Moskova, 22.01.97 (IPS) – Venäjän perustuslaki antaa valtion päämiehelle niin laajat valtuudet, että hallitus toimii hyvin, kun presidentti on ohjaksissa. Mutta kun hän on sairaana tai poissa, koko hallitus on toimintakyvytön.
Presidentti Boris Jeltsin oli viime vuonna sairaana kuusi kuukautta ja päätyi lopulla sydänleikkaukseen. Ja juuri kun alkoi näyttää siltä, että hän on toipumassa, hän joutui jälleen sairaalaan. Viranomaisten ilmoituksen mukaan syynä oli keuhkokuume.
Koko Jeltsinin viimevuotisen sairastelun ajan toiset johtivat Venäjää hänen nimissään niin huonosti, että maa on nyt kriisissä!
Ennustan, että kriisi kärjistyy huippuunsa tänä keväänä, ja Venäjä joutuu kohtaamaan ennennäkemättömän vakavia ongelmia.
Jeltsin on vakavasti sairas ja hän vaarantaa henkensä, jos hän yrittää palata hoitamaan presidentin velvollisuuksiaan. Niihin sisältyy ponnistuksia, jotka on häneltä kielletty lääketieteellisin perustein.
Marraskuun 5. päivänä tehdyn sydänleikkauksen jälkeen viranomaiset ilmoittivat venäläisille, että presidentti oli hyvässä kunnossa. Hänen kerrottiin tervehtivän vieraitaan lujalla kädenpuristuksella ja vaikuttavan hyväkuntoiselta.
Noita uutisia levittäneiden virkamiesten pitäisi hävetä valehteluaan. Ja heidän pitäisi esittää anteeksipyyntönsä sen vuoksi, että he panivat sairaan miehen tekemään asioita, joita hänen kuntonsa ei olisi sallinut. Totuus on se, että ryhmä presidentin avustajia käyttää sairasta miestä hyväkseen skandaalimaisella tavalla.
Normaali – ja sivistynein – ratkaisu ongelmaan olisi Jeltsinin ero presidentin tehtävistä.
Yhden miehen terveysongelmista ei saa tulla murhenäytelmää koko kansakunnalle. Eikä nykyinen asetelma voi jatkua kovin kauan, sillä jännitys on kohonnut pilviin ja vallitseva valtatyhjiö on kestämätön tilanne.
Jeltsinin ei kuitenkaan ole helppoa erota, sillä hän on avustajiensa panttivanki. He menettäisivät erittäin edulliset asemansa, jos presidentti luopuisi virastaan. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa hallituksen työ on täysin pysähdyksissä eikä sairaan presidentin määräyksistä piittaa kukaan: toteuttamatta on jo jätetty 447 presidentin määräystä!
Oli paljastavaa, että parlamentti joulukuussa hyväksyi kuluvan vuoden budjetin huolimatta sen lukemattomista puutteista. Niitä ovat muun muassa sosiaalisten ongelmien jättäminen liian vähälle huomiolle, mittava rahoitusvaje ja tuotantoa lisäävien kannustimien puuttuminen.
Duuma äänesti tämän kehnon budjetin puolesta vain pitääkseen pääministeri Viktor Tshernomyrdinin vallassa. Kansanedustajat tietävät, että Tshernomyrdin on surkea pääministeri, mutta he pelkäsivät, että hänen seuraajakseen tulisi Anatoli Tshubais, presidentin kansliapäällikkö, joka johtaa sairasta presidenttiä hyväksi käyttävää joukkoa. Kansanedustajat valitsivat kahdesta pahasta pienemmän.
Siitä asti, kun erosin syyskuussa Venäjän turvallisuusneuvoston sihteerin tehtävistä, olen keskittynyt uuden poliittisen järjestön, Venäjän kansallis-tasavaltalaisen puolueen (RPRP) luomiseen. Puolueella on laaja kannattajakunta, joka ylittää kesäkuun 1996 presidentinvaaleissa saamani 15 prosentin kannatuksen.
RPRP:n perustava kokous aiotaan pitää maaliskuussa. Valmistelemme parhaillaan ohjelmaa, joka sisältää näkemyksen maastamme ja siitä, minkälainen rooli Venäjällä tulisi olla 21. vuosisadan maailmassa. Otamme osaa seuraaviin presidentinvaaleihin pidettiinpä ne ennenaikaisesti tai neljän vuoden kuluttua, jolloin Jeltsinin nykyinen kausi päättyy.
RPRP:tä ei ole perustettu ensisijaisesti tyydyttämään minun poliittista kunnianhimoani, kuten eräät tahot esittävät. Puolueen tarkoituksena on koota yhteen kaikki ne, jotka torjuvat sekä oikealta että vasemmalta tulevan äärimmäisyysajattelun.
Emme halua johtaa ihmisiä harhaan tarjoamalla mahdottomia unelmia helposta tiestä parempaan tulevaisuuteen. Sen sijaan esitämme vakavan ohjelman rakentavasta työstä.
RPRP ajaa todella demokraattisen ja laillisen hallituksen perustamista. Puolue odottaa saavansa kannatusta kansalaisilta, jotka ovat pettyneet sekä kommunistiseen menneisyyteen että maata nyt hallitseviin "demokraatteihin".
Odotamme tukea myös pieniltä, keskisuurilta ja suurilta yrityksiltä sekä vähävaraisilta kansalaisilta ja siltä osalta kommunistipuoluetta, joka on kyllästynyt johtajansa Gennadi Zjuganovin päättämättömyyteen ja epäröintiin.
Puolueemme vetovoima ulottuu myös kaivostyöläisiin, puolustusteollisuuden työntekijöihin sekä entisiin ja nykyisiin sotilaisiin, jotka ovat kurkkuaan myöten täynnä satuja armeijan uudistamisesta.
Tiedän omasta kokemuksesta, että Venäjän hallinnossa, ministeriöissä, salaisessa palvelussa ja presidentin henkilökunnassa on monia rehellisiä ja päteviä ihmisiä, jotka on hyllytetty vähäarvoisiin tehtäviin eivätkä siten voi hyödyntää kykyjään täysimittaisesti.
Jos RPRP nousee valtaan, näistä työntekijöistä tulee osa tehokasta hallintoa, joka voi pelastaa Venäjän nykyisestä kriisistään ja taata sen, että virkamiehet kunnioittavat yhteiskunnan ja valtion etua.
Yrittäessämme tehdä tunnetuksi puolueemme ohjelmaa suurin ongelmamme on "tiedotusmuuri", joka on pystytetty minun ja puolueeni ympärille Venäjän tiedonvälityksessä, eritoten tärkeimmillä televisiokanavilla. Venäjän kaltaisessa laajassa maassa on vaikea tehdä ajatuksiaan tunnetuiksi, jos ympärillä on hiljaisuuden muuri. (Inter Press Service) * Aleksandr Lebed on entinen Venäjän turvallisuusneuvoston sihteeri ja perustamansa tasavaltalaispuolueen johtaja. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
