Bangkok, 30.09.98 (IPS) – Vain muutama vuosi sitten suuri osa itäistä ja kaakkoista Aasiaa uskoi muuttuvansa tuota pikaa mammuttimaiseksi vapaakauppa-alueeksi, jossa valtioiden rajat menettäisivät merkitystään ennennäkemättömällä tavalla.
Aasian talouskriisi uhkaa kuitenkin suistaa vapaakauppajunan raiteiltaan. Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöillä on kasvavia vaikeuksia perustella hyödyllisyyttään tilanteessa, jossa kutakin maata kiinnostavat ensi sijassa omien ongelmien ratkaisut.
Kaupan asiantuntijat arvioivat, että vaikka Aasian talouden vapautuminen jatkuu jossakin mitassa, se ei tapahdu ilman viivytyksiä ja jäsenten välisiä kärhämiä.
Useimmat Aasian taloudet kärsivät nyt kaksoisongelmasta, jossa kotimainen kulutus on romahtanut ja teollisuuden avainaloilla on runsaasti ylikapasiteettia. Vapaakauppasopimusten edellyttämät tuontitullien alennukset käyvät siten hyvin hankaliksi sekä poliittisesti että taloudellisesti.
Syyskuun puolivälissä pidetyssä Kaakkois-Aasian maiden järjestön Aseanin kokouksessa kuultiin ensimmäinen tämän suuntainen lausunto Thaimaan ulkoministerin Surin Pitsuwanin suusta. Hän varoitti, että Aasian talouskriisi on vakava koetus Aseanin jäsenmaiden yhdentymiseen tähtääville sitoumuksille.
"Aasian paheneva taloudellinen tilanne voi johtaa siihen, että jäsenmaat käyvät haluttomiksi edistämään alueen taloudellista integraatiota", hän sanoi mainiten esimerkkinä Malesian rahan liikkeille jo asettamat rajoitukset.
Malesia ryhtyi toimiin estääkseen ulkomaisten valuuttojen hyökkäykset omaa ringgitiään vastaan, ja ne ovat jo vaikeuttaneet Malesian kauppaa Aseaniin kuuluvien Singaporen ja Thaimaan kanssa.
Malesia sääti dollarin hinnaksi 3.80 ringgitiä samaan aikaan, kun kurssi vapailla markkinoilla oli lähes 4,20 ringgitiä. Se aiheutti vaikeuksia monille Malesian kauppakumppaneille.
Indonesian viranomaiset kiistävät vastaavat aikeet, mutta spekulaatiot valuuttasäännöstelystä jatkuvat silti kuumina.
Kelluvien valuuttojen rauhoittaminen on kuitenkin vain osa alueen ongelmaa. Toinen tärkeä kaupankäyntiä tyrehdyttävä tekijä on teollisuuden ylikapasiteetti.
Yhä useampien aasialaisten menettäessä työpaikkansa kotimaiset markkinat kutistuvat. Siksi hallitukset haluavat yhä kiihkeämmin suunnata hupenevan ostovoiman kotimaisiin tuotteisiin sen sijaan, että avaisivat markkinoita tuonnille.
Ongelmat varjostavat myös Aasian vientiä läntisiin teollisuusmaihin, jotka niin ikään pelkäävät halpatuonnin tulvaa ja kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn heikkenemistä entisestään.
"Protektionistisiin toimiin on jo tuntuvia paineita, ja joissakin tapauksissa halpatuonnin vastaiset toimet ovat todennäköisiä", YK:n syyskuussa julkaistu Kauppa- ja kehitysraportti varoitti.
Aseanin vapaakauppasopimus Afta solmittiin 1992. Se edellyttää, että jäsenmaat alentavat useimpien tuotteiden tuontitullit alle viiteen prosenttiin vuoteen 2003 mennessä. Vietnamille myönnettiin lisäaikaa vuoteen 2003, ja uusimmat Asean- maat, Laos ja Burma, eivät ole vielä sitoutuneet Aftaan.
Etelä- ja Kaakkois-Aasian maiden keskinäinen kauppa on kasvanut nopeasti 1980-luvun lopulta alkaen ja se muodosti 45-60 prosenttia koko niiden ulkomaankaupasta 1996.
Lähes kaikkien Asean-maiden tuonti ja vienti ovat kuitenkin supistuneet voimakkaasti siitä lähtien, kun talouskriisi puhkesi 1997. Alueellisen kaupan uskotaan jatkavan kutistumistaan tulevana vuonna.
Useimmat Aseanin jäsenet kuuluvat myös laajempaan Aasian- Tyynenmeren taloudelliseen yhteistyöfoorumiin Apeciin, jossa ovat mukana myös Yhdysvallat, Kanada, Australia ja monet muut Euroopan ulkopuoliset valtiot.
Apec-maat sitoutuivat 1994 luomaan avoimen kaupan ja sijoitustoiminnan alueen, joka toteutuisi teollisuusmaiden osalta vuoteen 2010 mennessä ja kehitysmaissa kymmenen vuotta myöhemmin.
"Talouskriisistä huolimatta talouden vapauttaminen on yhä tärkeällä sijalla Apec-maiden suunnitelmissa", huomattava malesialainen kauppaviranomainen vakuutti Apec-maiden edustajille Kuala Lumpurissa syyskuussa.
Kauniista puheista huolimatta kokous ei kyennyt löytämään yksimielisyyttä siitä, miten tullit leikattaisiin alle viiteen prosenttiin yhdeksällä avainalalla vuoteen 1999 mennessä, kuten sopimukset edellyttävät.
"Innostus vapaakauppajärjestelyjä kohtaan on vähentynyt huomattavasti", kommentoi eräs thaimaalainen entinen diplomaatti.
Hänen mukaansa yhteenliittymät syntyivät aikana, jolloin Aasian kuviteltiin nauttivan ikuisesti jatkuvasta nousukaudesta. Nyt kun kriisi kaataa hallituksia ja uhkaa aiheuttaa yhteiskunnallisen kaaoksen, kaikki haluavat suojella vain omia etujaan, hän jatkaa.
"Aika on suosiollinen kaupallisen protektionismin huomattavalle vähentämiselle, mutta sen lyhyen tähtäimen poliittiset ja taloudelliset seuraukset saattaisivat olla sellaisia, että hallitusten on paras odottaa, kunnes Aasiaan taloudellisen maanjäristyksen jälkijäristykset laantuvat", Asean- alueen kansainväliseen kauppaan perehtynyt taloustieteilijä Michael G. Plummer sanoo.
Hänen mukaansa kriisi supistaa Aasian sisäistä kauppaa vääjäämättä lähivuosina. Silti Plummer kannustaa Aasian hallituksia etenemään kaupan helpottamisen suuntaan, koska se houkuttelee ulkomaisia sijoittajia.
Kun taloustieteilijät ja poliitikot puhuvat uhkaavasta maailmanlaajuisesta lamasta, jota ylikapasiteetti ja alhainen kysyntä heijastavat, on epätodennäköistä, että hallitukset pitävät kiinni epämääräisistä pitkän tähtäimen tavoitteistaan.
Jotkut ennustavat, että länsimaiden rummuttama markkinoiden nopea avaaminen saatetaan ottaa uuteen harkintaan ja päätyä varovaisempaan ja asteittaiseen toimintamalliin.
Sellainen uudelleenarviointi tyydyttäisi varmasti niitä, joiden mielestä Aseanin ja Apecin kaltaiset blokit on tarkoitettu köyhiä maita syrjiviksi menestyjien suljetuiksi kerhoiksi. (Inter Press Service)
