Wamunyu, Kenia, 28.10.98 (IPS) – Munyiva hinkkaa konemaisin liikkein karkeasti veistetyn puulusikan reunoja santapaperilla. Saatuaan yhden valmiiksi hän tarttuu uuteen lusikkaan ja sen jälkeen seuraavaan, ja ties kuinka moneen, kunnes kaikki on hiottu.
Puutöitä hioen vietetyt tunnit auttavat viisivuotiasta Muniyvaa ja hänen kuutta sisarustaan pysymään leivässä. Tytön työpanos vaikuttaa ratkaisevasti myös siihen, voivatko viisi vanhempaa lasta jatkaa koulunkäyntiään.
Kenian Machakosin alueella sijaitsevan Wamunyun asukkaista noin 3 000 henkeä ansaitsee elantonsa puuveistoksilla. Munyivan perhe, Mwalavut, asuvat Kenian veistotaiteen kehdoksi sanotun kaupungin laidalla. Täällä on tehty puuveistoksia vuodesta 1918.
Wamunyu sijaitsee 150 kilometriä kaakkoon Kenian pääkaupungista Nairobista, ja sitä pidetään maan suurimpana puuveistosten tuotantopaikkana. Veistoskaupassa liikkuu päivittäin 300 000 Kenian shillinkiä (noin 25 000 markkaa). Valtaosa rahoista menee kuitenkin välittäjille, jotka tulevat Kenian muista osista ja ostavat puutyöt edelleen myytäviksi.
Mwalavun perheessä kaikki lapset kaksivuotiasta vauvaa lukuun ottamatta auttavat äitiään Kasendia. Hän toimii monien muiden naisten ja nuorten tavoin puunveistäjien alihankkijana koristelemalla tai hiomalla töitä mitätöntä korvausta vastaan.
Kasendi, 48, ansaitsee omalla työllään noin 80 shillinkiä (6,5 markkaa) päivässä, mutta lasten avulla palkka nousee 150 shillinkiin (12 markkaa). Perhe saa kuusi shillinkiä (50 penniä) yhden salaattilusikan hiomisesta, joten niitä on valmistuttava 25 päivässä.
Kasendi kärsii siitä, että hänen on pantava lapsensa raatamaan, mutta hänellä ei ole valinnan varaa. "Olen tehnyt tätä työtä seitsemän vuotta, eikä se ole tullut yhtään helpommaksi", hän huokaa.
"Vaihtaisin kernaasti alaa, mutta ilman alkupääomaa se ei käy päinsä. Toinen vaihtoehto olisi ryhtyä välittämään puutöitä muille alihankkijoille, mutta sekin vaatii pääomaa", hän selittää.
Kenian puutöitä viedään paljon ulkomaille: Useimmat menevät naapurimaihin, kuten Tansaniaan, Ugandaan, Sambiaan, Malawiin ja Etelä-Afrikkaan. Osa veistoksista päätyy Britanniaan, Intiaan ja Yhdysvaltoihin asti.
Silti valtaosa Wamunyun asukkaista elää köyhyysrajalla, ja puunveistoon liittyvät lieveilmiöt, kuten lapsityövoiman käyttö, vain pahenevat.
Maailmanpankin mukaan Kenia, Uganda ja Tansania ovat nousseet maailman tilastojen kärkeen lapsityövoiman käytössä. Arvioiden mukaan yhteensä kahdeksan miljoonaa lasta tekee työtä noissa maissa.
Joka kolmas itäafrikkalainen 10-14-vuotias lapsi osallistuu jonkinlaiseen taloudelliseen toimintaan. Aiemmin pahimpana lapsityövoiman alueena pidetyssä Etelä-Aasiassa työtä tekevien lasten osuus arvioidaan puolta pienemmäksi.
Köyhyydestä juontuva työnteko haittaa lasten kehittymistä ja estää heitä hankkimasta taitoja, joiden avulla he voisivat saada paremmat tulot tulevaisuudessa. Ennen pitkää tämä vaikuttaa kielteisesti koko valtion taloudelliseen kasvuun.
Kenian lastensuojelun keskusjärjestö syyttää maan taloudellista lamaa ja köyhyyttä lapsiin kohdistuvien väärinkäytösten yleistymisestä. Listalla ovat lapsityövoiman käyttö, seksuaalinen hyväksikäyttö, fyysinen ja henkinen kiduttaminen sekä välinpitämättömyys ja hylkääminen.
Kun maailmassa eriasteisen hyväksikäytön kohteena on sata miljoonaa lasta, heistä asuu Keniassa yli 600 000 arvioi lastensuojelujärjestö. Se ennustaa, että määrä kasvaa edelleen, jos naisten ja lasten köyhtyminen jatkuu.
Wamunyun puunveiston historian aikana vain viisi nuorta on raivannut tiensä yliopistoon asti. Osasyynä on seudulla yleinen käsitys, että lasten ei kannata hikoilla vuosikausia koulunpenkillä tienatakseen lopulta valtion virassa kuukaudessa saman, mitä puutöillä päivässä.
Nopeasti ansaitulla rahalla on täälläkin taipumus haihtua yhtä äkkiä. "Tuhat shillinkiä (82 markkaa) päivässä ansaitseva veistäjä kuluttaa puolet palkastaan viinaan ja toisen puolen huoraan. Pian häneltä kuluu sama summa sukupuolitaudin hoidattamiseen", selostaa Wamunyun lasten kehitysrahaston projektijohtaja Ben Nganga.
Wamunyussa on 11 luvallista baaria ja lukemattomia salakapakoita, jotka kaikki janoavat puunveistolla ansaittuja rahoja. Seudulla ei ole pankkia, joten moni panee rahansa saman tien menemään ajatellen, että huomenna sitä tulee lisää.
Ngangaa huolestuttaa erityisesti se, miten Wamunyun elämänmeno vaikuttaa nuorisoon. Hälyttävä määrä poikia ja tyttöjä – jotkut vasta 12-vuotiaita – ryypiskelee viinaa ja harrastaa seksiä. Se on johtanut hiv-tartuntojen räjähdysmäiseen leviämiseen. Wamunyussa on jo sata aidsin orvoksi jättämää lasta.
Ngangan mukaan koulutus olisi yksi ratkaisu Wamunyun ongelmiin. "Useimmat puunveistäjät ovat lopettaneet koulunsa kesken ala-asteen, joten he eivät ole perillä edes omista oikeuksistaan. Siksi välittäjät voivat riistää heitä ostamalla tuotteet pilkkahintaan ja myymällä ne paljon kalliimmalla."
"Jos nuoret saisivat kunnon koulutuksen, heidän asenteensa, arvonsa ja tapansa muuttuisivat paremmiksi. He voisivat esimerkiksi säästää rahaa eivätkä tyytyisi uskomaan, että viina ja maksulliset naiset riittävät elämän sisällöksi", Nganga pohtii. (Inter Press Service)
