Dandong, Kiina, 11.06.97 (IPS) – Wang Ming on verhoutunut paksuun vihreään takkiin, jollaisia kiinalaiset poliisit käyttävät talvisaikaan, mutta silti tämä nainen hytisee jäätävässä tuulessa opastaessaan vierailijoita tähyilemään Jalujoen yli Pohjois-Korean puolelle.
Wang yllyttää kävijät kiipeämään amerikkalaisjoukkojen Korean sodan aikana 1950-luvulla tuhoaman sillan jäännöksille ja lainaa heille kiikareitaan pientä maksua vastaan.
Viime aikoina yhä useammin kuullut kertomukset nälkää näkevistä pohjoiskorealaisista ovat tehneet Jalujoen rannoista tärkeimmän matkailuvaltin Dandongin rajakaupungissa Kiinan puolella.
Monet kiinalaiset palaavat kuitenkin pettyneinä Ystävyyden sillalta, kuten sitä nykyisin kutsutaan, sillä vastarannalla ei ole paljon nähtävää, ei edes kiikareilla.
"Siellä on aina hyvin hiljaista. Rannalle tulee enemmän ihmisiä vain suurien juhlien aikana", kertoo Wang osoitellen vastarantaa, jossa seisoo muutama yksinäinen harjakattoinen talo.
Wangin mainitsemia suuria juhlapäiviä ovat Pohjois-Koreassa edesmenneen maanisän Kim Il Sungin ja tämän pojan ja kruunaamattoman vallanperijän Kim Jong Ilin syntymäpäivät sekä työn juhlapäivä vappu.
Pohjois-Korean puoli ei näytä vähääkään jännittävältä. Wangin kiikareilla näkee ainoastaan aution jokivarren, jossa joukko ihmisiä lastaa metallijätettä ruosteiseen veneeseen.
Dandongin asukkaat kertovat, että romumetalli on tätä nykyä pohjoiskorealaisten pääasiallinen kaupankäyntiväline. Sitä he vaihtavat vehnään ja maissijauhoon. Kolmella tonnilla metalliromua saa tonnin jauhoja.
Kiinalainen kuorma-autoilija Ma ylittää rajan päivittäin viedessään vaihdettavaa tavaraa pohjoiskorealaiseen Sinuijun kaupunkiin.
Hän kertoo näkemistään nuorista naisista, jotka kantavat riutuneita lapsia selässään ja varastavat metalliromua autojen lavoilta. "Sinuijussa on oltava hyvin varovainen. Jos pysähtyy, varkaat vievät lastin saman tien."
Elintarvikeapuun erikoistuneet YK-järjestöt WFP ja FAO antoivat 4. kesäkuuta Roomassa lausunnon, jossa varoitettiin, että Etelä-Korean valtion ruokavarastot ehtyvät kesäkuun 20. päivään mennessä.
Järjestöjen yhteinen valtuuskunta tutustui Pohjois-Korean ravintotilanteeseen 17.-24. toukokuuta. Se arvioi, että maan ruokasäännöstelyjärjestelmä on "romahduksen partaalla, eikä muuta kanavaa ruuan jakeluun ole tarjolla".
Myytävänäkin on vain pieniä määriä ulkomailta tuotuja elintarvikkeita, eikä tähän mennessä saatu ruoka-apu riitä ravitsemaan maan 22,7 miljoonaa asukasta.
Huhtikuussa WFP esitti vetoomuksen 95 miljoonan dollarin (485 miljoonaa markkaa) arvoisen hätäavun saamisesta Pohjois-Koreaan. Kesäkuun alkuun mennessä rahaa oli saatu 56 prosenttia toivotusta määrästä ja ruokaa 72 prosenttia. Se ei kuitenkaan vielä riitä, järjestö muistuttaa.
Pohjois-Korean satotoiveet ovat tänä vuonna rahdun verran paremmat kuin kahtena viime vuotena, jolloin tulvat tekivät tuhojaan. WFP:n ja FAO:n arviointiryhmän mukaan riisiä ja maissia saadaan tänä vuonna noin neljä miljoonaa tonnia, mutta se jää reippaasti alle tarvittavan viljamäärän.
Ryhmä näki pohjoiskorealaisissa selviä merkkejä nälänhätää edeltävän vaiheen oireista. Sen mukaan nälänhätä kohtaa osaa väestöstä ennen viljasadon kypsymistä, jos apua ei saada paikalle.
