Manila, 12.02.97 (IPS) – Aasian maiden päähuolena on pitkään ollut nopea väestönkasvu, joka lisää väkeä erityisesti nuoriin ikäluokkiin. Taloudellinen vaurastuminen on kuitenkin tuonut mukanaan uuden väestöongelman: iäkkäiden kansalaisten määrä on alkanut karttua nopeasti.
Väestötieteilijät ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että ikäihmisten ryhmä kasvaa nyt kehitysmaissa nopeammin kuin takavuosina teollisuusmaissa, joissa vanhusten osuus väestöstä on kuitenkin toistaiseksi korkein.
Vuoteen 2020 mennessä 70 prosenttia maailman yli 60- vuotiaista asukkaista elää kehitysmaissa. Kiina, Intia, Indonesia, Pakistan ja Bangladesh ovat tuolloin vanhusten määrällä mitattuna maailman kymmenen kärkimaan joukossa.
Japani on nykyisin väestöltään maailman nopeimmin vanheneva maa, ja harmaantumisen merkkejä näkyy muissakin taloustiikerimaissa eli Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Singaporessa.
Japani maksaa kaikille 65 vuotta täyttäneille kansalaisilleen vanhuuseläkettä. Maassa koetetaan nyt kuumeisesti ratkoa väestön vanhenemisen sosiaaliturvalle ja terveydenhuollolle aiheuttamia lisäpaineita. Tavoitteena on huolehtia siitä, että ikääntyvien kansalaisten elämisen laatu jatkuu hyvänä ja he pysyvät tuottavina yksilöinä aiempaa kauemmin.
Japanilaiset puhuvatkin eläkkeelle jäämisen ohessa "toisesta elämästä", joka voi merkitä uuden työpaikan ottamista tai oman yrityksen perustamista. Jotkut omistautuvat harrastuksille tai vapaaehtoistyölle.
Yleinen eläkeikä oli Japanissa 20 vuotta sitten 55 vuotta, mutta monet yritykset ovat nostaneet sen 60:een ja eräät harkitsevat 65 vuoden eläkeikärajaa.
Kahden miljoonan asukkaan pikkuinen Singapore on myös havahtunut väestönsä vanhenemiseen ja pyrkii ottamaan sen huomioon terveydenhuollossaan.
Maailman terveysjärjestön WHO:n läntisen Tyynenmeren alueen johtaja tohtori S.T. Han kertoo, että iäkkään väen osuuden alueen väestöstä arvioidaan nousevan vuoden 1990 yhdeksästä prosentista 16 prosenttiin 2020.
Kiinan 1,2 miljardin ihmisen väestöön mahtuu myös eniten vanhuksia maailmassa. Vuonna 2020 varttuneiden määrä Kiinassa ylittää 230 miljoonaa, joka on Yhdysvaltain ja Länsi-Euroopan ikäihmisten yhteenlaskettu määrä nykyisin.
Intiassa on vuonna 2020 vanhuksia 145 miljoonaa, Indonesiassa 43 miljoonaa ja Pakistanissa 18 miljoonaa.
YK:n viime vuonna julkaisema raportti maailman väestökehityksestä 1950-2050 havainnollistaa yhteiskuntiemme harmaantumisen vauhtia.
Länsi-Euroopan maissa tarvittiin 50-100 vuotta siihen, että 65-vuotiaiden ja vanhempien osuus väestöstä nousi seitsemästä 14 prosenttiin.
Sama kehitys vei vain 25 vuotta Japanissa, josta ennustetaan maailman "vanhinta" yhteiskuntaa vuoteen 2010 mennessä. Etelä- Koreassa varttuneiden osuus nousee vuoden 1995 yli viidestä prosentista reiluun 11 prosenttiin 2020.
Intiassa vanhusten osuus kasvaa samassa ajassa vajaasta viidestä yli kahdeksaan prosenttiin ja Kiinassa reilusta kuudesta yli kymmeneen prosenttiin.
Väestön ikääntymisessä ei kuitenkaan ole kyse pelkistä numeroista. Kun ihmiset elävät aiempaa pitempään, heille pitäisi kyetä tarjoamaan miellyttävät olot ja hyvä terveydenhuolto loppuun asti.
Suurin vastuu sosiaaliturvan ja terveydenhuollon järjestämisestä lankeaa valtiolle. Taakkaa kasvattaa se, että yhteiskunnan kaupungistuminen ja länsimaistuminen on purkanut aasialaisten vanhusten perinteisiä turvaverkkoja.
Japanin kaltaisilla rikkailla valtioilla on köyhiä maita paremmat resurssit huolehtia vanhuksistaan. Kehitysmaista monet eivät ole vielä järjestäneet edes kattavaa huolenpitoa äideille ja pikkulapsille, joten ne ovat hätää kärsimässä vanhustenhuollon kanssa. Yksityisenkään puolen terveyspalvelut eivät usein riitä kasvaviin tarpeisiin.
Kehitysmaissakin vanheneminen merkitsee altistumista paitsi fyysisille sairauksille, myös kasvavaa yksinäisyyttä ja vieraantumista yhteiskunnasta.
"On epävarmaa, voivatko vanhukset elää aiempaa pitemmän ja paremman elämän vai joutuvatko he vain kestämään tuskallista olemassaoloa entistä kauemmin. Kokemus on osoittanut, että korkea ikä merkitsee usein elämistä monien vaivojen kanssa", arvioi WHO.
Järjestö perää vakavaa suhtautumista kehitysmaiden väestön ikääntymisen mukanaan tuomiin sosiaalisiin ja terveydenhuollon haasteisiin.
Aasiassa perheet pitävät vanhuksista huolehtimista yhä velvollisuutenaan, vaikka esimerkiksi Japaniin on toki perustettu vanhainkotejakin.
Yhdysvaltalaisen Population Research Centren mukaan Thaimaassa on yhä tapana, että vanhukset asuvat lastensa kanssa, vaikka nuoriso on 1980-luvulta lähtien muuttanut suurin joukoin maalta kaupunkiin.
Myös Filippiineillä pidetään tutkimuksen mukaan yhä luonnottomana vanhuksen sijoittamista vanhainkotiin, jos tällä on lapsia tai muita sukulaisia. (Inter Press Service)
