Rio de Janeiro, 26.03.97 (IPS) – Maailman valtioiden maksamat tukipalkkiot erilaisille asioille, kuten ruuantuotannolle tai vesihuollon, kuljetusten ja energiatalouden turvaamiselle, pahentavat ympäristöongelmia huomattavasti. Siksi tukiaiset pitäisi lopettaa, vaatii hollantilainen julkisten menojen tutkimuslaitos tuoreessa selvityksessään.
Kestämätöntä kehitystä tukemassa -nimisen raportin laatijat ovat laskeneet, että maailman valtioiden yhteenlasketut tukiaiset ovat noin 700 miljardia dollaria (3 500 miljardia markkaa) vuodessa.
"Nämä tukipalkkiot ovat ympäristön kannalta äärimmäisen haitallisia, jopa pahempia kuin asevarustelu. Tukiaiset ovat käytännössä rikkaan väestönosan etuoikeus, ja lasku lankeaa köyhien maksettavaksi", sanoo raportin tekoon osallistunut tutkija Andre de Moor.
Raportin mukaan monet tukiaiset ovat menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa. Sen sijaan ne joko rohkaisevat tuhlaavaisia kulutustottumuksia tai kannustavat ympäristölle haitallisia tuotannonaloja ja toimintatapoja. Esimerkkeinä mainitaan torjunta- aineiden käyttö maataloudessa ja koko hiiliteollisuus.
Aikoinaan mahdollisesti vähävaraisten avuksi tarkoitetut tukiaiset ovat muuttaneet luonnettaan. Esimerkiksi maataloustuesta menee vain 20 prosenttia viljelijöille, kun huomattava osa rahoista pönkittää torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden käyttöä, James McNeill kanadalaisesta Kestämättömien tukiaisten komitea -järjestöstä selittää.
"Valtiot niin pohjoisella kuin eteläiselläkin pallonpuoliskolla käyttävät kansalaisten kovalla työllä kokoonhaalimia veromarkkoja kestämättömän kehityksen tukemiseen", McNeill jatkaa.
Hänen mukaansa hallituksen "näkyvä käsi" on ihmisen ja luonnon kannalta pelottavampi kuin paljon puhuttu markkinavoimien "näkymätön käsi".
Hollantilaisselvitys sai kannatusta sekä liike-elämän että YK-järjestöjen edustajilta, kun se esiteltiin Rio de Janeirossa maaliskuun puolivälissä järjestetyssä Rio plus viisi – ympäristökokouksessa.
YK:n kehitysrahasto UNDP paljasti samaan aikaan omassa selvityksessään, että 76 prosenttia maailman energiankulutuksesta perustuu fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Se on ympäristölle tuhoisaa nostaessaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja lämpötilaa.
UNDP kehottaa valtioita lopettamaan fossiilisten polttoaineiden käytön tukemisen ja rohkaisemaan uusiutuvien energianlähteiden, kuten aurinko- ja tuulivoiman käyttöä.
Kaikki tukiaiset eivät kuitenkaan ole yhtä yksiselitteisiä tapauksia. Useimmat valtiot esimerkiksi tukevat vesihuoltoa, jotta asukkaille voitaisiin tarjota halpaa tai jopa ilmaista vettä. Hollantilaisraportti huomauttaa, että tässäkin rikkaat hyötyvät eniten.
Maapallon väestön rikkaimmasta viidenneksestä 80-90 prosenttia voi käyttää julkisen vesihuollon palveluja. Väestön köyhimmän viidenneksen jäsenistä niistä pääsee nauttimaan vain 30- 50 prosenttia", raportissa sanotaan.
"Köyhien on useimmiten ostettava vetensä kalliiseen hintaan yksityisiltä vedenkauppiailta", de Moor täsmentää viitaten esimerkiksi kehitysmaiden kaupunkislummeihin, joihin kunnalliset palvelut eivät ulotu.
Raportissa ehdotetaan, että köyhimpien ihmisten auttamiseksi tarvitaan nykyistä paremmin kohdennettuja tukiaisia, esimerkiksi progressiivista veden hinnoittelua tulojen mukaan.
Hollantilaisten ehdotukset eivät innostaneet Rion kokoukseen osallistuneita kehitysmaiden edustajia, jotka pelkäävät, että tukiaisten leikkaukset koskisivat kipeimmin väestön köyhimpään osaan.
"Köyhillä ei ole poliittista voimaa, joten kaikki leikkaukset koskevat heitä", myöntää McNeill. Hänen mukaansa nykyiset tukiaiset ovat kuitenkin väärin kohdennettuja ja pönkittävät vain teollisuutta ja ympäristölle vahingollisia toimintoja.
McNeill ennustaa, että kun tietoisuus tukiaisten ja piilotukiaisten haitallisista ympäristövaikutuksista kasvaa, niiden vastustus yhdistää niin ympäristönsuojelijoita kuin markkinaintoilijoita tai konservatiivisen finanssipolitiikan kannattajiakin.
Rion viiden vuoden takaisen ympäristöhuippukokouksen pääsihteeri ja Earth Councilin puheenjohtaja Maurice Strong muotoilee asian näin: "On olemassa valtavat mahdollisuudet jakaa uudelleen olemassaolevia voimavaroja niin, että tarjotaan kannustimia ja tukea kestävälle kehitykselle samalla kun parannetaan talouden tehokkuutta ja kilpailukykyä." (Inter Press Service)
