Manila, 03.12.97 (IPS) – Valtiollinen pankki myöntää Intiassa edullisia lainoja tuuli- ja aurinkoenergiaa hyödyntäville hankkeille. Brasilian hallitus yllyttää autoilijoita luopumaan saastuttavista fossiilisista polttoaineista ja tankkaamaan sokeriruo'osta valmistettua etanolia sen sijaan.
Siinä muutamia esimerkkejä kehitysmaiden pyrkimyksistä vähentää niin sanottujen kasvihuonekaasujen päästöjä ja vastustaa ilmastonmuutosta, jota puidaan Japanin Kiotossa 1.-10. joulukuuta pidettävässä kokouksessa.
Kehitysmaiden ympäristöystävälliset hankkeet ovat mittasuhteiltaan vaatimattomia, mutta asiantuntijoiden mukaan ne todistavat köyhien maiden halua ja kykyä taistella ilmaston lämpenemistä ja sen kohtalokkaita seurauksia vastaan.
Aasian-Tyynenmeren alueella sijaitsevat Kiinan ja Intian kaltaiset mammuttitaloudet, joiden hiilidioksidipäästöt kasvavat nopeassa tahdissa. Alue tuottaa nyt neljänneksen koko maailman hiilidioksidista, ja ennusteiden mukaan kehitysmaat ohittavat teollisuusmaiden päästöt 30 vuoden kuluessa.
Aasian kehityspankin (AsDB) tuore tutkimus ennakoi, että Kiinan ja Intian hiilidioksidipäästöt kolminkertaistuvat vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Pääsyynä on fossiilisten polttoaineiden, kuten hiilen, öljyn ja maakaasun lisääntynyt käyttö.
Kiinan energiantarpeesta noin kolme neljännestä tuotetaan hiilen avulla. Yhdysvaltalaisen World Resources Instituten raportti tosin kertoo, että Kiina nosti polttoaineiden hintoja ja lisäsi niiden käytön tehokkuutta 1980-luvulla siten, että hiilidioksidipäästöt jäivät 20 prosenttia odotettua pienemmiksi.
Kehitysmaat ovat avaamassa silmiään sille tosiasialle, että ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää elämäntapojen muutosta.
"Aasian kasvavat taloudet ovat vasta päässeet tyydyttämään kuluttajien kysyntää. Tiedämme, että kasvihuonepäästöt kiihtyvät, kun kulkuneuvojen määrä kasvaa ja teollinen toiminta lisääntyy. Samalla paisuu kiinteän ja muun jätteen määrä", myöntää Filippiinien ympäristöministeri Victor Ramos.
"Kaiken tämän keskelläkin kestävä kehitys edellyttää, että valistamme ihmisiä, jotta he eivät sortuisi kestämättömän kehityksen malleihin", hän jatkaa.
Kehitysmaat ovat vaatineet teollistuneita maita näyttämään mallia kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä. Samaan aikaan kehitysmaat kiistävät sen, että ne itse välttelisivät vastuuta asiassa. "Likainen" kehitys ei ole niiden tavoitteena.
"Vaatimalla teollisuusmaita ottamaan johdon emme tarkoita, ettemmekö tekisi omaa osuuttamme. Se olisi silkkaa hulluutta", vakuuttaa Filippiinien ympäristöministeriön edustaja.
Muun muassa maailman johtava hiilidioksidin tuottaja, Yhdysvallat, on vaatinut kehitysmaita sitoutumaan päästöjen vähentämiseen.
Aasian kehityspankki järjesti Kioton kokouksen alla alueellisen valmistelukokouksen, jossa 12 alueen maata Mongoliasta Indonesiaan esitteli tuloksia yrityksistään arvioida hiilidioksidipäästöjään ja keksiä keinoja niiden vähentämiseksi.
Kyseessä on AsDB:n, Maailmanpankin ja Norjan valtion rahoittama hanke, jolla autetaan kehitysmaita torjumaan ilmastonmuutosta.
Kun YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus allekirjoitettiin 1992, monilla kehitysmailla ei ollut hajuakaan saastepäästöjensä määristä. Esimerkiksi Pakistanin edustajat myöntävät, että menneiden kolmen vuoden aikana toteutettu hanke oli ensimmäinen ponnistus saastemäärien selvittämiseksi.
YK:n kehitysrahaston UNDP:n edustajana Filippiineillä toimiva Sarah Timpson katsoo hankkeen todistaneen, että "tiettyjen tahojen levittämästä päinvastaisesta propagandasta huolimatta kehitysmaat pyrkivät vakavissaan täyttämään sitoumuksensa kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä."
Tulokset osoittivat, että hankkeessa mukana olleet 12 maata tuottivat vuonna 1990 yli 90 prosenttia Aasian päästöistä ja liki 15 prosenttia koko maailman kasvihuonekaasuista. Päästöjen tärkeimmät aiheuttajat olivat fossiilisten polttoaineiden tuotanto ja kulutus niin energiataloudessa kuin kuljetuksessakin.
Mukana olleet maat laativat suunnitelmia siitä, miten päästöjä voidaan mitata ja leikata muun muassa energiantuotannossa, teollisuudessa, metsätaloudessa, kuljetuksessa ja maataloudessa.
Filippiinien ympäristöministeri Ramos vakuuttaa, että ilmastonmuutoksen uhka on pakottanut aasialaiset ajattelemaan asiaa kokonaisvaltaisesti. "Kyse ei ole enää vain ilmakehästä ja sen saastumisesta."
"Kasvihuonekaasujen vähentämisestä on tullut metsäpolitiikkaa, jätteenkäsittelyä, kuljetusten suunnittelua, maatalouspolitiikkaa ja teollisuusjätteen vähentämistä", Ramos luettelee.
Käytännössä se merkitsee metsien suojelua, koska ne imevät hiilidioksidia, ja sijoittamista entistä puhtaampaan joukkoliikenteeseen sekä teollisuuden päästöjen vähentämistä.
Timpsonin mielestä ilmastonmuutoksen uhka tarjoaa kehitysmaille tilaisuuden "teknologiseen pukkihyppyyn" eli ne voisivat loikata suoraan puhtaaseen teknologiaan ja jättää väliin "likaisen" vaiheen, jonka teollisuusmaat kävivät läpi.
"Pitkällä tähtäimellä on huomattavasti halvempaa aloittaa uusimmalla teknologialla sen sijaan, että tyydytään vanhaan ja saastuttavaan, jota pikkuhiljaa uudistetaan kalliilla rahalla", hän selittää.
Kehitysmaiden edustajat muistuttavat, että köyhät maat tarvitsevat apua pystyäkseen hankkimaan kallista uutta teknologiaa. Timpson suosittelee kääntymistä Maailmanpankin alaisen ympäristörahaston (GEF) puoleen, sillä sen toimialaan kuuluu puhtaan teknologian välittäminen kehitysmaille. (Inter Press Service)
