Jakarta, 25.11.98 (IPS) – Vaikka kenraali Suharto keikahti Indonesian vallan huipulta jo monta kuukautta sitten, hänen valtaansa vuosikymmenet pönkittänyt armeija on yhä avaintekijä sekä politiikassa että talouselämässä. Kenraaleilla ei ole aikomusta marssia ulos kummastakaan lähiaikoina.
Indonesialaiset opiskelijat ja muut mielenosoittajat vaativat, että sotilaiden on luovuttava välittömästi heille kiintiöidyistä parlamenttipaikoista, mutta sekään ei näytä kovin todennäköiseltä.
Turvallisuusjoukot ampuivat hengiltä 16 opiskelijaa marraskuun toisella viikolla puhjenneen uuden väkivalta-aallon aikana. Mielenosoittajat sai liikkeelle parlamentin erityisistunto, joka pohti poliittisia uudistuksia ja vaalien pitämistä ensi vuonna.
Armeijasta on tullut äärimmäisen epäsuosittu niin opiskelijoiden kuin suuren yleisönkin keskuudessa. Silti sotilaiden rooli on yhä erittäin näkyvä, ja armeija on mukana myös parlamentin hahmottelemissa poliittisissa uudistuksissa.
Liike-elämässä armeijan rooli näyttää olevan hiukan kutistumassa aiemmista valtavista mitoistaan. Asiantuntijat eivät kuitenkaan usko, että sotilaat olisivat vetäytymässä kokonaan rahanteosta lähitulevaisuudessa.
Arvio ei yllätä, sillä Indonesian tiedeinstituutin tuoreen selvityksen mukaan armeija ja sotilaat hallitsevat vähintään 40 miljardin markan osuutta maan talouselämästä. Sotilaiden liiketoimet rönsyilevät metsäteollisuudesta elintarviketuotantoon ja kiinteistöalalle.
Jotkut tarkkailijat jopa panevat Indonesiaa koettelevan talouskriisin sen syyksi, että sotilaat ovat työntäneet näppinsä liike-elämään. Heidän mielestään "puhdas" liiketoiminta on mahdotonta, jos yhtenä osapuolena on poliittisesti heikko yritys ja toisena armeijan laitokset.
"Se, jota uhataan aseella, ei voi käydä asiallista ja rehellistä kauppaa", huomauttaa Indonesian yliopiston taloustutkija Faisal Basri.
Hän viittaa eräiden liikemiesten valituksiin, että sotilaiden tarjouksia on mahdoton hylätä, vaikka ne olisivat miten huonoja. Myös jotkut ministerit ja muut korkeat viranomaiset ovat harmitelleet, että tarjouskilpailut menevät lekkeripeliksi, jos mukana on armeijaan sidoksissa olevia yrityksiä.
"Jos tarjouskilpailuun osallistuu armeijan yritys, kaikki tietävät etukäteen, kuka voittaa. Tarkkavaistoiset yrittäjät tajuavat pelin hengen ja luopuvat leikistä", eräs valtion virkamies kertoo.
"Jos hankkeesta vastuussa oleva virkamies ratkaisee kilpailun yksityisen yrittäjän hyväksi, hänen on paras varautua potkuihin tai muuhun rangaistukseen", hän jatkaa.
Asiantuntijoiden mukaan armeijan tapa hoidella bisneksiä on tuonut sille monopoliaseman monilla aloilla, jotka ovat siten sekä yksityisen että valtion valvonnan ulottumattomissa. Seurauksena on korruptiota ja muuta laittomuutta.
Suhteet armeijaan eivät kuitenkaan ole ainoa tie rikastumiseen Indonesiassa. Tarkkailijoiden mukaan kiinalainen syntyperä on myös hyvä vauhdittaja, samoin kuin kuuluminen presidentin sukuun ainakin vielä Suharton kaudella.
Viranomaiset ovat perinteisesti pitäneet kiinalaisperäisiä liikemiehiä hyvin "yhteistyöhaluisina" ja "ymmärtäväisinä". Suharton kaudella hänen perheensä jäsenet ja armeijan edustajat saivat erityiskohtelun.
Sotilaiden etuna oli se, että heidän mukanaolonsa katsottiin lisäävän turvallisuutta. Siksi kiinalaiset liikemiehet ottivat heitä mielellään liikekumppaneikseen.
Armeijan ja kiinalaisten välit ovat kuitenkin viilenneet toukokuun jälkeen, koska silloisia väkivaltaisia mellakoita epäillään sotilaiden yllyttämiksi. Ryöstäjät ja raiskaajat kävivät nimenomaan kiinalaisten kimppuun.
Sittemmin lukuisat kiinalaiset yrittäjät – joukossa eräitä suurliikemiehiä – ovat lähteneet Indonesiasta ja jättäneet sotilaalliset liikekumppaninsa vaille todellista yritysjohtoa.
Armeijan asema on silti yhä vahva Indonesiassa, eikä se luovu hevillä eduista, joista se on nauttinut vuodesta 1965. Tuolloin asevoimat auttoi Suhartoa kukistamaan kommunistien kumousyrityksen ja nousemaan valtaan.
Tutkija Basri sanoo, että Suharto kasvatti tarkoituksella armeijan taloudellista valtaa pitääkseen sotilaiden huomion pois politiikasta ja omasta vallastaan.
Indonesiassa ei ole mitenkään harvinaista, että eläkkeelle jäävät upseerit ryhtyvät menestyksekkäiksi liikemiehiksi. Monella tunnetulla kenraalilla on nykyisin johdettavaan yritysryväs, johon voi kuulua satoja tytäryhtiöitä.
Lisäksi asevoimien eri yksiköt hallitsevat lukuisia yrityksiä omien "säätiöidensä" kautta. Ykep-lyhenteellä tunnettu maavoimien säätiö pyörittää muun muassa Sudirmanin liikekeskusta pääkaupungin Jakartan sydämessä. Lisäksi Ykepillä on neljä suuryhtiötä ja kaksi osuuskuntaa, joista armeijan keskusosuuskunta Inkopad tekee yhteistyötä 13 yrityksen kanssa.
Meri- ja ilmavoimilla on omat säätiönsä, osuuskuntansa ja yhtiönsä samoin kuin poliisivoimilla ja armeijan erikoisyksiköillä. Jopa puolustusministeriö pyörittää omaa pankkia ja vakuutuslaitosta.
Basrin mukaan armeijan voimakas läsnäolo liike-elämässä aiheuttaa valtavasti tehottomuutta maan talouteen. "Se pitäisi lopettaa, jos haluamme päästä eroon talouskriisistä pikapuoliin", hän vaatii. (Inter Press Service)
