Belgrad, 26.03.97 (IPS) – Vaikka Serbian valtio ei enää ole sodassa, monet sen asukkaat eivät tunnu pääsevän sotimisesta eroon. Belgradin lehdistön saamien tietojen mukaan serbejä on satapäin palkkasotureina Zairessa.
Maaliskuun jälkipuoliskolla arvioitiin, että 300-500 serbiä oli jo lähtenyt Zaireen. Heidän päämääränään oli Kisanganin kaupunki, joka toimi Zairen armeijan tärkeimpänä kenttätukikohtana ennen joutumistaan kapinallisten käsiin.
Serbian tiedotusvälineiden mukaan serbipalkkasotureita oli suojelemassa Kisanganin lentokenttää ja lentämässä Zairen armeijan jugoslavialaista valmistetta olevia taistelukoneita. Serbien kohtalosta ei heti saatu tietoja Kisanganin siirryttyä kapinallisten hallintaan maaliskuun puolivälissä.
Serbian hallitus on kiistänyt jyrkästi olevansa millään lailla osallisena Zairen sodassa.
Zairen presidentin Mobutu Sese Sekon joukot ovat kuitenkin todistetusti saaneet serbialaista apua. Tv-yhtiö CNN on esimerkiksi näyttänyt Zaire-raporteissaan jugoslavialaisilla aseilla ja puvuilla varustettuja mustia sotilaita.
Televisiossa on nähty myös serbiankielisin tekstein varustettujen Orao- ja Galeb-taistelukoneiden laskeutuvan Kisanganin lentokentälle.
Serbian hallitukselle myötäsukainen Vecernje Novosti -lehti pyrki pääkirjoituksessaan vapauttamaan johtajat vastuusta selittämällä, että valtio ei pysty seuraamaan ulkomaille lähteneiden kansalaistensa tekemisiä.
Toimittajien ei kuitenkaan ole vaikeata löytää Belgradista ihmisiä, joihin palkkasotureiden värvääjät ovat olleet yhteydessä. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi Daytonin rauhansopimuksen nojalla viime vuonna hajotetun Bosnian serbiarmeijan jäsenet, jotka ovat olleet siitä asti työttöminä ja rahattomina.
Heitä saapuu jatkuvasti Bosnian serbikaupungeista Dobojista ja Brckosta Belgradiin työnhakuun. Jotkut ovat päätyneet ottamaan "työpaikan Zairesta". Sen saamiseksi on kaksikin eri tietä.
Ensimmäistä värväysoperaatiota pyörittävät Bosnian serbiarmeijan entiset upseerit. Sen päämaja toimii Belgradin Turist-hotellissa.
"Sotimishaluisten ihmisten löytäminen on helppoa. Jotkut liittyivät Bosnian serbiarmeijaan jopa 17-vuotiaina, joten he eivät osaa tehdä mitään muuta kuin taistella", kertoo Markoksi esittäytynyt mies.
"Olen kuullut, että jotkut nuoret kroaatit ja muslimit ovat myös palkkasotilaina Zairessa. Kuvittele, me olemme nyt samalla puolella", Marko innostuu.
Useimmat palkkasotilaiksi lähdössä olevat serbit sanovat, että värväyksessä on mukana ranskalaisia ja belgialaisia. Kummastakin maasta on ollut rauhanturvaajia Bosniassa koko kriisin ajan.
Toinen palkkasotilasreitti on tarkoitettu Serbian serbeille, ja sen keskus toimii Sumadija-hotellissa. Värväystä hoitavat äskettäin eläkkeelle vetäytyneet Jugoslavian armeijan upseerit.
Niin Bosniasta kuin Serbiastakin tulevat palkkasoturit sanovat hyvän palkan syyksi siihen, että he ovat lähdössä sotimaan selvästi häviöllä olevan armeijan riveihin.
"Palkka on 3 000 dollaria (15 000 markkaa) kuussa, ja sopimus tehdään kolmeksi kuukaudeksi", sanoo Draganiksi esittäytynyt mies. Serbian keskipalkka jää alle sadan dollarin (500 markkaa) kuukaudessa.
Kaikki haastatellut värväytyneet kertovat kuulleensa "työpaikasta" ystäviltään, joiden kanssa he taistelivat Bosniassa. Nämä ovat jo lähteneet Zaireen. Joidenkin tiedetään haavoittuneen siellä, mutta kenenkään kuolemasta ei ole tullut tietoa.
Muhkean kuukausipalkan lisäksi Zairen hallitus lupaa sotureilleen eri korvauksen taistelutoimista: tiedustelusta 250 dollaria (1 250 markkaa), hyökkäyksestä 500 dollaria (2 500 markkaa) ja harhautuksesta 1 000 dollaria (5 000 markkaa).
Yleensä ulkomaiset palkkasoturit välttävät Afrikassa suoria taistelutoimia ja keskittyvät huoltoon, tekniseen apuun ja ilmatukeen.
Dragan kertoi ennen Kisanganin antautumista, että heidän oli määrä majoittua hotelliin lähelle kaupungin lentokenttää. Siellä piti olla heille turvallinen ruokahuolto. Mukaan oli määrä lähteä myös jugoslavialaista lääkintähenkilökuntaa.
Monet serbialaiset palkkasoturit kertovat pyytäneensä sopimukseensa lisäksi vakuutusturvan ja korvauksen perheelle kuolemantapauksessa.
On vaikea arvioida, miten pitäviä nämä sopimukset ovat ennen kuin niitä koetellaan käytännön tilanteessa.
Serbian viranomaiset eivät vahvista tietoja Zairen palkkasotureista, mutta monet myöntävät epävirallisesti, ettei tilanteessa ole mitään kummallista.
"Zairen armeija oli aiemmin osittain aseistettu serbialaisella kalustolla, joten on loogista, että se haluaa edelleen samoja aseita. Zairelaiset ovat erityisen kiinnostuneita Orao- ja Galeb -taistelukoneistamme. Ja kuka niitä osaisi käyttää paremmin kuin serbit", pohtii eräs virkamies.
Muutama kuukausi sitten Jugoslavian presidentti Zoran Lilic kiersi Serbian presidentin Slobodan Milosevicin lähettämänä Afrikan maita ystävyysvierailulla. Vierailukohteisiin sisältyi myös Zaire.
Daytonin rauhasopimus edellytti, että Bosnian taistelujen osapuolet luovuttavat suuret määrät raskasta aseistusta. Valtaosa aseista on päätynyt suoraan mustan pörssin markkinoille.
Entisen Jugoslavian maat joutuivat syksyllä 1991 kansainväliseen asekauppakieltoon, mutta ennen sotaa Jugoslavian aseteollisuus kuului Keski- ja Itä-Euroopan vahvimpiin. Aseita myytiin eritoten sitoutumattomille ja kehitysmaille.
Jugoslavian asekauppaa sen huippukautena johtaneen Jovan Cekovicin kerrotaan muuttaneen Kairoon, missä hänellä on matkailuun, metsästykseen ja kalastukseen erikoistunut yhteisyritys.
Cekovicin nimi on vahvistamattomien tietojen mukaan yhdistetty myös hankkeeseen, joka lennättää Jugoslavian tunnuksin varustettuja raskaita kuljetuskoneita Ylä-Egyptistä syvemmälle Afrikkaan. (Inter Press Service)
