Miseti, Tansania, 23.09.98 (IPS) – Kalakannat olivat viime vuosina huvenneet uhkaavasti Tansanian rannikkovesistä. Myös koralliriuttoja uhkasi tuhoutuminen, sillä eräät kalastajat olivat ryhtyneet käyttämään dynamiittia pyyntivälineenään. Tänä kesänä dynamiittikalastus saatiin vihdoin loppumaan, mistä kiitos lankeaa paikallisille kalastajille itselleen.
Tansanialla on Intian valtameren rannikkoa yli 800 kilometriä, josta puolet kuuluu eteläisiin Lindin ja Mtwaran lääneihin.
Alueen pienkalastajat valittivat kalakantojen vähenemisestä pitkin 1990-lukua. Kunnon veneet ja pyyntivälineet omistavilla varakkaimmilla kalastajilla ei ollut hätää, sillä he pääsivät hakemaan saalista kauempaa, mutta rantavesissä kalastavat naiset ja nuoret alkoivat olla helisemässä.
Mtwaran ja Lindin lääneissä toimiva suomalainen kehitysyhteistyöohjelma Rips (Rural Integrated Project Support eli monialainen maaseudun kehittämisohjelma) ryhtyi selvittämään kalastajien ongelmia 1993. Asiaa pohtineen seminaarin päätteeksi Rips käynnisti meriympäristön suojeluprojektin.
Dynamiittikalastuksen vaaroista tehtiin Ripsin tuella myös videoelokuva, jota käytettiin keskustelun avaajana monissa yhteyksissä. Filmi näytettiin myös Tansanian päättäjille, kuten pääministerille ja varapresidentille.
Vuosina 1994-97 Rips harjoitti partiointia rannikolla, valisti ihmisiä ympäristöasioista, perusti kalastajien tukirahaston ja yllytti rannikon asukkaita viljelemään merilevää lisäansioita saadakseen.
Kaiken tohinan tuloksena oli kuitenkin se, että dynamiittikalastus ei vähentynyt vaan pikemminkin lisääntyi.
Joulukuussa 1996 Rips järjesti taas seminaarin, jossa onneton tilanne todettiin. Paikalla oli kalastajien edustajia kaikista rannikkokylistä, ja he päättivät perustaa oman järjestön taistelemaan dynamiittikalastusta vastaan.
Shirikisho-nimellä tunnetun järjestön perustajiin kuului yksi ainoa nainen, Mzee Oga Mwanashuru Misetin kylästä. Hän kertoo olevansa edelleen ainoa Shirikishossa toimiva nainen, mutta järjestön jäsenhankinta onkin vasta alullaan.
Haastattelupäivänä Mwanashuru, itsekin kalastaja ja 13 lapsen äiti, on silmin nähden tyytyväinen. Viime yönä on tullut kosolti kalaa: "Kanootti oli puolillaan." Saaliiden kasvaminen selittyy sillä, että dynamiitin käyttö saatiin kuluneena kesänä vihdoin loppumaan.
Sitä ennen Shirikishon jäsenet tarttuivat härkää sarvista eli paljastivat tiedossaan olleet dynamiittikalastajien nimet viranomaisille. Mwanashurun mukaan se johti monien ihmisten pidätyksiin ja vangitsemisiin.
"Se oli pelottavaa, sillä ihmiset kirosivat meitä kadulla ja esimerkiksi minun poikani hakattiin toimintani vuoksi", hän kertoo.
"Kesällä hallitus järjesti kampanjan, jossa luvattiin armahdus kaikille dynamiittikalastajille, jotka luovuttavat välineensä poliisille määräajan kuluessa. Monet tekivät niin."
Sen jälkeen elämä kalastajakylissä palasi normaaliin uomiinsa, ja Shirikisho ryhtyi miettimään uusia toimintamuotoja.
"Suunnittelemme kalatorin perustamista kaikkiin rannikon kaupunkeihin. Kaikki kalastajat voisivat tulla torille myymään saalistaan ja heiltä kerättäisiin pieni maksu, jonka tuotto jaettaisiin kaupungin ja Shirishon kesken", Mwanashuru kertoo.
Hän uskoo järjestönsä voittaneen asukkaiden luottamuksen puolelleen. "Muutos oli niin valtava. Nyt kalaa on taas runsaasti, ja sitä ihmiset eivät unohda."
Suomalainen Rips-ohjelma tukee Shirikishon toimintaa esimerkiksi järjestämällä laajalla alueella asuville jäsenille kuljetuksen järjestön kokouksiin. Järjestön jäseneksi pääsee maksamalla 5 000 shillingin (noin 38 markkaa) jäsenmaksun.
Mwanashuru kertoo, että vaikka hinta on tansanialaisella mittapuulla melko korkea, ihmiset maksavat mielellään, koska Shirikisho tekee tärkeätä työtä. Järjestö pyrkii omavaraiseksi, jotta sen olemassaolo olisi turvattu Rips-ohjelman päättymisen jälkeenkin.
Ripsin suomalainen projektipäällikkö Tor Lundström pitää dynamiittijupakkaa malliesimerkkinä kehityksen arvaamattomasta luonteesta.
"Meriympäristön suojeluprojekti oli huonosti hoidettu hanke eikä se onnistunut lopettamaan dynamiitin käyttöä. Osallistavia menetelmiä yritettiin käyttää välineenä projektissa, mutta lopulta osallistumisesta tulikin pääasia, kun kalastajat järjestäytyivät itse toimintaan." (Inter Press Service) kuvateksti: 5) Misetin kylän "voimanainen" Mzee Oga Mwanashuru tuntee kalastajien ongelmat omasta kokemuksesta.
