Montevideo, 10.01.97 (IPS) – Guatemalan tuore rauhansopimus on herättänyt Latinalaisessa Amerikassa jälleen keskustelua siitä, miten menneisyydessä tapahtuneisiin ihmisoikeusrikoksiin tulisi suhtautua: armahtaa vai rangaista.
Ihmisoikeusjärjestöt arvostelevat Guatemalan parlamentin hyväksymää lakia kansallisesta sovinnosta. Se vapauttaa maassa 36 vuotta jatkuneen sisällissodan osapuolet – armeijan ja sissit – rikosoikeudellisesta vastuusta sodan ajan tapahtumista.
Laki merkitsee tosiasiassa yleistä armahdusta molemmille sodan osapuolille. Guatemalan sisällissodan aikana kuoli yli 150 000 ihmistä ja miljoona joutui pakenemaan kodeistaan.
Guatemalan parlamentissa lakia vastusti vain yksi vasemmistopuolue. "Sotilaiden teot – kidutus, kidnappaukset, teloitukset ja murhat – ei ole verrattavissa sissien toimintaan", sanoo puolueen kansanedustaja Nineth Montenegro.
Myös humanitaarisen Myrna Mack -säätiön johtaja Helen Mack pitää sovintolakia arveluttavana, koska se jättää rikokset rankaisematta. "Laki tuhoaa lujan ja kestävän rauhan hengen."
Samanlaista keskustelua on käyty monissa muissakin Latinalaisen Amerikan maissa, jotka kärsivät sotilasdiktatuurin kahleissa 1970- ja 1980-luvulle asti. Esimerkiksi Uruguayssa ja Argentiinassa on myös säädetty lait, jotka hautaavat paljon selvittämättömiä ihmisoikeusloukkauksia.
Chilessä on sen sijaan vangittu eräitä sotilasjuntan edustajia huolimatta kenraali Augusto Pinochetin vuonna 1978 laatimasta armahduslaista.
Ihmisoikeusjärjestöt jaksavat inttää, että vaikka pahantekijöitä ei voitaisikaan enää rangaista, pitäisi totuus saada kuitenkin julki ja ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneiltä riistää "sosiaalinen koskemattomuus".
Armahduslakeja on yleensä puolusteltu sillä, että "ikävät asiat ja ristiriidat on syytä jättää menneisyyteen ja katsoa eteenpäin…"
Lakien arvostelijat taas epäilevät, että maa ei voi rakentaa uudenlaista tulevaisuutta, ellei se tuomitse ja hyvitä menneisyytensä rikoksia. He korostavat "velvollisuutta muistaa" sen varmistamiseksi, ettei vastaavaa tapahtuisi enää koskaan.
Chilessä oli joulun alla koolla kansalaisjärjestöjen edustajia kaikista maanosista. Kokous hyväksyi julistuksen, jossa vaaditaan ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneitä suojaavan juridisen koskemattomuuden kieltämistä. Julistuksen mukaan koskemattomuus on ilmiö, joka loukkaa kaikkia kansalais-, poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia. Siten se estää demokratian toteutumisen ja uhkaa rauhaa.
Muutamien viime vuosikymmenten aikana Latinalaisessa Amerikassa on sattunut ainakin 120 000 katoamistapausta. Ne ovat johtuneet moninaisista poliittisista syistä, eikä valtaosan aiheuttajia ole rangaistu, chileläisen ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Fabiola Letelier kertoi kokoukselle.
Kansalaisjärjestöt päättivät toimia sen puolesta, että Latinalaisen Amerikan maat hyväksyvät juridisen koskemattomuuden kieltävän lain. Lisäksi järjestöt antavat tukensa oikeudenkäynneille, joita on parhaillaan menossa eteläamerikkalaisia sotilaita vastaan Espanjassa ja Italiassa.
Diktatuurin ajan "valtioterrorismin" toimeenpanemia rikoksia ei juuri saada enää rangaistuksi. Silti monissa maissa toimii kansanliikkeitä unohtamista vastaan. Ryhmien pyrkimyksenä on eristää muusta yhteiskunnasta ne, jotka ovat kiduttaneet, siepanneet ja murhanneet maanmiehiään sotilasvallan palveluksessa.
Uruguaylainen meriupseeri Jorge Troccoli sai kokea ympäristönsä vihan tunnustettuaan viime vuonna, että hän osallistui ihmisoikeusrikosten toimeenpanoon diktatuurin aikana ja hyväksyi epäsuorasti kidutuksen käytön.
Troccoli oli viime vuodet opiskellut antropologiaa valtion yliopistossa, mutta tunnustuksen jälkeen muut opiskelijat julistivat hänet moraalisista syistä ei-toivotuksi henkilöksi yliopistolla.
Argentiinassa meriupseeri Alfredo Astiz on joutunut useaan otteeseen hänet tunnistaneiden ihmisten hyökkäysten kohteeksi kadulla. Joku näistä on väittänyt olleensa hänen uhrinsa diktatuurin aikana.
Astiz ei voi lähteä Argentiinasta, sillä hänestä on annettu kansainvälinen etsintäkuulutus sen jälkeen, kun hänet tuomittiin Ranskassa elinkautiseen. Syynä oli kahden ranskalaisen nunnan sieppaus ja murha Buenos Airesissa 1977.
Argentiinalaiset lääkärit ajavat puolestaan virkaveljensä gynekologi Jose Luis Magnaccon eristämistä. Magnaccon väitetään hoitaneen raskaana olleita naisia, jotka oli siepattu ja teljetty keskitysleiriin 1970-luvulla.
Magnaccon hoitamat 28 naista surmattiin heti synnytyksen jälkeen, ja vauvat annettiin lapsettomille sotilasperheille. Magnacco työskentelee nyt yksityisessä Mitren sairaalassa ja merivoimien sairaalassa.
"Emme voi passittaa kansanmurhaan osallistuneita vankilaan, mutta voimme pilata heidän yöunensa viestimällä, että me emme unohda, mitä he ovat tehneet", sanoo yksi Hijos (lapset) – järjestön jäsenistä. Järjestö kokoaa yhteen Argentiinassa kadonneiden ihmisten jälkeläisiä. (Inter Press Service)
