Nairobi, 23.06.98 (IPS) – Länsi-Keniassa asuvan luo-kansan perinne kieltää puiden istuttamisen naisilta. Maan kuivassa koillisosassa taas elää yhä karjansa mukana kulkevia paimentolaisheimoja. Kummatkin perinteet kiihdyttävät aavikoitumista, joka on vakava ongelma itäisessä Afrikassa.
Asiaan vaikuttavat monet muutkin perinteet ja tabut. Peltometsätalouden asiantuntija Ager Onyango kertoo jakaneensa puiden siemeniä erään kylän asukkaille, kunnes päällikkö kertoi hänelle, etteivät asukkaat voi istuttaa kyseisen puun siemeniä, koska se tuo pahuuden kylään.
Aavikoituminen määriteltiin jo neljännesvuosisata sitten yhdeksi maailman vakavimmista ympäristöongelmista, mutta sen torjuminen on yhä suuri haaste Afrikassa.
YK:n ympäristöohjelman Unepin mukaan maan heikkeneminen koettelee jo neljännestä maapallon pinta-alasta, ja siitä kärsii miljardi ihmistä.
"Tilanne on vaikein Aasiassa, mutta myös Afrikan kuivista alueista – pinta-alaltaan 1 433 miljardia hehtaaria – 73 prosenttia osoittaa merkkejä aavikoitumisesta", Unepissa aavikoitumisen torjunnasta vastaava Till Darnhöfer kertoo.
Vaikka maan heikkeneminen vaikuttaa suoraan alueen ravintoturvaan, monen valtion toimenpiteet aavikoitumisen torjunnassa rajoittuvat kansainvälisten sopimusten allekirjoittamiseen.
"Saatavilla on tietoa ja teknistä asiantuntemusta siitä, miten torjua kuivien alueiden aavikoitumista. Käytännössä asiaan vaikuttavat kuitenkin enemmän poliittiset ja taloudelliset seikat kuin tiede", Darnhöfer havainnoi.
Aavikoituminen on jo aiheuttanut ympäristöpakolaisuutta, kun ihmisten on ollut pakko muuttaa hedelmättömäksi muuttuneelta maaseudulta kaupunkeihin.
"Aavikoitumisen sosiaaliset haitat ilmenevät kaupunkien surkeissa olosuhteissa, joissa miljoonat maalta paenneet ihmiset koettavat tulla toimeen", Unepin pääjohtaja Klaus Töpfer on muistuttanut.
Kenian 30 miljoonasta asukkaasta kolmannes elää kuivalla ja puolikuivalla vyöhykkeellä, joka kattaa jo 80 prosenttia maan pinta-alasta.
Darnhöferin mukaan on myös näyttöä siitä, että ympäristön heikkenemisellä on osuutensa Afrikan sarven konflikteihin. "Kuivuuden aiheuttamat ongelmat ovat olleet osasyynä esimerkiksi Somalian sisällissotaan."
Aavikoituminen aiheuttaa myös valtavia tulojen menetyksiä valtioille. Maailmanlaajuisesti maan liikakäytön ja kuivuuden aiheuttamat tulojen menetykset arvioidaan vuodessa noin 225 miljardiksi markaksi. Afrikan osuus siitä on vajaa neljännes.
YK:n strategia aavikoitumisen torjumiseksi korostaa paikallisen väestön ja eritoten naisten osallistumista maanparannustoimiin.
Peltometsätalouteen erikoistunut Sam Mbogo pitää Afrikan aavikoitumisen yhtenä tekijänä maanomistusoloja. Esimerkiksi Keniassa ja Zimbabwessa väestön valtaosa ei omista viljelemäänsä maata, joten he eivät kanna myöskään vastuuta sen heikkenemisestä ja metsien katoamisesta.
Mbogon mukaan Kenian maaseudun asukkaista 75 prosenttia ei omista lainkaan maata.
Asiantuntijat muistuttavat, että Afrikasta löytyy myös hyviä esimerkkejä maanparannuksesta. Erityisen ansiokkaana pidetään kuivassa Pohjois-Senegalissa toteutettua hanketta, jossa paikalliset naiset ja tytöt on koulutettu ja otettu mukaan maan pelastamistyöhön. (Inter Press Service)
