Harare, 16.04.97 (IPS) – Zairessa ei ole kysymys enää siitä, kaatuuko presidentti Mobutu Sese Sekon hallitus, vaan siitä, milloin se kaatuu, arvioivat afrikkalaiset asiantuntijat huhtikuun puolivälissä.
"En epäile hetkeäkään, etteikö Mobutun hallitus olisi tullut tiensä päähän. Siltä ovat loppuneet sekä ystävät että ideat", Pan African Movementin eli yleisafrikkalaisen liikkeen johtaja Tajudeen Raheem sanoo. Hän arvelee kuitenkin, ettei Mobutu aio luovuttaa sovinnolla.
"Mobutu on ollut vallassa 31 vuotta, eikä hänen turvallisuusjoukoillaan ole paikkaa minne mennä, joten niiden odotetaan jatkavan vastarintaa loppuun asti. Pahimmassa tapauksessa ne voivat vetäytyä Mobutun kotikaupunkiin Gbadoliteen ja yrittää pitää puoliaan siellä", Raheem aprikoi.
Mobutun jälkeisestä ajasta Raheem ennustaa, että tulossa on luultavasti kansallisen yhtenäisyyden hallitus, jossa ovat mukana kapinalliset ja nykyinen poliittinen oppositio. Näin hän päättelee kapinallisten eli Kongo-Zairen vapauttamisen demokraattisten voimien liiton (AFDL) julistuksista.
Zairelainen politiikan tutkija Georges Nzongola on samaa mieltä. Hän toimii Afrikan tutkimuksen professorina Yhdysvaltain Howardin yliopistossa. Nzongolan mukaan Zairessa tarvitaan Laurent Kabilan johtaman AFDL:n ja radikaalin opposition liittoa. Jälkimmäistä johtaa Mobutun aina välillä hetkeksi pääministeriksi päästämä pitkän linjan oppositiomies Etienne Tshisekedi.
"He taistelevat saman päämäärän eli diktatuurin lopettamisen puolesta, vaikka Kabila onkin turvautunut aseisiin ja Tshisekdi väkivallattomiin menetelmiin", Nzongola sanoi IPS:lle Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa. Hän on kaupungissa päämajaansa pitävän Afrikan politiikan tutkimuksen yhdistyksen (AAPS) puheenjohtaja.
Nzongola varoittaa, että zairelaiset eivät halua uutta diktatuuria. "Minusta on hyvin huolestuttavaa kuulla Kabilan ja hänen edustajiensa puhuvan poliittisten puolueiden kieltämisestä."
"Zairessa on seitsemän viime vuoden ajan käyty kiivasta poliittista kamppailua demokratian puolesta. Sitä ei voi mitätöidä. Kyse on todellisesta taistelusta, ja viime päivien mielenosoitukset Kinshasassa vahvistavat sen. Kansa on mobilisoitu", Nzongola selittää.
Kinshasan asukkaat ovat lähteneet yhä uudelleen kaduille maaliskuun lopulta lähtien. Mielenosoitukset on suunnattu Mobutua vastaan ja sittemmin myös Tshisekedin tueksi.
Tshisekedi on erotettu pääministerin paikalta jo kolmesti 1990-luvun alkuvuosien jälkeen. Vuosina 1991-92 koolla ollut kansallinen konferenssi taivutti Mobutun suostumaan siihen, että Zaire siirtyy demokratiaan, ja hän hellittikin rautaista otettaan hivenen.
"Zairen kansa haluaa muutosta. Ja se on hyvin mustasukkainen kovalla taistelulla hankkimistaan oikeuksista, kuten ilmaisunvapaudesta tai kokoontumis- ja järjestäymisvapaudesta. Niistä ei luovuta, joten luulen, että AFDL:n on ymmärrettävä, että sen sissit eivät ole Zairen ainoita vapaustaistelijoita", jatkaa Nzongola.
