Moskova, 01.04.98 (IPS) – Venäjän talousuudistukset ovat vaikuttaneet tuhoisasti Koillis-Siperian alkuperäiskansojen elinoloihin. Valtion rahoituksen kuivuttua susikannan kurissapito on jäänyt hoitamatta ja porotalous on uhattuna. Poronhoidosta elävä väestö potee kroonista rahapulaa samalla, kun perinteinen elämäntapa ajautuu yhä ahtaammalle.
Kun susia on kaadettu aiempaa vähemmän, porojen määrä on pudonnut puolesta miljoonasta 150 000 eläimeen Anadyrissa, Koillis-Siperiassa.
"Jos tilanne jatkuu samanlaisena, alkuperäiskansoille ravinnon ja vaatetuksen tarjoavat porot ovat pian sukupuuton partaalla", Juri Zhulin Tshuktshian aluehallinnosta arvioi.
Tshuktshian autonomisella alueella on noin 500 porotilaa. Pelkästään viime vuonna alueen asukkaat menettivät 30 000 poroa tundralla raivonneiden tulipalojen, talven jääolojen ja susien takia. Vuonna 1997 sudet tappoivat 12 000 ja tänä vuonna 10 000 poroa Tshuktshiassa.
Zhulin kertoo kuinka susilaumat hyökkäsivät porojen kimppuun voimattomien poromiesten silmien edessä.
"Sudet ovat saaneet yliotteen, koska viranomaiset eivät ole pitäneet niiden määrää kurissa kolmeen vuoteen", Zhulin sanoo.
Tshuktshian kuvernööri Aleksandr Nazarov on julistanut vuoden 1998 susien vastaisen taistelun vuodeksi, ja metsästäjäryhmää kootaan.
Poromiesten kiusana ovat myös seudun noin 200 000 peuraa, jotka usein houkuttelevat poroja mukaansa vaelluksilleen.
Kymmenen vuotta sitten Tshuktshian autonomisella alueella Alaskan naapurissa eli valtavia porolaumoja. Nyt niistä on jäljellä ehkä noin yksi neljäsosa, sanoo Jelena Montada, Pevekistä kotoisin oleva tshuktshi, joka työskentelee Luoravetlanin tiedotuskeskuksessa Moskovassa.
Alkuperäiskansojen järjestöt ylläpitävät Luoravetlanin tiedotuskeskusta, joka auttaa Pohjois-Venäjällä, Siperiassa ja Kaukoidässä eläviä alkuperäiskansoja puolustamaan ihmisoikeuksiaan. Keskus myös välittää tietoa länsimaisille järjestöille.
Montada muistuttaa että poronhoito on paitsi tshuktshien perinteinen elinkeino, myös elämäntapa, joka on nyt nopeasti kuolemassa.
Malminetsijät ja kaivosyrittäjät ovat tuhonneet valtavia alueita porojen laidunmaata. Lisäksi heidän huolimattomuutensa aiheuttaa usein tulipaloja, jotka hävittävät jäkälän, porojen pääasiallisen ravinnon.
Venäjän talouselämää yleisesti vaivaavassa käteisvarojen puutteessa kamppailevat poromiehet sekä heiltä taljoja ja lihaa ostavat kauppiaat eivät pysty maksamaan laskujaan.
"Poromiehet ovat joutuneet krooniseen rahattomuuden kierteeseen ja heidän yhteisönsä muuttuvat sosiaalisesti epävakaiksi, koska ne ovat niin uskomattoman köyhiä", Montada sanoo.
Montada kertoo poromiesten myyvän eläimiään votkapullosta. Viranomaiset kieltäytyvät näkemästä ja ymmärtämästä tilanteen vakavuutta. Seurauksena on yhä laajemmalle leviävä epätoivo, joka johtaa apatiaan ja passiivisuuteen.
Nuoret eivät halua jäädä tundralle ja sen rutiköyhiin pienyhteisöihin. He muuttavat suurempiin taajamiin tai kaupunkeihin, mutta eivät sopeudu sikäläiseen elämäntapaan. Monet alkavat juoda menettäen halun ja kyvyn tehdä työtä.
Poronhoitajien elämä on ankeaa, ravintona on lähes yksinomaan poronlihaa, eikä mitään mukavuuksia ole, ei edes kynttilöitä.
"Vanhukset odottavat elämän loppua katkerina siitä, ettei heillä ole ketään, kenelle jättää perinnöksi tietonsa ja elämäntapansa", Montada sanoo.
