Washington, 28.10.98 (IPS) – Valtioiden jyrkät näkemyserot uhkaavat torpedoida Kiotossa viime vuonna solmitun ilmastosopimuksen, arvioivat ympäristöjärjestöt. Kiistan pääaihe on se, miten tiukkoihin kasvihuonekaasujen päästörajoituksiin valtioiden tulisi sitoutua.
Ilmastosopimuksen allekirjoittajat kokoontuvat marraskuun alussa Buenos Airesiin Argentiinaan hiomaan sopimuksen toteuttamisen yksityiskohtia. Tehtävä on valtava, sillä selvitettävänä on muun muassa saastepäästöillä käytävän kaupan säännöt ja se, miten kehitysmaat rajoittavat päästöjään.
Monet ympäristönsuojelijat yrittävät pysyä toiveikkaina, mutta myöntävät pelkäävänsä, että vuosikymmenen ajan tehty työ ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi uhkaa valua hukkaan.
"Viime vuonna Kiotossa pidetyn historiallisen ilmastokokouksen jälkeen neuvottelut ovat taantuneet katkeraksi väittelyksi joukosta monimutkaisia yksityiskohtia", sanoo riippumattoman Worldwatch-tutkimuslaitoksen varapuheenjohtaja Chris Flavin.
"Erimielisyydet pikemminkin kasvavat kuin kutistuvat. Se lisää riskiä, että sopimuksen voimaantulon edellyttämää määrää teollisuusmaiden ratifiointeja ei ehkä saada kokoon – tai ne tulevat niin myöhään, että tavoitteita on mahdotonta saavuttaa", Flavin jatkaa.
Samaan aikaan tutkijat kirjaavat ennätysmäisiä lämpötiloja eri puolilla maailmaa. Yhä useammat asiantuntijat myöntävät, että ilmaston lämpeneminen johtuu kasvihuonekaasuista, joita vapautuu ilmakehään fossiilisia polttoaineita, kuten hiiltä, öljyä ja maakaasua, poltettaessa.
Jos päästöjä ei saada kuriin, lämpötilat jatkavat nousuaan ja lisäävät myrskyjen, tulvien, helleaaltojen ja kuivuuskausien riskiä, tutkijat ennustavat.
Useimmat maailman maat tunnustivat tämän riskin kokoontuessaan viime joulukuussa Kioton ilmastokokoukseen. Siellä päätettiin vähentää kuuden kasvihuonekaasun päästöjä keskimäärin kuusi prosenttia vuoden 1990 tasosta. Vähennykset on määrä toteuttaa vuosina 2008-2012.
Erimielisyydet siitä, miten tavoite saavutetaan, voivat kuitenkin raunioittaa tulevat Buenos Airesin neuvottelut.
Yksi keskeinen kompastuskivi on Yhdysvaltain kongressin jääräpäinen vaatimus, että kehitysmaiden on sitouduttava samanlaisiin sitoviin päästörajoituksiin kuin teollisuusmaiden.
Kongressissa enemmistönä olevat republikaanit korostavat heitä tukevan suurteollisuuden tavoin sitä, että kehitysmaiden saastepäästöt kasvavat ensi vuosisadalla samalle tasolle kuin teollisuusmaiden.
Kehitysmaat puolestaan eivät hyväksy itselleen sitovia päästörajoja ennen kuin teollisuusmaat todella vähentävät omia kasvihuonekaasujaan. Kehitysmaat muistuttavat kärkkäästi, että valtaosa nykyisin ilmakehäämme pilaavista päästöistä on tuotettu teollisuusmaissa.
Kaiken kinastelun keskellä presidentti Bill Clinton on ilmoittanut, että hän lykkää Yhdysvaltain päätöstä ilmastosopimuksen ratifioinnista vuodella tai kahdella.
"Todellinen kysymys kuuluu: miksi annamme tiettyjen ryhmien etujen sanella ilmastopolitiikkamme asialistan", pohtii Washingtonissa toimivan World Resources -instituutin globaalin ilmasto-ohjelman johtaja Nancy Kete.
Hän huomauttaa, että Yhdysvalloissa asuu neljä prosenttia maailman väestöstä, mutta se tuottaa 21 prosenttia kaikesta hiilidioksidista.
