New York, 09.07.97 (IPS) – Kapitalismin ja sosialismin välinen kamppailu on luonteenomaista 20. vuosisadalle, mutta ensi vuosisadalla poliittinen väittely keskittyy mittelyyn huipun ja pohjan välillä. Vastakkain asettuvat globaali ja paikallinen: vaihtoehtona on joko maailmanlaajuisen pääoman tai kansalaisyhteiskunnan valta.
Talouden globalisoituminen perustuu vauraiden elitistisiin tarpeisiin, jotka kieltävät enemmistön edut. EU, Maailman kauppajärjestö WTO ja monet niinkutsutut vapaakauppasopimukset ovat yrityksiä muuttaa kansainvälisen kaupan sääntöjä ja taata yhtiöiden ja rahalaitosten oikeudet. Vallanpitäjät raivaavat niille tietä mennä minne tahansa ja tehdä mitä tahansa, jotta ne voisivat kasvattaa nopeasti pääomiaan.
Paraikaa taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n jäsenmaat luonnostelevat suljettujen ovien takana kansainvälistä sijoittamista koskevaa sopimusta. Demokraattisena pidetyt hallitukset ovat tuskin koskaan aikaisemmin valmistelleet yhtä kansanvastaista kansainvälistä sopimusta.
Hankkeen päämääränä on estää viranomaisia asettamasta reunaehtoja kansainvälisille sijoittajille. Jos sopimus hyväksytään, se nostaa maailmanlaajuisten yritysten oikeudet kansainvälisessä laissa ihmisten ja maiden oikeuksien yläpuolelle.
Säännöstelyn lieventäminen ja globalisaatio heikentävät hallitusten ja ay-liikkeen vaikutusvaltaa. Monikansallisten valta kasvaa. Suuntausta voimistavat yritysten yhdistyminen ja strateginen liittoutuminen sekä yritysostot.
Tilastotiedot hätkähdyttävät:
– Maailman sadasta suurimmasta taloudesta 51 on yhtiöitä, vain 49 maita. Mitsubishi Tradingin talous on laajempi kuin Indonesian, jonka väkiluku on maailman neljänneksi suurin ja jolla on suunnattomat luonnonrikkaudet.
– Maailman 200 suurimman konsernin myynti on yhtä suuri kuin 28 prosenttia koko maailman bruttokansantulosta, vaikka niiden palveluksessa on 0,3 prosenttia maapallon väestöstä.
– Yritysten yhdistymisen ja yritysostojen arvo ylitti 1995 neljänneksellä aiemman ennätyksen.
Yhtiöt ovat vastuussa toiminnastaan ensisijaisesti kansainvälisillä rahamarkkinoilla, joilla sijoittajat liikuttelevat päivittäin 1 400 miljardin dollarin pääomia vailla välitöntä yhteyttä tavaroiden ja palvelujen kauppaan.
Maapallon asukkaista selvästi alle prosentti kuuluu joko suoraan tai välillisesti monikansallisten omistajiin. Luonnonvarojen, teknologian, pääomien ja markkinoiden keskittyminen harvojen hallintaan sotii demokratian periaatteita vastaan.
Maailmanlaajuiset yhtiöt lisäävät hyväosaisten vaurautta yksityistämällä maailmantalouden tuottoja ja sosialisoimalla toiminnan kustannuksia. Vapaan sijoittumisoikeuden omaavat yritykset kiristävät paikallisyhteisöiltä tukiaisia vedoten kansainvälisen kilpailun kireyteen. Paikallisten päättäjien on joko taivuttava kiristyksen edessä tai jäätävä ilman tarjottuja työpaikkoja.
Yhdysvalloissa Virginian osavaltio antoi Motorolalle lähes 300 miljoonan markan avustuksen ja yli kahdeksan miljardin markan veroluoton toivoen, että Motorola sijoittaa tutkimuslaitoksensa Virginiaan. Se merkitsi suoraa tulonsiirtoa osavaltion veronmaksajilta yhtiölle ja kasvatti vastaavasti Motorolan voittoa.
Yhtiöiden moni tuote aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia. Yhdysvalloissa tupakasta johtuu vuosittain noin 270 miljardin markan terveyshaitta.
Yhdysvalloissa on arvioitu, että suuryritysten toiminta aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain 2 600 miljardin dollarin eli yli 13 000 miljardin markan kulun. Se on viisi kertaa suurempi kuin yhtiöiden voittojen summa.
Pahinta on se, että kustannusten jättäminen muiden maksettavaksi sisältää usein yhteiskunnan tuottavan pääoman suoranaista tuhoa. Meksikossa monikansalliset saattavat tuhota kolmessa, neljässä vuodessa nuoren työntekijänsä terveyden pysyvästi ja ehdyttää siten yhteiskunnan inhimillistä pääomaa.
Kokemuksemme talouden globalisoinnin todellisista seurauksista tarjoavat useita opetuksia.
Keskeistä on pitää talous paikallisena ja valta paikallisen yhteisön omissa käsissä. Yhteisön jäsenet tajuavat parhaiten, että heidän hyvinvointinsa riippuu yhteisön omasta elinvoimasta sekä sen ympäristön ja perusrakenteiden terveydestä.
Julistaudumme ylpeinä protektionisteiksi, jos protektionismi tarkoittaa paikallisten yritysten ja omalle yhteisölle veroja maksavien työntekijöiden suosimista, paikallisten sääntöjen mukaan elämistä, paikallisen ekojärjestelmän kunnioittamista ja ravitsemista, reilua kilpailua paikallisilla markkinoilla sekä osallistumista paikallisiin rientoihin.
Maailman nykyinen talousjärjestelmä on rikkaiden luomus. Heidän päämääränään on jatkaa vuosisatoja jatkunutta menoa, jossa rikkaat elävät yltäkylläisesti köyhien kustannuksella. Rikkaat väittävät globalisoivansa taloutta, jotta köyhyys lievenisi kasvun nopeutuessa, mutta kokemukset ovat ristiriidassa väitteen kanssa.
Loppujen lopuksi instituutioilla on valtaa meidän ylitsemme vain siinä määrin kuin me olemme sitä niille antaneet.
Vastuullisina ihmisinä meillä on oikeus ja mahdollisuus perua antamamme valtuutus ja ottaa itse vastuu inhimillisestä tulevaisuudesta. Meidän on vapauduttava myytistä, jonka mukaan ahneus, kilpailu ja tarkoitukseton kulutus merkitsevät yksilöllisen ja yhteisöllisen elämän täyttymystä. (Inter Press Service) *Kirjoittaja johtaa kansalaisjärjestöä nimeltään People-Centered Development Forum. Hänen uusin kirjansa "Maailma yhtiöiden vallassa" ilmestyi kesäkuun lopulla suomeksi. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