Yhä harvemmat lapset syntyvät terveinä. Itsemurhat ja alkoholiin liittyvät onnettomuudet ovat kolmekymppisten yleisimmät kuolinsyyt. Montada syyttää "rumaa ja vääristynyttä markkinatalouden venäläistä versiota" tshuktshien tuhosta.
Montadan mukaan Venäjän viranomaisten velvollisuus on huolehtia siitä, että poromiehet saavat maksunsa ja elinolot kohenevat. Hänen mielestään alkoholin tuontia ja myyntiä alkuperäiskansojen keskuudessa olisi säädeltävä ankarasti.
Myös muilla pohjoisilla alueilla on samoja ongelmia. Sudet aiheuttavat tuhoa myös Korjakian autonomisella alueella Kamtshaktan niemimaalla. Susien määrä on kasvanut 150 yksilöstä 800:aan viime vuosina. Viime vuonna ne tappoivat 10 000 poroa ja pelkästään tämän vuoden tammikuussa yli tuhat. Varojen puutteessa susikannan kurissa pitäminen on mahdotonta. Magadanin alueella lähes kaikki porotilat ovat hajonneet.
Jopa toistaiseksi vähimmin tuhoin selvinneessä Evenkian piirikunnassa porokanta oli tammikuussa vain 22 000 eläintä, mikä on alle puolet normaalista, sanoo Magadanin varakuvernööri Vjatsheslav Moskvitshev. Hän syyttää tilanteesta huonoja eläinlääkäripalveluita, alhaista elintasoa ja kasvavaa susikantaa.
Joachim Otto Habeck Evenkian ympäristöryhmästä sanoo alueen ravintotilanteen ja tavaratarjonnan huonontuneen huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hänen mukaansa syynä on politiikka, jota harjoitettiin jo vuosikymmeniä ennen Neuvostoliiton hajoamista.
Alueelle rakennettiin verrattain hyvät perusrakenteet, mutta evenkit pakotettiin luopumaan perinteisestä paimentolaiselämästä. Neuvostoliiton hajottua alueen perusrakenteiden kehitys pysähtyi, ja pian sen jälkeen uusien investointien puute johti niiden romahdukseen.
Kuusikymmentä vuotta jatkunut paikoillaan pysyminen tuhosi paimentolaisten omavaraisuuden. Habeck sanoo, etteivät evenkit enää kykene ruokkimaan itseään. Koska Venäjän hallitus on lopettanut liikennöitsijöiden tukemisen, matkustaminen kaupunkeihin on muuttunut liian kalliiksi pikkukylien asukkaille.
Jotkut kylät ovat jopa 200 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista, ja taipaleen voi taittaa ainoastaan lentäen, laivalla tai reellä. Monet työttömyyskorvauksiin ja sosiaaliapuun oikeutetut jäävät niitä vaille, koska eivät voi matkustaa nostamaan rahojaan liian pitkien matkojen takaa. Nämä ihmiset ovat yleensä sukulaisten ja muiden kyläläisten ruoka-avun varassa, mutta tämä "sosiaaliapu" voi toimia vain jos yhteisöllä on tarpeeksi ruokaylijäämää.
Habeckin mukaan talvikaudella 1994-95 Surindan väestö joutui turvautumaan eläinten rehuun säästyäkseen nälänhädältä.
Alueen elintarvikemarkkinat ovat yksityisten käsissä. Koska suuret rahtilaivat pääsevät satamiin vain kesäkuussa, suurin osa tavaroista kuljetetaan ilmateitse. Alueen peruselintarvikkeita ovat votka ja leipä. Habeckin mukaan poronlihan tuotanto voisi monipuolistaa tarjontaa, jos tie- ja jakeluverkko olisi parempi.
Mutta koska poronhoito edellyttää liikkuvaa elämäntapaa, se ei ole houkuttelevaa. "Tilanne on valitettava, sillä poronhoito on hyvin ympäristöystävällinen maankäytön muoto", Habeck sanoo.
Koillis-Siperian ympäristön tila voi muuttua vain huonommaksi, koska Venäjän energia- ja polttoaineministeriö haluaa öljy- ja kaasuteollisuuden siirtyvän Siperian länsiosista Itä- Siperiaan. Jo seitsemän toimilupaa on myönnetty. (Inter Press Service)