WFP:n edustaja Tun Myat kävi toukokuussa Pohjois-Korean toiseksi suurimmassa kaupungissa Hamhungissa, jonne oli saatu viimeiset ruoka-apuerät maaliskuun puolivälissä. Ihmiset olivat myyneet kaikki huonekalunsa ostaakseen ruokaa, ja he söivät merilevästä valmistettuja nuudeleita henkensä pitimiksi, Tun kertoo.
Hänen mukaansa kyse on tikittävästä aikapommista. "Voimakas vaikutelmani on, että maa ja ihmiset ovat vakavissa vaikeuksissa", hän kertoi äskettäin Pekingissä.
Ruokapula vaurioittaa varsinkin Pohjois-Korean lasten terveyttä. Punaisen risti edustajat kertoivat toukokuun lopulla Pekingissä, että 17 prosenttia Pohjois-Korean kuusivuotiaista kärsii aliravitsemuksesta.
Toukokuussa Pohjois-Koreassa käynyt ryhmä totesi maan terveydenhuoltojärjestelmän kyvyttömäksi auttamaan ravintopulan aiheuttamassa terveyskriisissä.
"Terveydenhuoltojärjestelmä on romahtanut", sanoi ryhmään kuulunut lääkäri Michel Tailhades. Hänen mukaansa monet pohjoiskorealaiset turvaavat perinteisiin rohtoihin, mutta niistä ei ole apua vakavassa aliravitsemuksessa ja infektiosairauksissa.
Pohjois-Korean lapsikuolleisuus on noussut niin, että 20 vauvaa tuhannesta menehtyy, ja lasten syntymäpaino on pudonnut 2,8 kiloon.
WFP:n ja FAO:n raportin mukaan "aliravitsemuksesta on joissakin tapauksissa tullut kroonista ja hengenvaarallista. Eräissä kodeissa, joissa ryhmä kävi, kerrottiin nälän aiheuttamista kuolemantapauksista."
Pohjoiskorealaisilla ei ole enää lihaa, ruokaöljyä tai sokeria. Jokainen koettaa viljellä vihanneksia, myös kaupunkiasuntojen parvekkeilla.
"Minulle on mysteeri, miten ihmiset pystyvät jatkamaan kovaa työntekoa sadan gramman ruoka-annoksilla", sanoi Tailhades. Varsinkin maaseudulla monet tehtaat on kuitenkin suljettu, ja teollisuustuotanto on pudonnut 30 prosenttiin kriisiä edeltäneen ajan tasolta.
Kovat ajat ovat aiheuttaneet sen, että monet pohjoiskorealaiset yrittävät paeta maasta, mutta osa päätyy Kiinan viranomaisten käsiin ja palautetaan takaisin.
Tun Myat kertoo havainneensa Pohjois-Korean-vierailullaan, että junien katoilla matkustaa runsaasti ihmisiä suurten tavaramäärien kanssa. Pohjois-Korean viranomaiset kertoivat hänelle, että kyseessä olivat nälänhädän liikkeelle ajamat ihmiset, jotka matkustivat ilman virallista lupaa.
Ilmeisesti rangaistuksen pelko ei enää pidättele pohjoiskorealaisia entiseen tapaan sääntöjen rikkomisesta. Kun yhteiskunta on jättänyt heidät oman onnensa nojaan, korealaiset turvautuvat luvattomaan kaupankäyntiin tai pyrkivät maasta pois.
Yi Qingnu on 19-vuotias pohjoiskorealainen tyttö, joka työskentelee karaokebaarissa Dandongissa Kiinan puolella. Hän tuli rajan yli viime vuonna vanhempiensa ja isovanhempiensa perässä.
Pelon tai ylpeyden vuoksi Yi ei suostu myöntämään, että Pohjois-Korea ei ole enää maanpäällinen paratiisi. Hän sanoo, ettei tullut Kiinaan nälän vuoksi vaan siksi, että hänen isoäitinsä halusi palata maahan, jossa oli kasvanut.
Yi myöntää kuitenkin, että jokaisen korealaisen, jolla ei ole Kiinan puolella avuliaita sukulaisia, on ryhdyttävä käymään kauppaa, koska työtä ei ole tarjolla.
Yin perhe sai vuosien odotuksen jälkeen hallitukselta luvan lähteä maasta. He kuuluvat niihin onnellisiin, joille lähtölupa voidaan myöntää, koska heidän juurensa ovat Kiinassa. Useimmilla pohjoiskorealaisilla ei tätä mahdollisuutta ole. (Inter Press Service)
