Moskova, 21.10.98 (IPS) – Lehdistö on moittinut pääministeri Jevgeni Primakovin johtamaa Venäjän uutta hallitusta liian hidasliikkeiseksi. Arvostelu on tässä vaiheessa vailla pohjaa.
Primakovin hallitus ei voi vielä tehdä radikaaleja päätöksiä, koska se keskittyy tilanteen vakauttamiseen ja katastrofin torjuntaan. Näissä olosuhteissa hallituksen toimet ajautuvat vääjäämättä ristiriitaan kauaskantoisempien tavoitteiden kanssa.
Kun talo on tulessa, ensin täytyy sammuttaa liekit, ja vasta sitten voi harkita sen rakentamista uudelleen.
Joidenkin mielestä keinot, joihin hallitus on turvautunut estääkseen romahduksen, voivat näyttää paluulta komentotalouteen – mutta siitä ei ole kyse. Päätökset eivät merkitse luopumista markkinataloudesta vaan pikemminkin hinnan maksamista harkitsemattomista teoista. Venäjän läntiset kumppanit on saatava ymmärtämään tämä.
Venäjä tarvitsee ulkomaisten sijoittajien ja luotonantajien apua siihen asti, kun se saa taloutensa elvytetyksi kehittämällä teollisuutta sekä pientä ja keskisuurta yritystoimintaa ja kasvattamalla tulojaan.
Lännen edustajat ovat tietenkin huolissaan ja epäileväisiä sen nojalla, mitä he ovat tähän mennessä nähneet, mutta Primakov ja keskuspankin johtaja Viktor Gerastshenko osoittavat vielä olevansa vastuullisia ja luottamuksen arvoisia henkilöitä.
Primakovin hallituksen ministerivalintoja rajoittivat maan politiikan ja talouden myrskyinen tila ja edellisten hallitusten epäonnistumiset. Primakov tajusi, että aika on loppumassa kesken, ja kokosi hallituksen, joka edustaa kansakunnan eikä tiettyjen ryhmittymien etuja.
On syytä muistaa, että Primakov ei suostunut pääministeriksi suoralta kädeltä. Myöskään kommunisteja edustava Juri Masljukov ei kiirehtinyt vastaanottamaan hänelle tarjottua ensimmäisen varapääministerin postia. Molemmat olivat täysin tietoisia Venäjän tilanteen vakavuudesta ja riskeistä, jotka liittyvät vastuun ottamiseen maan taloudesta. He ovat rehellisiä, eettisiä ja kokeneita hahmoja, joihin voi luottaa.
Monien arvostelijoiden mielestä Masljukov on hallituksen pääongelma. He väittävät, että kommunistin nimittäminen ensimmäiseksi varapääministeriksi on merkki kommunistivallan paluusta.
Niin voivat sanoa vain ihmiset, jotka eivät tunne Masljukovia, sillä hänen mukanaolonsa hallituksessa ei tarkoita mitään sellaista. Loppujen lopuksi juuri Masljukov erosi vuosina 1989-90 valtaa pitäneestä Nikolai Ryzhkovin hallituksesta, koska hän turhautui sen uudistushaluttomuuteen. Uuden hallituksen jäsenten enemmistö on itse asiassa demokratian ja sosiaalisen markkinatalouden aatteiden kannattajia.
Venäjän historiallisesta valinnasta hylätä kommunismi ei ole paluuta. Tätä mieltä ovat jopa kommunistit kaikkein äkkiväärimpiä lukuunottamatta.
Huolimatta siitä, että Primakov ja Gerastshenko ovat kyvykkäitä ja sinnikkäitä puurtajia, uhkaa vaara, että joku saa presidentti Boris Jeltsinin kaatamaan hallituksen jälleen. Jeltsin voi jopa itse tuntea tarvetta osoittaa, että hänen sormensa ovat maan valtimolla.
Se olisi onnetonta. Jeltsinin tulisi antaa Primakovin joukkueelle täydet valtuudet tehdä työnsä ja järjestää ennenaikaiset presidentinvaalit. Toinen hyödyllinen askel olisi Venäjän presidentin valtaoikeusien rajoittaminen ja vallan siirtäminen parlamentille ja hallitukselle.
Tämä voisi hillitä presidenttiyden ympärillä kuohuvia intohimoja ja muuttaa dramaattisesti Venäjän politiikan luonnetta.
Jos vallan jakoa järkeistettäisiin nykyisestä, Primakov saattaisi olla paras presidenttiehdokas. Kun hallitus olisi toimeenpanovallan pääväline, Moskovan pormestari Juri Luzhkov saattaisi nousta sopivimmaksi pääministeriehdokkaaksi.
Luzkov on ilmoittanut osallistuvansa presidenttikilpaan ja hän kokoaa tuekseen keskusta-vasemmistolaista liittoutumaa. Vaikka Luzhkov ei ole yksilöinyt hankkeensa sisältöä, uskon hänen tarkoittavan laajempaa liittoa kuin vain maltillisen vasemmiston voimia. Sellaista, joka kokoaisi myös ammattityöläisiä, insinöörejä, älymystöä, keskiluokkaa sekä pk-yritysten edustajia.
Primakovin hallituksen onnistumista toivoo Venäjällä laaja joukko poliittisia voimia, joilla on omia suunnitelmiaan presidentinvaaleja varten. Jos hallitus onnistuu normalisoimaan taloudellisen tilanteen, venäläisille avautuu mahdollisuus normaaleihin demokraattisiin vaaleihin.
Jos toisaalta Venäjän tilanne jatkaa huononemistaan, ja ihmiset näkevät, ettei keskustaliitto pysty tekemään mitään, he voivat lähteä etsimään pelastusta toisesta presidenttiehdokkaasta, kenraali Aleksandr Lebedistä, joka toimii nykyisin Krasnojarskin kuvernöörinä.
Kaikki riippuu nyt Primakovista. Pystyykö hallitus kohentamaan tilannetta vai paheneeko kriisi entisestään? (Inter Press Service) * Mihail Gorbatshov on entinen Neuvostoliiton puoluejohtaja ja presidentti. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
