Puerto Maldonado, Peru, 19.02.97 (IPS) – Eteläisessä Perussa syvällä Amazonian viidakossa ahertaa venekunnittain vähäpukeisia miehiä etsien kultaa Madre de Dios – joen pohjasta. He eivät kullankaivuulla rikastu, mutta vaarantavat sen sijaan terveytensä ja ympäristönsä.
Veneitä on kymmenkunta, kussakin 4-5 hengen miehistö. Useimmat miehet ovat Cuzcon seudulta, josta matka tänne kestää kuorma-autolla kolme päivää. Toiset tulevat jopa Tumbezista asti, kuuden päivämatkan takaa.
Näitä miehiä riivaa kultakuume siinä kuin heidän kohtalotovereitaan taannoin Australiassa, Kaliforniassa tai Yukonin niemimaalla.
Koska ylikansalliset yhtiöt ovat vallanneet kaikki helppopääsyiset kultakentät, nämä miehet joutuvat hakeutumaan yhä syrjäisemmille seuduille. Heidän työvälineensä ovat pieniä kooltaan, mutta tuhoisia vaikutukseltaan.
Kullankaivuun pienyrittäjät perkaavat vesistöjä ja viidakoita niin Brasilian Roraiman osavaltiossa kuin länsiafrikkalaisessa Ghanassakin. Usein heillä on koko perhe mukanaan.
Täällä Perun viidakossakin muuan nainen seisoo hiljaa veneessä keinutellen kaksikuista vauvaa sylissään ja valmistaa samalla kala- ja riisiateriaa pressun alle sijoitetussa pienessä uunissa.
Nainen sanoo nimekseen Rosa ja kertoo, että hänen vauvansa isä, Mario, on parhaillaan veden alla valvomassa pumppua, joka imee soraa joenpohjasta.
Mario ja muut työläiset viettävät pari tuntia päivästä maaten joen pohjalla happinaamari kasvoillaan. He eivät käytä sukelluslaseja, joten heidän on ohjattava pumppua silmät ummessa sameassa vedessä pelkän tuntoaistinsa varassa.
Aika ajoin Mario ja hänen kumppaninsa, joita kutsutaan ruoppaajiksi (dragas), irrottavat lisää maata joen penkereistä paineletkun avulla.
Muut veneen miehistön jäsenet syöttävät pohjasta imetyn soran ränniin, joka erottelee lietteen ja karkeamman aineksen toisistaan.
Veneen omistaja Choqe Rodriguez poimii kourallisen hiekkaa rännistä metalliseen vaskooliinsa, lisää vettä ja pyörittää. Vähin erin hiekasta pilkistää kiiltäviä kultahippusia.
"Olen tehnyt töitä tällä joella 15 vuotta. Raadoin kuusi vuotta, että sain kokoon 4 000 dollaria (19 600 markkaa) laitteita varten. Nyt minulla on viisi miestä joka veneessä, ja venekunta voi kymmenen tunnin työpäivässä huuhtoa 15 grammaa kultaa", Rodriguez selittää.
Hän myy kullan 28 solilla (55 markkaa) gramma tunnin moottorivenematkan päässä sijaitsevassa Puerto Maldonadon kaupungissa. Työmiehilleen hän maksaa 21 solia (noin 40 markkaa) päivässä eli neljänneksen kullan tuotosta.
Jos matkustaa jokea muutaman kilometrin alavirtaan, missä sitä reunustavat banaaniplantaasit, kohtaa paljon suurempia aluksia kuin Rodriguezin veneet. Yksi niistä on nimeltään Madre de Dios, ja se hyödyntää samanlaista tekniikkaa kuin pikkuveneet, mutta paljon tehokkaammin.
Aluksella työskentelevä Reiber Mamani kertoo, että Madre de Diosissa on hydraulinen pumppu, joka imee kymmenen kertaa enemmän soraa kuin Rodriguezin pumppu. Myös aluksen hinta oli kymmenkertainen: 40 000 dollaria.
Madre de Diosissa työskentelee viisi miestä, joille maksetaan 20 solia (vajaat 40 markkaa) päivässä, mutta kultaa saadaan 120 grammaa päivässä.
Alukset ovat hitaasti mutta varmasti myllänneet pilalle Madre de Dios -joen pohjan ja penkereet monen kilometrin matkalta. Irronnut maa-aines on samentanut kalojen kutuvedet alavirralta.
Se ei kuitenkaan ole ympäristötuhoista pahin. Vaarallisin osa tätä työtä on luultavasti myrkyllisen elohopean käyttö kullan erottamisessa hienosta hiekasta.
Mamani näyttää pientä purkkia, jossa voisi olla 50 aspiriinitablettia. Se sisältää kilon elohopeaa.
Lähellä on pieni tulisija, jolla elohopean ja kullan seos voidaan kuumentaa, niin että elohopea haihtuu ilmaan ja jättää jäljelle miltei puhtaan kullan.
Teknisesti on mahdollista ottaa elohopea talteen ja käyttää se uudelleen, mutta niin ei tehdä juuri koskaan. Sen sijaan elohopea karkaa ilmaan, josta päivittäiset rankkasateet huuhtovat sen jokeen.
"Kilo elohopeaa riittää erottamaan 330 grammaa kultaa, ja se maksaa vain 40 solia (78 markkaa), joten ainetta ei tarvitse kierrättää", Mamani kertoo.
Hän väittää, ettei vuosien työskentely elohopean kanssa ole vaikuttanut häneen, mutta aluksen muut työntekijät eivät ole yhtä varmoja asiasta. Kullanhuuhtojia työmaalle moottoriveneellä kuljettava Sahi Riva sanoo, että elohopea on tappanut elämän joesta.
"Kalaa on jäljellä tuskin lainkaan. Sitä paitsi joesta pyydetyt vähät kalat ovat hyvin vaarallisia elohopeapitoisuutensa vuoksi", Riva jatkaa.
Riva voi ansaita parhaimmillaan 50 solia (vajaat sata markkaa) päivässä, mutta hän syö mielellään halpaa kalaa, kuten kaikki muutkin.
Pahimmin kultakuumeen seurauksista kärsivät jokivarren sademetsissä elävät alkuperäiskansat, kuten harakmbutit. Paitsi, että he ovat vähin erin menettäneet maitaan valloittajille, he myös syövät jäljellä olevat myrkylliset kalat.
Tutkimusten mukaan elohopea tuhoaa ihmisen hermojärjestelmän, mistä seuraa näön heikkeneminen, kouristuksia, halvaantuminen ja lopulta kuolema.
Venemies Riva myöntää, että harakmbuteilla on kovat ajat. "Mutta ei meistäkään juuri kukaan täällä rikastu. Ainoat, jotka todella hyötyvät, ovat veneiden omistajat ja ne, jotka ostavat meiltä kullan."
Pienessä Puerto Maldonadon kaupungissa onkin kymmenittäin kultaliikkeitä. Fortuna-myymälän omistaja Juan Carlos Rosada kertoo maksavansa grammasta kultaa 28,5 solia ja myyvänsä sen pääkaupunkilaisille ostajille 30 solilla.
"Tavallisena päivänä ostan ja myyn kilon kultaa, josta minulle jää voittoa 700 solia (liki 1 400 markkaa). Se on paljon enemmän kuin ennen tienasin paikallisen radioaseman toimittajana", Rosada myöntää. (Inter Press Service)
