Madrid, 17.06.98 (IPS) – Intian ja Pakistanin tämänkeväiset ydinkoesarjat ovat uhka kansainväliselle turvallisuudelle, mutta niihin sisältyy myös mahdollisuus lujittaa rauhaa.
Ulkomaailman tulisi hyödyntää tilanne paneutumalla vihdoin viimein Kashmirin konfliktin ratkaisemiseen ja Euroopan turvallisuusjärjestelmää vastaavan systeemin rakentamiseen Aasiaan. Rauhaa edistäisivät myös länsimaiden ja Venäjän Kiinan- politiikan muuttaminen sekä neuvottelut uudesta pitävästä ydinsulkujärjestelmästä.
Pakistanin ja Intian koeräjäytykset vahvistivat nykyisen ydinsulun pettämisen. Järjestelmä periytyi kylmän sodan kaudelta, ja sitä jatkettiin 1995 määräämättömäksi ajaksi. Se rakentui kestämättömälle ajatukselle, että vain vanhat ydinasevallat ovat "vastuullisia" ja saavat omistaa atomiaseita, kun taas muut maat ovat "vastuuttomia" ja joutuvat siksi olemaan ilman.
Intian pääministeri Atal Behari Vajpayee ehdotti toukokuun lopulla neuvotteluja uudesta sopimuksesta, joka lopettaisi nykyisen ydinsulkusopimuksen sisältämän eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden ja saisi aikaan todellisen maailmanlaajuisen aseistariisunnan.
Aseriisunta voi osoittautua saavuttamattomaksi, mutta pitäisi olla mahdollista estää ydinaseiden horisontaalinen (maasta toiseen) leviäminen. Se tapahtuisi uudistamalla ydinsulkusopimus niin, että se lopettaa ydinaseiden pystysuoran leviämisen eli jäädyttää ydinasevaltojen arsenaalit sovittuun kokoon.
Jos mitään ei tehdä, Iran saattaa yrittää mukaan ydinasekerhoon. Myös Israel voi virallistaa ydinaseensa testaamalla sitä Negevin autiomaassa tai laboratoriossa. Silloin sen arabinaapurit kokisivat välttämättömäksi vastata samalla mitalla. Etelä-Afrikkakin saattaa luopua sitoutumisestaan ydinaseettomuuteen, kunhan presidentti Nelson Mandelan kausi päättyy. Argentiina ja Brasilia voivat puolestaan vaatia tunnustusta ydinaseistukselleen joko kokeita tekemällä tai ilman.
Ydinasekiistat liittyvät kiinteästi keskusteluun YK:n turvallisuusneuvoston laajentamisesta. Jos sen nykyiset viisi pysyvää jäsentä vetoavat ydinaseisiinsa pitääkseen Japanin, Saksan ja eräitä muita ehdokasmaita ulkona, se on hyvä sytyke ydinaseiden leviämiselle.
"Ottaen huomioon Pakistanin ja Intian johtajien järjettömyyden, ydinsodan vaaraa ei voida sulkea pois", Tukholman rauhantutkimuslaitoksen Siprin tutkija Ravinder Paul Sinh varoittaa.
Intian muslimivoittoisissa Jammun ja Kashmirin osavaltioissa on käyty jo kaksi sotaa sitten maan itsenäistymisen 1947. Sissisota tällä Pakistaniin rajoittuvalla alueella on jatkunut vuodesta 1990.
Alueen sodissa on kuollut 25 000 ihmistä. YK:n turvallisuusneuvosto ei silti ole 49 vuoden aikana kyennyt ratkaisemaan ongelmaa, koska suurvallat ovat kääntäneet katseensa pois siitä.
Jos Kashmirin konfliktia ei taltuteta, uusien sotien vaara ja ydinaseiden käytön riski kasvavat koko ajan. Siirtyminen ydinkokeista ydinaseisiin on helppoa: Yhdysvalloilta kului siihen 1945 kolme viikkoa.
Sekä Intian Vajpayee että Pakistanin pääministeri Nawaz Sharif sanovat kannattavansa vuoropuhelua, mutta sillä ehdolla, että toinen on "ihmisiksi" Kashmirissa. Sharif penää "oikeudenmukaista ratkaisua", joka neuvoteltaisiin kansainvälisen välittäjän avulla. Vajpayee vaatii Pakistania lopettamaan Kashmirin miehityksen ja torjuu ulkopuolisen välittäjän.
Kashmirin tilanne pysyy jumissa, elleivät suurvallat puutu asiaan joko riittävän painostuksen tai kannustuksen keinoin. Tulitaukolinjaa valvomaan lähetetty 40 miehen YK-joukko on parempi kuin ei mitään, mutta se ei ratkaise Kashmirin kriisiä.
Suurvaltojen pakotetoimet eivät nekään ratkaise mitään. Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton oli oikeassa luonnehtiessaan Intian ja Pakistanin ydinkokeita "itsetuhon kierteeksi". Hän ja muut suurvaltajohtajat eivät kuitenkaan kelpaa opettajiksi tässä asiassa. Kiina, Ranska, Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä ovat näet vastuussa 2 047:stä niistä kaikkiaan 2 059:stä ydinräjäytyksestä, jotka maailmassa on tehty vuoden 1945 jälkeen.
Britannia ja Ranska ratifioivat uudet ydinkokeet kieltävän sopimuksen vasta huhtikuun alussa. Yhdysvallat ei ole allekirjoittanut sitä vieläkään, ja vaikka se niin tekisikin, kuumeisesti jatkuvat laboratoriokokeet eivät sillä loppuisi.
Jos perinteiset ydinasevallat todella toimisivat sanojensa mukaan, ne antaisivat ydinaseidensa valvonnan kansainväliselle komissiolle. Ydinlaitosten toimintaa seuraavan Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) määrärahat on kuitenkin jo viiden vuoden ajan jäädytetty sataan miljoonaan dollariin (540 miljoonaa markkaa), eikä yksikään ydinasevalta päästä tarkastajia sotilaallisiin laitoksiinsa.
Juuri kun maailma alkoi uskoa, että kylmän sodan ydinpelotteen aiheuttama jännitys oli takana päin, Intia ja Pakistan ottivat käyttöön saman "turvallisuusmallin". Mikään ei ole tuhoisampaa maailman rauhalle ja näiden kahden maan tulevaisuudelle. Niiden alueella asuu viidennes ihmiskunnasta ja henkeä kohden laskettu kansantuote on karkeasti 350 dollaria (1 890 markkaa). Kylmän sodan kaltainen varustelukilpa tekisi alueen taloudellisen kehityksen hyvin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.
Suurvallat maksavat nyt siitä, että ne tekeytyivät vuosikausia kuuroiksi, kun Intia valitti kansainvälisesta "ydinase- apartheidista" ja Kiinan sotilaallisesta laajenemishalusta Aasiassa.
Intian ja Pakistanin ydinkokeiden tuomitsemisen sijasta länsimaiden olisi kannattanut kuunnella syytöksiä, joita Intian puolustusministeri George Fernandes esitti 3. toukokuuta. Hän sanoi, että Kiina on sijoittanut ydinaseita Tiibetiin, asentanut Intiaa valvovia elektronisia tarkkailuasemia Burmaan ja vahvistaa strategista aseistustaan Euroopan unionin tuella. (Inter Press Service) * Felipe Sahagun on toimittaja ja kansainvälisen politiikan professori. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
