Manila, 22.01.97 (IPS) – Työläisten viimeaikainen liikehdintä vauraassa Etelä-Koreassa voi olla vakava oppitunti muillekin Aasian nopeasti kasvaville talouksille: oikotiestä taloustiikeriksi saattaa langeta kallis jälkilasku.
Etelä-Koreaa on pidetty Aasian uusista teollisuusmaista kaikkein menestyksekkäimpänä, mistä todisteena maa valmistautuu parhaillaan liittymään rikkaiden teollisuusmaiden yhteistyöjärjestöön OECD:hen.
Etelä-Korean henkeä kohden laskettu kansantuote on noussut 103 dollarista (vajaasta 500 markasta) vuonna 1963 nykyiseen yli 10 000 dollariin (vajaaseen 50 000 markkaan). Maailman ulkomaankauppatilastossa maa on 13. sijalla.
Joulukuussa alkaneet lakot kuitenkin osoittavat, että Etelä- Korean hurjan talouskasvun sosiaalinen perusta ei ole vakaa.
Asiantuntijoiden mukaan keskeinen syy tähän on itsevaltainen hallinto, joka vauhditti talouskehitystä sen alkutaipaleella, mutta ei jättänyt tilaa poliittiselle toisinajattelulle tai vuoropuhelulle työmarkkinoilla.
Nyt Etelä-Korean työnantajat vaativat työvoimakulujen pitämistä alhaisina ja lisää joustavuutta työmarkkinoille, jotta maa säilyttäisi kilpailukykynsä kiristyvillä maailmanmarkkinoilla.
Korealaiset tutkijat käyttävät Etelä-Korean itsevaltaisesta hallintomallista nimeä kehitysdiktatuuri. Se yhdistettynä markkinatalouden maailmanlaajuiseen voittokulkuun eli talouden globalisaatioon on lisännyt Etelä-Korean työläisten levottomuutta.
"Vaikka Etelä-Korean talous kasvoikin huimasti, kun työtätekevien oikeudet oli visusti suitsittu, niin tiukka poliittinen kuri kehityksen ensi askelmilla ei sittenkään kannata", arvioi tutkija Walden Bello Bangkokissa toimivasta Focus on the Global South -laitoksesta.
"Tiukka kuri voi tuottaa korkeita kasvulukuja kehityksen varhaisella asteella, mutta myöhemmin lankeaa maksettavaksi suuri lasku. Etelä-Korea on klassinen esimerkki maasta, jolle maksun aika on tullut", Bello jatkaa.
Etelä-Koreaa 1960-luvulla johtanut sotilaspresidentti Park Chung Hee käynnisti talouspolitiikan tunnuksella "kasvu ensin". Talouskasvun moottoreiksi perustettiin vientiin suuntautunutta teollisuutta, ja valtio voiteli tukiaisillaan sitä pyörittäviä monialayrityksiä.
"Kaikki kansalaisten joukkotoiminta kiellettiin, mukaan lukien ammattiyhdistysliike, jonka arvioitiin haittaavan vientiteollisuutta", muistuttaa Kang Moon Kuy, joka johtaa kansalaisliikkeitä tutkivaa aasialaista laitosta.
Bellon mukaan kuilu, joka erottaa Etelä-Korean työtätekevät hallituksesta ja työnantajista on käynyt liian syväksi. "Työläisistä tuntui, että heillä ei ole yhteistä kieltä eikä yhteisiä etuja pääoman kanssa, joten ainoa keino ratkoa ongelmia oli lähteä kaduille."
Bello muistuttaa, että Etelä-Korean oloissa viime aikojen lakoissa ei ole mitään uutta. "Parin viime vuosikymmenen aikana Etelä-Korean ammattiyhdistystoiminnassa on koko ajan ollut kapinan vivahteita."
Viime aikoina Etelä-Korean työläiset ovat purkaneet patoutunutta vihaansa, kun olojen lievä demokratisoituminen on tehnyt sen mahdolliseksi. Työläisten mielestä talouden globalisaatiosta johtuvat sosiaaliset kustannukset aiotaan lastata heidän kannettavikseen, eikä muiden sektoreiden, kuten suuryritysten ja sijoittajien.
Työntekijät katsovat, että hallitus uhraa heidät joustavuuden alttarille auttaakseen yrityksiä leikkaamaan kulujaan ja parantamaan kilpailukykyään.
Työläisten lakot ja mielenosoitukset alkoivat joulukuun lopulla vastalauseena uudelle työlainsäädännölle. Laki helpottaa irtisanomista ja tilapäisen työvoiman palkkaamista ja sallii lakkoilevien työläisten korvaamisen uusilla. Riippumattomien ammattiliittojen perustaminen kielletään vuoteen 2000 asti.
Presidentti Kim Young Samin hallitus ajoi lain läpi parlamentissa 26. joulukuuta aamunkoitteessa järjestetyssä istunnossa, jossa oppositio ei ollut läsnä. Hallituksen mukaan laki on välttämätön kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja OECD- jäsenyyden ehtojen täyttämiseksi.
Laki merkitsee loppua Etelä-Koreassa käytäntönä olleille elinikäisille työsuhteille. Todennäköisesti se myös kasvattaa työttömyyttä, joka on pysytellyt alle kahdessa prosentissa. Vastustajien mukaan laki on jyrkästi ristiriidassa 1980-luvulla aloitetun yhteiskunnan demokratisoimisen kanssa.
Tutkija Bellon mielestä Etelä-Korean tapahtumien tulisi muistuttaa Aasian muille nopean talouskasvun maille, että teollistuminen demokratian ja työtätekevien kustannuksella on kestämätöntä.
"Etelä-Korean kaltaiset maat voivat suistua takaisin kolmanteen maailmaan kestämättömän kasvun vuoksi", Bello ennustaa.
Etelä-Korean tapaus varoittaa myös painottamasta liikaa matalaa palkkatasoa kilpailukyvyn nimissä. Silloin ei sijoiteta tarpeeksi työläisten ammattitaidon kehittämiseen, joka on välttämätöntä, kun talous kehittyy eteenpäin työvoimavaltaisesta vaiheesta ja palkkataso pyrkii nousuun.
Sen sijaan, että olisivat sijoittaneet oman työvoiman kehittämiseen, korealaisyritykset ovat lähteneet ulkomaille etsimään halvempia kustannuksia ja parempaa tuottoa.
"Monet maat Taiwanista Indonesiaan eivät kehitä työvoimaansa ja tuotantotekniikkaansa vaadittavalla tavalla. Halpa työvoima on yhä niiden kilpailukyvyn perusta", Bello varoittaa.
Asiantuntijoiden mukaan työtätekevien, valtion ja työnantajien välinen yhteiskuntasopimus voisi helpottaa kipuja, joita sopeutuminen kiristyvään kansainväliseen kilpailuun aiheuttaa. Etelä-Korean esimerkki kertoo, että sellainen kannattaisi solmia ennen kuin raivostuneet työläiset hyökkäävät kaduille. (Inter Press Service)
