Johannesburg, 09.04.97 (IPS) – Demokratian ensimmäiset vuodet eivät ole tuoneet maauudistusta Etelä- Afrikkaan. Väestön musta enemmistö on yhä maatonta, ja valkoinen vähemmistö hallitsee parhaita peltoja. Syynä on asiantuntijoiden mukaan poliittisen tahdon puute.
Etelä-Afrikassa käynnistettiin 1994 maareformiohjelma, jonka tavoitteena on jakaa maata uudelleen mustille sekä turvata maanomistusoikeus maatyöläisille, naisille ja muille syrjityille ryhmille.
Valkoisia on Etelä-Afrikan väestöstä vajaat 13 prosenttia, mutta he omistavat asiantuntijoiden mukaan 87 prosenttia viljelykelpoisesta maasta. Mustilta vietiin jo vuoden 1913 maalailla oikeus ostaa maata niin sanottujen kansallisten reservaatioiden ulkopuolelta. He omistavat 13 prosenttia pelloista ja ne sijaitsevat valtaosin kuivuuden koettelemilla alueilla.
Tilanteen muuttaminen näyttää olevan ylipääsemätön ongelma presidentti Nelson Mandelan hallitukselle.
"Maauudistus on hyvin hidasta. Tosiasiassa sitä ei ole tapahtunut. Tärkein syy siihen on kansainvälisten prosessien aiheuttama poliittisen tahdon puute", Brendan Pearce sanoo. Hän edustaa Kansallinen maakomitea -nimistä kansalaisjärjestöä.
Pearcen mielestä Etelä-Afrikan politiikka suosii edelleen valkoisten maanomistusta mustien maattomien kustannuksella. Tätä todistaa muun muassa se, että maareformiin varattuja määrärahoja leikattiin tänä vuonna kymmenen prosenttia.
Toisaalta maareformin toteuttaminen jätetään yhä selvemmin markkinavoimien huoleksi, mikä toimii ohjelman tavoitteita vastaan, Pearce selittää.
Valtio on tarjonnut maattomille noin 17 000 markan suuruista tukirahaa maanoston avuksi. Sen toivotaan auttavan heitä saamaan lainaa yksityiseltä puolelta.
"Hallitus alkaa yksityistää maaseudun kehittämistä ja se on vaarallista. Miten joku vailla tuloja ja säästöjä oleva syrjäseudun nainen voisi saada lainan ja selvitä sen takaisinmaksusta?" Pearce tivaa.
Kymmenen viime vuoden kuluessa maareformi on kadonnut monien kehitysmaiden poliittiselta asialistalta, eikä sitä enää pidetä keskeisenä tekijänä kehityksen edistämisessä. Kansainväliset luottolaitokset ovat saaneet runnottua läpi oppinsa viennin kasvattamisen kaikkivoipaisuudesta taloudellisen kehityksen reseptinä.
Vain kourallinen maita – niiden joukossa Filippiinit, Namibia, Etelä-Afrikka ja Zimbabwe – koettaa vielä toteuttaa maauudistusta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO laskee kuitenkin, että maapallolla elää 935 miljoonaa maatonta asukasta, ja 800 miljoonaa ihmistä ei pysty ruokkimaan itseään.
Etelä-Afrikassa 55 000 valkoista maatalousyrittäjää vastustaa ankarasti maauudistusta, ja maan hallitus yrittää olla suututtamatta heitä.
Hallituksen maapolitiikka lähtee halukkaiden myyjien ja halukkaiden ostajien kohtaamisesta. Se ei painosta valkoisia luopumaan maastaan, vaan suo heille mahdollisuuden itse valita, mitkä pellot myydään ja mihin hintaan.
"Maatalousyrittäjien pääomasta on noin 75 prosenttia sidottu maahan. Siksi me olemme kiinni maassamme ja aiomme varjella etujamme", Etelä-Afrikan maatalousliiton (SAAU) johtaja Kobus Kleinhans sanoo.
Hänen mukaansa valkoiset viljelijät kantavat huolta myös siitä, että Etelä-Afrikka kuuluu jatkossakin niihin noin seitsemään maailman valtioon, jotka ovat ruuan nettoviejiä. Maiden sattumanvarainen jakaminen vaarantaisi sen, Kleinhans varoittaa.
Etelä-Afrikan anglikaanisen kirkon arkkipiispa Desmond Tutu on ilmaissut mustien mietteet näin: "On hienoa, jos joku pyytää anteeksi sitä, että on ottanut kynän toiselta. Mutta milloin hän antaa sen takaisin?"
Valkoisilla maanviljelijöillä on kuitenkin vastaus valmiina: "Vääryyttä ei voi korjata toisella vääryydellä eikä haavaa paranneta tekemällä uusi haava", Kleinhans sanoo.
Hän haluaa maauudistusohjelman, jossa nykyisille maanomistajille maksetaan oikeudenmukainen hinta. Maan pakkoluovutus ei tule kuuloonkaan.
Etelä-Afrikan valkoisilla viljelijöillä on vahvat neuvotteluasemat, koska he tuottavat valtaosan maan ruuasta. Jokin aika sitten he tukkivat päätiet vastalauseena muun muassa maareformille.
Maatyöläisten tutkimus- ja voimavaraprojektia edustava Dave Hussy sanoo, että SAAU on onnistunut jumiuttamaan maauudistuksen. Hänen mukaansa valkoisten viljelijöiden asenne on se, että "maauudistusta tarvitaan, mutta ei minun tilallani."
Etelä-Afrikan henkeä kohden laskettu kansantuote on yli 15 000 markkaa vuodessa, mutta useimpien maatyöläisten kuukausipalkat ovat 100-225 markkaa.
Hussy muistuttaa, että myös maatyöläisten ihmisoikeuksia loukataan monin paikoin: he joutuvat yhä ahdistelun, häätöjen ja jopa murhien uhriksi. (Inter Press Service)