"Ihmiset, jotka aikovat pilata Buenos Airesin kokouksen, ovat samoja, jotka pitkittivät lyijyttömään bensiiniin siirtymistä vuosikymmeniä. He vastustavat jokaista esitystä uusista säädöksistä, jotka tähtäävät ilmanlaadun parantamiseen tai ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseen", Kete muistuttaa.
Kioton sopimuksen allekirjoittajat ovat jyrkän erimielisiä myös sopimukseen sisältyvistä joustoista. Niiden tarkoitus on antaa valtioille pelivaraa päästörajoitusten toteutuksessa.
Kullekin teollisuusmaalle määritellään päästörajat, jotka tulisi saavuttaa vuosina 2008-2012. Joustovaraa annetaan muun muassa sallimalla maiden välinen päästökauppa sekä teollisuusmaiden keskinäiset ja kehitysmaiden kanssa toteutettavat yhteiset hankkeet.
Teoriassa joustomekanismien tulisi johtaa siihen, että päästöjä vähennetään siellä, missä se aiheuttaa vähiten kustannuksia. Ympäristöjärjestöt ja Euroopan unioni varoittavat kuitenkin, että ellei päästökaupalle ja yhteishankkeille aseteta rajoja, joku valtio voisi selvitä pelkästään rahalla leikkaamatta päästöjään lainkaan.
Esimerkiksi Yhdysvallat voisi jatkaa ilman saastuttamista entiseen malliin ostamalla lisää päästölupia Venäjältä ja Ukrainalta. Näille maille kun saattaisi syntyä päästövaran ylijäämää, jos ne joutuvat sulkemaan voimaloitaan talousvaikeuksien vuoksi.
"Tämä mahdollisuus vaarantaa sekä sopimuksen tehokkuuden että laillisuuden", sanoo Worldwatchin Flavin.
Yhdysvaltain, Kanadan, Australian ja eräiden muiden maiden muodostama "sateenvarjoryhmä" vastustaa tiukasti päästökaupan rajoituksia.
Toinen ristiriitoja herättänyt sopimuskohta liittyy metsien hiilinieluihin eli puuston kykyyn imeä hiilidioksidia. Valtio voi saada siitä hyvitystä päästörajoihinsa.
"Hiilinielulaskelmille ei ole tieteellistä perustaa. Metsistä uhkaa muodostua valtava porsaanreikä, joka vie pohjan Kiotossa tehdyiltä sitoumuksilta", sanoo Worldwatchin tutkija Ashley Mattoon.
Euroopan unioni ja sateenvarjoryhmä ovat erimielisiä myös siitä, miten hallitukset saadaan täyttämään Kiotossa antamansa sitoumukset.
Sateenvarjoryhmän mielestä kunkin valtion tulee vastata omien tavoitteidensa saavuttamisesta. EU ajaa sääntöjä, joissa päästölupien ostajamaa velvoitettaisiin varomaan kauppoja maiden kanssa, jotka eivät pysy tavoitteissaan.
Buenos Airesin kokouksesta ei odoteta ratkaisuja kaikkiin ilmastosopimuksen ongelmakohtiin. Ympäristöjärjestöt toivovat, että siellä pystyttäisiin edes asettamaan työryhmät ratkomaan eri pulmia ja määrättäisiin tiukat aikataulut niiden työlle.
"Emme odota Kioton näytelmän toistuvan Buenos Airesissa, mutta jotta sopimus todella etenisi, tarvittaisiin paljon taustatyötä keskeisten pelaajien välillä", sanoo Alden Meyer tutkijoiden Union of Concerned Scientists -järjestöstä.
Neuvottelut jatkuvat pitkälti yli marraskuun, muta hallitusten ei pitäisi jäädä odottelemaan lopullisia tuloksia vaan aloittaa päästöjen vähentäminen heti, kehottaa vanhempi tutkija Dan Lashof riippumattomasta Natural Resources Defence Councilista.
"Sitoutuminen tekoihin kussakin maassa on voiteluöljyä, joka pitää neuvottelujen vaihteet kunnossa. Muuten sopimusprosessi pysähtyy", Lashof varoittaa. (Inter Press Service)
