinpä sademetsiä ryhdyttiin polttamaan öljypalmuviljelmien tieltä.
Metsien polttaminen kirjattiin yhtiöiden kirjanpidossa tulopuolelle, mutta sademetsien häviämistä ei laskettu kenenkään tappioksi. Metsäpalot kuitenkin ryöstäytyivät käsistä ja aiheuttivat lopulta Indonesialle yli 15 miljardin markan tappiot menetettyinä matkailutuloina ja omaisuusvahinkoina. (Inter Press Service)