AFDL aloitti sotimisen Mobutun valtaa vastaan viime lokakuussa. Puolen vuoden taistelujen jälkeen sillä on valvonnassaan noin kolmannes Afrikan 3. suurimman valtion alueesta ja muun muassa Zairen toiseksi ja kolmanneksi suurimmat kaupungit Lubumbashi ja Kisangani.
AFDL:n johtaja Kabila antoi 10. huhtikuuta Mobutulle kolme päivää aikaa erota ja sanoi lopettavansa sotimisen siksi ajaksi.
Mobutun lähtöä pidetään väistämättömänä – ellei määräajassa niin kuitenkin pikapuoliin. Se voi merkitä 31 vuotta kestäneen yön päättymistä Zairelle ja sen 45 miljoonalle asukkaalle.
Belgian entinen siirtomaa Zaire on pinta-alaltaan yli kaksi miljoonaa neliökilometriä eli liki seitsemän kertaa Suomen kokoinen. Harvan maan luonnonvarat vetävät vertoja Zairen timanteille, kuparille ja vesivoimapotentiaalille. Silti zairelaiset ovat köyhiä.
Mobutun valta on Nzongolan mukaan merkinnyt "alikehityksen kiihtymistä". "Belgialaisten jättämät perusrakenteet, kuten laaja kouluverkosto, terveyskeskukset ja tiet, on tuhottu tyystin."
"Myös kaupunkien palvelut ovat romuttuneet kautta maan. Vesijohdot ovat särkyneet, ja useimmat kaupungit ovat vailla sähköä, vaikka Zairen energiavaroilla pystyisi valaisemaan koko Afrikan mantereen. Maa on sanamukaisesti mennyt palasiksi Mobutun komennossa", Nzongola kertoo.
Hän uskoo, että Zairen vääjäämätön muutos hyödyttää muutakin Afrikkaa.
"Vahva Zaire voi olla tärkeä vauhdittaja koko Keski-Afrikan kehityksessä ja tiiviimpien suhteiden solmimisessa eteläiseen Afrikkaan. Me myymme jo sähköä Sambiaan ja Zimbabween. Kauppaa voitaisiin laajentaa myös Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan, jolle voisimme tarjota myös vettä."
Yleisafrikkalaisen järjestön johtaja Raheem on samoilla linjoilla. "Mobutun lähtö parantaisi alueellisen kaupan ja yhteistyön mahdollisuuksia. Mobutu on ollut hyvin vaikea tapaus tässäkin suhteessa."
Zairen tilanteen muuttuminen vaikuttaa myös poliittisesti naapurustoon, sillä Mobutu on tukenut esimerkiksi Angolan Unita- sissiliikettä ja Ruandasta 1994 paennutta hallitusta.
"Nyt Angola voi saavuttaa kestävän rauhan, kun Zaire ei enää toimi Unitan tukialueena", selittää Raheem. Hänen mukaansa Zairen tilanne on varmasti vaikuttanut siihen, että Unita ilmoitti vastikään suostuvansa mukaan Angolan kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen.
Ruandan vuoden 1994 kansanmurhan takana ollut armeija ja äärihutut menettävät myös tukikohtansa Zairessa, ja sama kohtalo on Ugandaa horjuttamaan pyrkivillä kapinallisilla, Raheem arvioi.
"Sudanin hallitus tapasi käyttää läheistä liitosuhdettaan Zaireen päästäkseen kiertämään sissiarmeija SPLA:n valtaamien asemien taakse ja ottamaan ne uudelleen haltuunsa. Nyt sekään ei enää käy päinsä", Raheem jatkaa.
Nzongolan mukaan Zairen muutos "innostaa ja terästää demokraattisia voimia koko Afrikassa". "Luulen, että monet itsevaltaiset hallitsijat kautta mantereen ovat huolissaan. He pelkäävät, että meidän maassamme meneillään oleva prosessi voi edetä heillekin."
"Zairen tapahtumat ovat hyvin myönteistä kehitystä Afrikalle sikäli, että olemme osoittaneet pystyvämme muuttamaan asioita itse, ilman palkkasotureiden tai ulkovaltojen apua", Nzongola arvioi. (Inter Press Service)
