Montevideo, 21.10.98 (IPS) – Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen naiset ovat yhä heikosti edustettuina niin valtioiden kuin yritystenkin johtotasolla, kertoo tuore selvitys.
Alueen parlamenteissa naisjäsenten osuus on keskimäärin kymmenen prosenttia ja hallituksissa vain kahdeksan prosenttia, paljastaa Amerikan kehityspankin rahoittama tutkimus, jonka Mala Htun teki Harvardin yliopistossa.
Maailman muiden alueiden kehitysmaihin verrattuna Latinalaisen Amerikan naisilla menee suorastaan hyvin, mutta kun vertailukohteeksi otetaan teollisuusmaat, ja varsinkin Pohjoismaat, tilanne on toinen.
Esimerkiksi Etelä-Aasian maissa naisten hallussa on noin viisi prosenttia parlamenttipaikoista ja kolme prosenttia ministerinpalleista. Arabimaissa vastaavat luvut ovat neljä prosenttia ja yksi prosentti.
Euroopan unionin jäsenmaissa naisten osuus kansanedustajista on keskimäärin 14 prosenttia ja ministereistä 16 prosenttia. Pohjoismaissa vastaavat luvut ovat kuitenkin 35 ja 31 prosenttia.
Htunin tutkimus pyrki lukujen ohella selvittämään, miksi valta karttelee Latinalaisen Amerikan naisia. "Tulokset osoittavat, että naisten mahdollisuudet päästä johtotehtäviin keskittyvät varsinaisten vallan keskusten ulkopuolelle", Htun sanoo.
Hänen mukaansa oivan esimerkin tarjoaa oikeuslaitos: alimman oikeusasteen tuomioistuimissa naistuomareiden osuus on 45 prosenttia, seuraavassa asteessa se putoaa 20 prosenttiin ja hipoo nollaa korkeimman oikeuden tasolla.
Htun havaitsi, että perhesuhteet ovat aina olleet ratkaisevan tärkeitä Latinalaisen Amerikan naisille, jotka ovat edenneet politiikassa ja valtion viroissa.
"Julkisella sektorilla valtaa saanut nainen on säännönmukaisesti jonkun poliitikon sukulainen", hän sanoo. Hän viittaa 1993 tehtyyn haastatteluun, jossa kahdeksan Latinalaisen Amerikan maiden naiskansanedustajaa 11:stä myönsi perhesuhteiden auttaneen heidät parlamenttiin.
Toinen esimerkki tulee Brasilian kuvernöörinvaaleista 1994: toiselle äänestyskierrokselle päässeistä neljästä naisehdokkaasta kolme oli entisten kuvernöörien vaimoja ja yksi entisen presidentin tytär.
Htunin mukaan naisten asema ei ole kehuttava myöskään Latinalaisen Amerikan ammattiliitoissa tai yrityksissä. Parhaiten naisten edustus on toteutunut kansalaisjärjestöissä, eritoten ihmisoikeuksille, yhteisöjen asioille ja naisasialle omistautuneissa.
Htun löysi kolme syytä sille, miksi valta karttelee alueen naisia. Ensimmäinen syy on rakenteellinen eli sukupuolten tasa- arvon puute yhteiskunnassa. Koska naiset eivät ole miesten kanssa tasa-arvoisia työelämässä ja yhteiskunnassa, eivät he myöskään pysty kilpailemaan näiden kanssa johtopaikoista.
Toisaalta sekä naiset että miehet ovat yhä perinteisen naiskäsityksen vankeja, ja se määrittelee naisten sopivuuden erilaisiin tehtäviin.
Kolmas syy on Htunin mukaan selkeä sukupuolinen syrjintä, jotka harjoitetaan rankaisematta monissa Latinalaisen Amerikan maissa. Hän myöntää, että tilanne voi näiltä osin kohentua lainsäädännön kehittymisen myötä. (Inter Press Service)
