Istanbul, 21.01.98 (IPS) – Euroopan maiden huoli "rajojen yli vyöryvistä kurdilaumoista" on pakottanut Turkin poliisit jäljittämään laittomien ihmiskuljetusten järjestäjiä. Tuloksena on ollut se, että kurdit joutuvat etsimään uusia reittejä päästäkseen ulos Turkista.
Samaan aikaan, kun muut riitelevät siitä, kenen syytä kurdien muuttoliike on, Turkin ihmisoikeusyhdistys kertoo havainneensa, että 99 prosenttia pakomatkalla olevista kurdeista haluaisi palata kotiseudulleen Kaakkois-Turkkiin eikä suinkaan Eurooppaan.
Turkin kurdien siirtolaisjärjestön edustaja Zubeyir Degirmenci muistuttaa kansansa tylystä kohtalosta: "Meidät pakotettiin lähtemään Kaakkois-Turkissa sijaitsevalta kotiseudultamme. Sinne me haluamme mennä, emmekä Istanbuliin tai Eurooppaan."
"Täällä Istanbulissa emme pysty ansaitsemaan elantoamme, sillä olemme oudossa ympäristössä vailla tuloja ja sosiaalipalveluja. Nyt minäkin pakenisin maasta, jos siihen olisi pienintäkään mahdollisuutta", jatkaa 60-vuotias Degirmenci.
Noin 30 000 ihmistä on kuollut Kaakkois-Turkin taisteluissa, joita Kurdien työväenpuolueen PKK:n sissit ovat käyneet Turkin armeijaa vastaan vuodesta 1984. Arviolta kolme miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kurdialueilta, kun armeija on tyhjentänyt kyliä estääkseen asukkaita tukemasta sissejä.
Eurooppa havahtui reagoimaan Turkin kriisiin vasta joulukuussa, kun laivalastillinen kurdipakolaisia haaksirikkoutui Italian rannikolle. Tuon ja vähän myöhemmin Kreikan rannikolta tavatun toisen aluksen lastina oli yhteensä noin 1 200 ihmistä, jotka saivat Saksan ja Italian viranomaiset hätääntymään "kurditulvasta".
Ihmisten salakuljettajat ovat kuitenkin harjoittaneet liiketoimiaan vähintään yhtä kauan kuin konflikti on jatkunut Turkissa. Eräät heistä ovat jopa ylpeitä työstään.
"Mitä meidän sitten pitäisi tehdä, salakuljettaa huumeita vai? Meidän toimintamme on humanitaarista, eräänlaista julkista palvelua", selittää Osmaniksi kutsuttu salakuljettaja.
Silkkaa hyväntekeväisyyttä ihmisten salakuljetus ei kuitenkaan ole. Matkustajilta peritään keskimäärin 3 000 dollarin (16 500 markkaa) maksu jo ennen kuin laiva on irronnut laiturista. Tällä hinnalla Italiaan pyrkineen aluksen 838 matkustajaa ovat pulittaneet kyyditsijöilleen sievoiset 2,5 miljoonaa dollaria (13,8 miljoonaa markkaa).
Osmanin mukaan kulut ovat myös suuret. "Jokaiselle matkustajalle täytyy antaa huopa ja leipää. Kun siihen lisätään polttoainelasku ja poliisin lahjukset, summa nousee melkoiseksi", hän vakuuttaa.
Osman väittää hymyillen antavansa hyvän alennuksen köyhille. "Käytännöllisesti katsoen jokainen, jolla on säästöjä, yrittää paeta maasta."
Matka Eurooppaan alkaa Istanbulin Eminön?n kaupunginosasta. Se on vuosikymmenten ajan tunnettu kurdialueena ja tukikohtana tilapäistyövoimalle, joka purkaa lastit Kultaiselle sarvelle ankkuroituneista pienistä rahtilaivoista.
Miehet, joista osa on tullut Bangladeshista, Pakistanista ja Pohjois-Irakista, majoittuvat niin sanotuissa sinkkuhuoneissa eli makuusaleissa, joihin kuhunkin on ahdettu vähintään kymmenen henkeä.
"Matkanjärjestäjät" vierailevat öisin sinkkuhuoneissa ja merkitsevät muistiin niiden nimet, jotka haluavat lähteä Eurooppaan. Palkkio, joka on 1 500-5 000 dollaria (8 250-27 500 markkaa) peritään etukäteen. Sen jälkeen miesten on oltava valmiina lähtöön heti, kun kutsu kuuluu.
Osman kertoo, että pakolaisten "joukkokuljetus" on verrattain uutta, mutta verkostot ovat toimineet pienemmässä mitassa ja ilman suuria ongelmia jo kymmenen vuotta. Useimmat maksukykyiset ovat päässeet Eurooppaan.
Joulukuun laivalasteista Euroopassa nousseen äläkän vuoksi Istanbulin poliisi on käynyt salakuljettajien kimppuun ja pakottanut nämä etsimään etelästä uusia reittejä.
"Poliisi on taatusti perillä tämän kaupan kaikista yksityiskohdista. Miten muuten saisimme kaikki tarvittavat passit, viisumit ja muut asiakirjat?" huomauttaa Osman.
Turkin sisäministeri Murat Basegioglu myöntää, että "jotkut poliisivirkailijat ovat sulkeneet silmänsä ihmisten salakuljettajilta". Hän väittää kuitenkin, että valtaosa Italian rannikolle haaksirikkoutuneista "ei ollut Turkin kurdeja vaan aasialaista alkuperää olevia ihmisiä tai Irakin kurdeja".
Ministerin mukaan PKK käyttää siirtolaiskysymystä hyväkseen tahratakseen Turkin mainetta ulkomailla. "PKK koettaa harhauttaa Italiaa ja muita Euroopan maita esittämällä, että lähtijät ovat Turkin kansalaisia", Basegioglu sanoo.
PKK:n johtaja Abdullah Ocalan puolestaan väittää, että Turkin hallitus iloitsee pakolaisten lähdöstä ja suorastaan rohkaisee sitä. Hänen mielestään Turkki toteuttaa johdonmukaista kurdien häätöpolitiikkaa: ensin heidät ajettiin kotiseudultaan Kaakkois- Turkista ja nyt koko maasta.
"Kuluneiden 15 vuoden aikana miltei puolet Kaakkois-Turkin maakuntien kurdiväestöstä on ajettu pois alueelta", Ocalan muistutti Kurdien satelliittitelevisiolle antamassaan haastattelussa.
Hänen salaliittoteoriansa mukaan Turkin hallitus on suorastaan järjestänyt "kurdivyöryn" Eurooppaan kiristääkseen Euroopan unionia (EU), joka on torjunut maan jäsenanomuksen.
Kurdistanin sosialistipuolueen johtaja Kemal Burkay katsoo niin ikään, että Turkin ja EU:n suhteiden huononemisella on yhteyttä viime aikojen tapahtumiin.
Nimettömänä esiintynyt turkkilainen tiedustelu-upseeri kertoi Ardi Haber -lehden toimittajalle, että "kurdien lähtö Turkista ei maksa mitään Turkille, mutta tuottaisi paljon harmia Euroopalle. EU petti Turkin jäsenyyskysymyksessä. Kurdien muuttoliike on nyt heidän ongelmansa, ei meidän." (Inter Press Service)
