Dacca, 01.04.98 (IPS) – Taidokkaita kirjailtuja seinävaatteita ja päiväpeittoja ompelevat maaseudun naiset soittelevat nykyisin kaupungissa oleville ostajille kännykällä. Aikaisemmin maaseudun käsityöläisten oli matkustettava pääkaupunkiin Daccaan ja toiseksi suurimpaan kaupunkiin Chittagongiin ottamaan tilauksia vastaan ja viemään valmista tavaraa.
Matkapuhelin on viestinnän vallankumous tässä köyhässä maassa, jossa suurin osa ihmisistä asuu maalla uuvuttavien linja- auto- ja lauttamatkojen takana. Nyt pikkukauppiaat soittavat suurkaupunkeihin saadakseen tietää maataloustuotteiden päivittäishinnat. Myös kansalaisjärjestöjen perustamat oma- apuryhmät pitävät yhteyttä puhelimella.
Kännyköiden hinnat putosivat tavallisen kuluttajan ulottuville kun Awami-liitto tuli hallitusvastuuseen vuonna 1996. Se avasi puhelinmarkkinat matkapuhelinten tarjoajille.
Vuosina 1991-96 kännykkäpalveluita tarjosi vain yksi yritys, jonka kohderyhmänä olivat maan huippurikkaat. Liittymän hinta oli pöyristyttävät 11 000 markkaa ja tilaajia vain 1 200 koko maassa. Nyt kuluttajat voivat valita kolmen puhelinyhtiön välillä, ja tiukka kilpailu on pudottanut palvelun hinnat noin 1 650 – 2 500 markkaan liittymältä.
Pelkästään Daccassa, Chittagongissa ja niiden esikaupungeissa on 52 000 tilaajaa. Kadulla, bussissa tai polkupyöräriksan vetämässä vaunussa pirisevä kännykkä ei enää vedä kaikkien ohikulkijoiden huomiota puoleensa.
Matkapuhelin on siunaus yksityisyrittäjille. Abul Baten, nuori sähkömies, joka asuu 18 kilometrin päässä pääkaupungista, kertoo töitä riittäneen ja tulojen kaksinkertaistuneen sen jälkeen kun hän sai puhelimen.
"Saan tilauksia vaikka mistä", hän kehuu onnesta säteillen.
Daccan esikaupungissa sekatavarakauppaa pitävä Rahman hoitaa lähes kaiken liiketoiminnan puhelimella. Hän soittaa tukkuliikkeisiin, ja on aloittanut ostosten kuljetukset tilausten mukaan asiakkaiden kotiin.
Kylissä, joissa toimii suuria kansalaisjärjestöjä, kännykkä on usein yhteisomistuksessa. Perheet pitävät yhteyttä Persianlahden öljyvaltioissa, kuten Saudi-Arabiassa ja Arabiemiirikuntien liitossa, työskenteleviin sukulaisiinsa, joilta ennen tippui muutama kirje vuosien poissaolon aikana.
Hallituksen politiikkana on vuodesta 1989 ollut avata puhelinliikenne asteittain yksityisille yhtiöille. Ensimmäisessä vaiheessa yrityksille on annettu tehtäväksi verkoston rakentaminen maakunnissa, tärkeissä kauppakeskuksissa ja myös kylätasolla.
Kiinteät puhelinlinjat ulotetaan maakuntiin ensi vuosituhannella ja kehityssuunnitelmat ovat olemassa jopa vuoden 2010 jälkeiselle ajalle, jolloin puhelinsektori on täysin avoin yksityiselle kilpailulle. Maaseudulla kahdelle yhtiölle on annettu toimilupa 390:llä maan 460 hallintoalueesta.
Puhelinliikenteen vallankumous on Bangladeshissa ollut hitaampi kuin muissa Etelä-Aasian maissa. Puhelintiheys on maanosan alhaisin, vain 0.4 sataa asukasta kohden. Tällä hetkellä vain puolella miljoonalla maan 120 miljoonasta asukkaasta on kiinteä puhelinlinja ja 60 prosenttia tilaajista asuu pääkaupungissa.
Bangladeshin hallitus on asettanut tavoitteeksi nostaa puhelimien määrän 1,3 miljoonaan eli yhteen sataa asukasta kohden seuraavan kahden vuoden aikana. Tästä aiheutuu yli kahdeksan miljardin markan kustannukset.
Viime maaliskuussa perustetulla Grameen Telecomilla on jo 20 000 tilaajaa. Yhtiö on osa kuuluisaa Grameen-pankkia, joka on menestyksellisesti antanut pienlainoja tuhansille maattomille köyhille. Pankin lainanottajat saavat kännykän omistukseensa noin 16 markan viikkomaksua vastaan, ja linjasta veloitetaan reilu viitonen viikossa. Näin puhelin on tullut monen sellaisen bangladeshilaisen ulottuville, joka ei aiemmin ollut soittanut ensimmäistäkään puhelua. (Inter Press Service)
