Harare, 10.01.97 (IPS) – Hallituksen kaikkivaltius on mennyttä aikaa Afrikassa. Ihmiset ovat ryhtyneet ajamaan asioitaan kansalaisjärjestöjen kautta niin demokratian tielle lähteneissä maissa kuin diktatuureissakin.
Ihmisoikeudet, lasten asema ja sukupuolten tasa-arvo kuuluvat aiheisiin, joiden ympärille Afrikassa on syntynyt vilkasta kansalaisjärjestötoimintaa. Sellaiset ovat myös ympäristö-, asunto- ja maanomistusongelmat
"Yhä useammat afrikkalaiset tulevat tietoisiksi siitä, että meillä on oikeus sanoa sanamme kansallisesti tärkeissä asioissa, eikä sitä tarvitse tehdä kansanedustajien välityksellä", kenialainen Atsango Chesoni selittää. Hän toimii naisjuristien kansainvälisen liiton (Fida) Kenian osastossa.
"Olemme asteittain laillistamassa kansalaisten oikeutta osallistua politiikkaan ja kaikkeen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu", hän jatkaa.
Afrikan runsasväkisimmässä maassa Nigeriassa on ollut sotilasvalta enimmän osan maan 36-vuotista itsenäisyyttä. Näissä oloissa kansalaisjärjestöistä on tullut tärkein kanava, jonka kautta ihmiset saavat näkemyksiään esiin.
"Kansalaisjärjestöt ovat ainoita, jotka voivat puhua meidän puolestamme, sillä sotilaat ovat pelotelleet suurimman osan ihmisistä hiljaisiksi", sanoo eräs nigerialainen virkamies, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Nigerian kansainvälisten asioiden tutkimuslaitoksen tutkija Ola Akagbosu katsoo, että kansalaisyhteiskunta on voimistunut Afrikassa, koska se edustaa ihmisten todellisia näkemyksiä.
"Hallitukset haluavat vain tehdä politiikkaa neuvottelematta kansan kanssa. Kansalaisjärjestöt taas pitävät seminaareja ja työkokouksia ja ottavat eri tahoilta tulevat näkemykset huomioon politiikkaa muotoillessaan", Akagbosu selittää.
"Olosuhteet pakottavat järjestöt toimimaan kansalaisten mielipiteiden kanavana ja taistelemaan heidän asiansa puolesta. Ne muodostavat siis tavallaan kansan äänen", hän pohtii.
Ihmisten etujen valvominen on langennut kansalaisjärjestöille osin siksi, että valtaosa Afrikan asukkaista on kokonaan kiinni päivittäisessä olemassaolon taistelussa.
"Kansalaisjärjestöt ovat sen liikkeen kärjessä, joka vastustaa ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien loukkaamista", Kolawole Olaniyan Nigerian perustustuslaillisten oikeuksien projektista kertoo.
"Useimmiten yksityiset ihmiset eivät voi reagoida noihin rikkomuksiin erilaisista syistä, joihin kuuluvat köyhyys, sotilaiden pelko ja koulutuksen puute", hän jatkaa.
1970- ja 1980-luvuilla tärkeimmät hallituksen haastajat monissa Afrikan maissa olivat opiskelijaliikkeet ja ammattiliitot.
Kymmenen viime vuoden aikana Afrikan poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa tapahtuneet muutokset ovat avanneet uusia mahdollisuuksia kansalaisten osallistumiselle, tutkijat arvioivat.
"Monet kansalaisjärjestöihmiset ovat siirtyneet uusiin poliittisiin puolueisiin ja ne, jotka jäivät, määrittelivät kansalaisyhteiskunnan roolin uudelleen turhautuneina puoluejärjestelmään", Kenian ihmisoikeuskomission johtaja Maina Kiai sanoo.
"Nykyisin ratkaisut ongelmiin löytyvät kirkoista, kansalaisjärjestöistä ja jopa liike-elämästä, mutta ei hallituksesta. Nyt tiedämme, että hallitus ei ole kaikenkattava, kaikkitietävä eikä kaikkivoipa", Kiai jatkaa.
Afrikan yli pyyhkäisseet talouden uudistusohjelmat ovat niin ikään luoneet ilmapiiriä, jossa hallituksen rooli on kutistunut, ja kansalaisyhteiskunta täyttää syntynyttä tyhjiötä.
"En tarkoita, että talouden liberalisointi välttämättä olisi hyvä asia, mutta sillä on ollut joitakin myönteisiä vaikutuksia. Aiemmin valtio oli läsnä kaikkialla. Nyt kun se on joutunut leikkaamaan toimintojaan joka suunnalla, ihmiset ovat voineet tarttua asioihin", Kiai selittää.
"Olemme aiempaa itsevarmempia ja otamme enemmän vastuuta omasta elämästämme", hän sanoo.
Kiain mukaan esimerkkejä ihmisten pyrkimyksestä vaikuttaa elämisensä ehtoihin näkyy Keniassa kaikkialla:
"Ilmailualan työntekijät menivät lakkoon ja haastoivat työnantajansa oikeuteen. Kahvinkasvattajat kieltäytyvät poimimasta satoa, koska he sanovat Kenian kahvikaupasta vastaavaa elintä korruptoituneeksi.
Kenian meijeriosuuskunnan jäsenet ovat kahdesti äänestäneet sen puolesta, että viranomaisten on puututtava laitoksen toimintaan. Koululaisten vanhemmat kapinoivat lukukausimaksuja ja heikkoa opetusta vastaan."
Kiain mukaan "ihmiset ovat tulossa tietoisiksi siitä, että heillä on ratkaisut ongelmiin."
Tutkijat uskovat kehityksen jatkuvan samaan suuntaan. Afrikan hallituksia painostavat nyt entistä demokraattisempaan ja avoimempaan käytäntöön sekä ulkomaiset avunantajat että omat kansalaiset.
"Kansalaisyhteiskunnassa piilee energiaa, jota hallitus ei pysty kahlitsemaan. Ilmassa on merkkejä aiempaa terveemmästä ja elinvoimaisemmasta yhteiskunnasta", povaa nigerialainen lakinainen Chesoni. (Inter Press Service)
