Kigali,, 18.12.96 (IPS) – Ruandaan on jo palannut 600 000 pakolaista ja lisää odotetaan. Seuraavaksi testataan, miten Ruandan maatalous saadaan elvytetyksi niin, että se pystyy jälleen ruokkimaan kuusi miljoonaa ihmistä. Ongelman kimpussa painivat sekä paikalliset viranomaiset että kansainväliset avustusjärjestöt.
Tuhannet voipuneet ruandalaiset ovat viime viikkoina vaeltaneet takaisin kotimaahansa vuoroin trooppisen auringon porotuksessa ja vuoroin raemyrskyssä. Sitä ennen he olivat viruneet yli kaksi vuotta surkeissa pakolaisleireissä naapurimaan Zairen puolella.
Monet taivalsivat paljain jaloin vähäinen omaisuus mukanaan. Mutta monia jäi myös palaamatta: lapsia, vanhuksia ja muita, jotka olivat kuolleet pakomatkan aikana väkivallan, kurjuuden ja ankaran luonnon armoilla.
Palaajat ovat kuitenkin toiveikkaita: he uskovat paremman elämän alkavan nyt, vaikka ruuan riittävyys huolettaakin monia. He liittyvät siihen 90 prosenttiin ruandalaisia, joka elää maanviljelyllä. Maa onkin erittäin hedelmällistä, mutta sen pinta- ala on hieman Belgiaa pienempi, vain 26 000 neliökilometriä.
Monet Ruandan naapurimaista ovat viime vuosina kärsineet kuivuudesta ja pystyvät tuottamaan hädin tuskin yhden sadon vuodessa. Riittävät sateet ovat kuitenkin turvanneet ruandalaisille paikoitellen kolmekin satoa vuodessa.
Ruandassa on pulaa viljelymaasta, sillä maa on erittäin tiheään asuttu – jopa 900 ihmistä neliökilometrillä – ja sen pinnanmuodostus vaihtelee alavista suomaista 4 000 metrin korkeuteen kurottuviin tulivuoriin.
Mikä tahansa kasvi näyttää Ruandassa kukoistavan missä hyvänsä paikassa, mutta peltotilkut ovat äärimmäisen pieniä. Maaseudun kotitalouksista 34 prosentilla on viljeltyä alle 0,7 hehtaaria, jota pidetään toimeentulon minimirajana.
"Ruandalla on huomattavia voimavaroja. Mutta se tarvitsee kehittyäkseen kansainvälistä apua; sekä hätäapua että pitkäaikaista tukea", sanoo ranskalainen agronomi Jean Francois Gascon, joka on viettänyt 20 vuotta Afrikassa.
Hänen mukaansa tärkeimpiin tehtäviin kuuluu kotiinpalaajien muuttaminen tuottaviksi viljelijöiksi niin nopeasti kuin mahdollista yksinkertaisilla ja halvoilla keinoilla. "Antakaa heille kuokkia ja vihannesten siemeniä", Gascon kehottaa.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO onkin aloittanut Rutongon kylässä 15 kilometrin päässä pääkaupungista Kigalista kuokkien ja siementen jakelun. Valikoimassa on porkkanan, kaalin, tomaatin, purjon ja melonin siemeniä. Tällä tavoin palaavat pakolaiset voivat ryhtyä viljelijöiksi välittömästi kotiin päästyään. Työkalujen ja siementen jakelua laajennetaan myös muualle maahan.
"Viljelin maata aiemmin, joten voin ryhtyä siihen jälleen", sanoo eräs kotiinpalaaja saadessaan kiinalaisvalmisteisen kuokan ja viisi grammaa vihannesten siemeniä, jotka ovat kotoisin Kalamazoosta Yhdysvaltain Michiganin osavaltiosta. Asenne on tyypillinen tulokkaille, vaikka he ovat heikossa kunnossa pakolaisleirin ja raskaan matkan jälkeen.
FAO:n asiantuntijat saapuivat Ruandaan marraskuussa heti Roomassa pidetyn maailman ruokahuippukokouksen jälkeen. He myöntävät, että Ruandan tarjoamat haasteet ovat valtavia niin maalle itselleen kuin kansainväliselle yhteisöllekin.
Ruanda tunnetaan "tuhannen kukkulan maana", mutta nyt sen asukkaat puhuvat tuhannesta ongelmasta, joihin on etsittävä tuhat ratkaisua.
FAO:n asiantuntijoiden mukaan vastaus Ruandan maatalouden ongelmiin on entistä tehokkaampi viljely. Maatalous – kahvin ja teen tuotanto mukaan lukien – tuottaa 40 prosenttia Ruandan kansantuotteesta ja 80 prosenttia sen vientituloista.
"Haasteena ei ole vain riittävän ravinnon tuottaminen vaan tuotteita pitää riittää myös myytäväksi, jotta saadaan tuloja", selittää beniniläinen Gabriel Kouthon. Hän on 30-vuotiaana Afrikan ravinto-ongelmien ratkomisen veteraani FAO:ssa.
Kouthonin mukaan pakolaisten paluu pakottaa lisäämään ruuan tuotantoa hyödyntämällä siemeniä, lannoitteita ja torjunta-aineita entistä tehokkaammin pienellä, mutta hedelmällisellä alueella.
Ruandan karjasta menetettiin 80 prosenttia vuoden 1994 taisteluissa. Nyt se on palautunut tasolle, joka vastaa 85 prosenttia vuoden 1990 määrästä. Myös infrastruktuuria jälleenrakennetaan ja maataloustuotantoa saatiin viime vuonna kasvatetuksi 25 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
Tilastot kuitenkin muistuttavat, että edessä ei ole helppo tehtävä: 1985 Ruanda oli 95-prosenttisesti ruokaomavarainen. Väkivallan vuosi 1994 pudotti omavaraisuusasteen 49 prosenttiin, josta se on noussut nykyiseen 62 prosenttiin.
Eroosio on jäytänyt kukkuloiden lakia, joiden metsät on kaadettu polttopuuksi. Monet pelkäävät, että tapahtunutta ekologista tuhoa ei pystytä enää korjaamaan. Ympäristönsuojelijat arvioivat, että 50 000 hehtaaria metsää on viime vuosina tuhottu tai vaurioitunut.
Maaseudun kotitalouksista 12 prosenttia – liki 700 000 ihmistä – elää köyhyysrajan alapuolella. Naisia on 63 prosenttia väestöstä, ja monet heistä hoitavat sekä äidin että maanviljelijän tehtävät.
FAO tekee yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Maailmanpankin, kanssa valmistellen tulevia sijoitusohjelmia Ruandaan.
"Tarkoituksemme on auttaa Ruandaa selviämään nykyisestä hätätilasta mutta myös suunnittelemaan tulevaisuutta, jotta ruuan tuotanto saadaan vakaaksi ja maa voi siirtyä hätäavusta kehitykseen", FAO:n edustajana Ruandassa toimiva Peter Vandor sanoo. (Inter Press Service) * Hilmi Toros on FAO:n lehdistöosaston päällikkö.
