Saint Augustine, Florida, 12.11.97 (IPS) – Valtioiden välisten "palomuurien" purkaminen rahan liikkeiltä on osaltaan aiheuttanut sen, että noin kymmenen biljoonaa markkaa kulkee rajojen yli joka päivä. Maailman finanssitaloudesta on paisunut valtava kupla, jonka puhkeaminen oli vääjäämätöntä.
Sekä kymmenen vuoden takainen ja että tämänvuotinen pörssiromahdus olivat ennustettavia seurauksia tietyistä olosuhteista.
Vapaana vellovan rahan hyökyaalto hautasi Meksikon 1994 ja kävi Aasian taloustiikereiden kimppuun tänä vuonna. Se jatkaa vyöryään iskeäkseen Eurooppaan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.
Viime aikojen kehitys on paljastanut vaarat, jotka sisältyvät Washingtonin rahalaitosten suosimaan kasvuajatteluun, "Washingtonin konsensukseen". Tämän mallin takana ovat Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) sekä käytännöllisesti katsoen kaikki maailmanlaajuisen kasinon pelurit keskuspankkeja ja valtiovarainministereitä myöten.
Tuon vaikutusvaltaisen joukon uskonkappaleita ovat bruttokansantuotteen kasvattaminen avaamalla markkinoita, vapaa kauppa, vaihdettavat valuutat, sääntelyn purkaminen, yksityistäminen, ulkomaisten sijoitusten haluttavuus ja viennin ylistäminen. Meille on kerrottu, että pörssien romahtaminen johtui "psykologisista syistä", sillä talouden perusta eli "fundamentit" ovat asiantuntijoiden mukaan kunnossa. Harvat viittasivat valuuttakeinottelijoiden rooliin, vaikka näiden osuus on yli 90 prosenttia päivittäisestä valuuttakaupasta.
On arveluttavaa väittää talouden perustan olevan kunnossa samaan aikaan, kun sähköisessä "finanssiavaruudessa" tapahtuva kaupankäynti on kytketty tyystin irti talouden reaalimaailmasta.
Niinpä liikkeellä olevan rahan määrä jatkoi kasvamistaan, vaikka todellinen talous kärsi tuotannon ylikapasiteetista, työttömyydestä, rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemisestä sekä yksityisen ja julkisen velkaantumisen pahenemisesta.
Kun Aasian taloustiikerien vinha alamäki alkoi viime kesänä, niiden johtajat paimennettiin jälleen "Washingtonin konsensuksen" riveihin Hongkongissa pidetyssä Maailmanpankin ja IMF:n vuosikokouksessa. Normaalien lääkkeiden ohella Aasian maiden avuksi kyhättiin pikaisia apupaketteja.
Luottolaitosten perinteiset reseptit toistettiin: vapauttakaa markkinoita vieläkin enemmän, mitätöikää roskalainat, suitsikaa julkisia menoja, nostakaa korkoja ja niin edelleen.
Uudet saarnat kiinteistöjen yliarvostuksesta ja liian suurista julkisen sektorin hankkeista sekä hyvä veli -järjestelmien ja korruption paheksunta kuulostivat kuitenkin ontoilta. Kaikki nämä ongelmat ovat olleet tiedossa vuosikymmenen ajan, muta niistä ei piitattu niin kauan kuin päätähuimaava talouskasvu jatkui.
Monet kansalaisjärjestöt olivat toki arvostelleet tiikerimaiden kestämätöntä kehitystä, lapsityövoiman käyttöä, ammattiliittojen tukahduttamista, työturvallisuuden puutteita ja nälkäpalkkoja. Ne moittivat myös sitä, että nopean kasvun maat eivät sijoittaneet varoja koulutukseen ja sosiaalipalveluihin eivätkä huolehtineet ympäristöstään.
Kaikki edellä mainitut ongelmat ja niistä aiheutuvat kulut eivät edelleenkään sisälly suuryritysten tilinpäätöksiin, osakkeiden hintoihin tai kansantuotetta mittaaviin lukuihin.
Malesian pääministerin Mahatir Mohamadin keinottelijoihin kohdistamat syytösryöpyt olivat ymmärrettäviä, mutta tuloksettomia. Mikään maa ei pysty yksinään kesyttämään maailmanlaajuista kasinoa. Se vaatisi kansainvälisiä sopimuksia ja suurisuuntaista yhteistoimintaa siihen tyyliin kuin kaupan vapauttamisneuvottelut Gattissa ja nyttemmin Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa.
Globaali kasino on nyt ulottanut vaikutuksensa uudelle alueelle, jossa valuuttamarkkinoiden kasvava keinottelu ja tulenarkuus jatkaa vuorovaikutustaan osake- ja velkakirjalainamarkkinoiden kanssa. Jopa Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Alan Greenspan on huomauttanut, että markkinoilla on nykyisin liikaa pelureita, joilla on osuutta jatkuvaan vellontaan.
Maailmanlaajuisilta sääntelemättömiltä valuuttamarkkinoilta löytyy aina joku maa, jonka valuutta ja "fundamentit" tekevät siitä otollisen kohteen spekulanttien hyökkäykselle. Thaimaan baht, Malesian ringgit ja Filippiinien peso – tai edes vakaaksi taloudeksi mainostetun Indonesian rupia – eivät voi tehdä mitään torjuakseen hyökkäyksiä.
Valuutan kiinnittäminen Yhdysvaltain dollariin on myös osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi. Spekulanteille eivät ole immuuneja nekään maat, joiden keskuspankit ylpeilevät "fundamenttiensa" vakaudella. Millään keskuspankilla tai niiden yhteenliittymällä ei ole riittäviä valuuttavarantoja torjumaan keskitettyjä hyökkäyksiä, joiden takana ovat suurilla riskeillä futuurimarkkinolla operoivat pelurit.
Keskuspankkien johtajat ovat joutuneet narrin osaan nykyisessä pelissä. He istuvat samassa pelipöydässä voittoja maksimoivien spekulanttien kanssa, vaikka keskuspankkien tehtävä sääntöjensä mukaan on suojella oman maan valuuttaa ja taloutta.
Ongelman ratkaisu voisi sisältää kaikkien tärkeimpien keskuspankkien ja YK:n kesken solmitun kansainvälisen sopimuksen aivan uudentyylisestä valuutanvaihtojärjestelmästä. Se toimisi julkisena laitoksena kilpaillen pankkien perinteisten valuutanvaihto-operaatioiden kanssa. Esitin tämän idean jo vuosi sitten yhdessä Alan F. Kayn kanssa. Hän on Yhdysvaltain ensimmäisen sähköisen osakekauppayhtiön AutExin perustaja.
Ehkä markkinoita viime aikoina koetellut pyörremyrsky herättää uutta kiinnostusta tällaisia epäortodoksisia ajatuksia kohtaan.
Poliitikot eivät voi väittää olevansa talouden globalisaation uhreja, sillä juuri he aloittivat 1980-luvulla markkinoiden vapauttamisen ja WTO:n luomisen. Nykyinen globaali kasino paljastaa tuon politiikan nurjan puolen, ja sen pitäisi myös vihjata, minkälaisia parannuksia tarvitaan. (Inter Press Service) * Hazel Henderson on kehitystutkija, jonka tuorein teos on Building a Win-Win World: Life Beyond Global Economic Warfare. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
