New York, 03.12.96 (IPS) – Kuka tahansa valitaankin YK:n seuraavaksi pääsihteeriksi, hänen on pystyttävä uudistamaan maailmanjärjestöä niin, että se vastaa tämän päivän todellisuutta. Tunnustaessamme YK:n monet saavutukset emme saa sulkea silmiämme sen epäonnistumisilta emmekä ongelmilta, joita järjestöllä on edessään.
Kun YK perustettiin 1945, sota oli
suurin uhkatekijä. Nyt suurimmat ihmiskuntaa
uhkaavat vaarat ovat kuitenkin ympäristön
tuhoutuminen, väestöräjähdys ja äärimmäinen
köyhyys. Lisäksi maailman maiden keskinäisen
riippuvuuden jatkuva voimistuminen ja tekniikan
vallankumous ovat kasvattaneet painetta
ratkaista nuo ongelmat nopeasti.
YK:n
täytyy sopeutua uusiin oloihin uudistamalla
useita toiminta-alueitaan.
Voimme
odottaa YK:n rakentavan roolin
rauhanturvaamisessa jatkuvan myös
tulevaisuudessa. Tällä hetkellä YK:n
rauhanturvaponnisteluja haittaavat kuitenkin
toimivaltuuksien epämääräisyys, voimavarojen
puute ja valtioiden itsemääräämisoikeuteen
liittyvät ongelmat. Lisäksi konfliktien luonne
on muuttunut kansainvälisestä kansakuntien
sisäisiksi kiistoiksi, mutta YK:n tavat puuttua
asioihin eivät ole pysyneet mukana muutoksessa.
On tunnustettava, että YK on tietoinen
ongelmistaan. Siksi yleiskokous on hahmotellut
"rauhanagendaa", ja on tehty ehdotuksia nopean
toiminnan joukoista. Lisäksi YK:n
rauhanturvatoimintaa hoitava osasto on ottanut
käyttöön "kokemuksista oppimisen mekanismin".
Lähikuukausina on edessä useita
vedenjakajia, jotka testaavat sitä, onnistuuko
YK sopeutumaan uusiin oloihin. Bosniassa on
pidettävä voimassa Daytonin rauhansopimus;
kaikki muu merkitsee epäonnistumista. Haitissa
YK:n tulisi jatkaa läsnäoloaan, kunnes olot
ovat vakiintuneet. Tehdyt ehdotukset Haitista
vetäytymiseksi mahdollistavat sisällissodan
puhkeamisen.
Lisäksi YK:n on oikaistava
rauhanturvaamisen liiallinen painottuminen
toiminnassaan kehityksen kustannuksella. On
hyvä muistaa, että kaikesta osakseen saamastaan
huomiosta huolimatta YK:n sotilastoimet ovat
verrattain peinimuotoisia. Sen joukoissa on 78
000 henkeä ja toiminta maksaa 3,2 miljardia
dollaria (alle 15 miljardia markkaa) vuodessa,
mikä on 0,3 prosenttia koko maailman
vuotuisista sotilasmenoista.
YK:n työstä
80 prosenttia liittyy nykyisin kehityksen
edistämiseen: ihmisoikeuksiin, demokratian
rakentamiseen, pakolaisten ja lasten
auttamiseen, rikollisuuden, huumeiden ja
sairauksien torjuntaan sekä tekniseen apuun.
Viime vuosina eri teemoista järjestetyt YK:n
maailmankokoukset ovat hahmotelleet järjestölle
lisää tehtäviä erityisesti kestävän kehityksen
ja naisten oikeuksien alalla.
Ihmisten
taloudelliset ja sosiaaliset huolet ovat viime
kädessä erottamattomassa yhteydessä
maailmanlaajuiseen turvallisuuteen.
Turvallisuushan ei merkitse vain suojaa
armeijoiden hyökkäyksiltä, vaan suojaa
sairauksilta, köyhyydeltä ja ympäristöuhkien,
kuten ilmaston lämpenemisen vaikutukselta.
YK:n toimintaa hankaloittaa nykyisin kaksi
seikkaa: byrokratia ja rahapula. Järjestö ei
ole liian suuri, mutta sen toimintatavat ovat
kömpelöitä ja hankkeiden päällekkäisyys on
yleistä. Sihteeristön eri osastojen työtä ei
koordinoida riittävästi. Järjestelmä suorastaan
huutaa hallinnollisia uudistuksia.
Mitä
YK:n talouteen tulee, niin maailman
yhteenlaskettu kehitysapu on kutistunut
yhdeksän prosenttia viiden viime vuoden aikana.
Samaan aikaan YK:n kehitysrahastoista
siirrettiin varoja rauhanturvaamiseen ja
katastrofiapuun niin paljon, että kehitystyö
kutistui 25 prosenttia.
Miten YK voi
palauttaa tasapainon rauhanturvaamisen ja
kehityksen välille? Entä miten tarvittavat
hallinnolliset uudistukset saadaan
toteutetuksi?
Ollaanpa realisteja. YK on
poliittinen elin, joten se ei voi tehdä enempää
kuin sen jäsenvaltiot sallivat. Poliittista
tahtoa on kuitenkin olemassa kattavan talous-
ja hallintouudistuksen toteuttamiseksi siten,
että samalla saataisiin rauhanturvaaminen ja
kehitysponnistelut uudelleen tasapainoon.
On otettava viisi selkeää askelta:
–
Yleiskokouksen roolia on kasvatettava.
Yleiskokous on ainoa periaatteellinen YK:n
elin, johon kaikki 185 jäsenmaata osallistuvat
tasaveroisina, mutta sen rooli on rajoitetumpi
kuin alun perin oli tarkoitus.
Turvallisuusneuvoston rooli on vastaavasti
korostunut aiottua enemmän. Antamalla
yleiskokoukselle enemmän toimivaltaa voitaisiin
varmistaa, että YK edustaa entistä paremmin
koko kansainvälisen yhteisön näkemyksiä.
– Turvallisuusneuvoston jäsenmäärää tulisi
laajentaa heijastamaan sitä, että YK:lla on nyt
70 jäsentä – enimmäkseen kehitysmaita – enemmän
kuin 1963, jolloin neuvostoa viimeksi
kasvatettiin. Lisäksi turvallisuusneuvoston
päätöksentekoprosessin läpinäkyvyyttä tulee
lisätä.
– YK:n talous- ja
sosiaalineuvostoa (Ecosoc) tulee vahvistaa,
jotta se voi täyttää tehtävänsä YK:n
kehitystoiminnan keskeisenä valvojana ja
ohjaajana. Ecosocilla tulee lisäksi olla
keskeinen rooli YK:n viimeaikaisten suurten
kokousten seurannan hoitamisessa.
–
Hallinnon ja johdon uudistaminen tulee aloittaa
pikaisesti. YK:n on parannettava
johtamistapojaan, ammattitaitoaan ja
tehokkuuttaan suhteessa kustannuksiin.
Yleiskokouksen ja sihteeristön kömpelöt
työtavat on virtaviivaistettava.
–
YK:lle on suunniteltava nykyistä parempi
rahoitusjärjestelmä. Jäsenmaat on saatava
maksamaan osuutensa ajallaan ja sovitussa
laajuudessa.
Nämä haasteet YK:n
seuraavan pääsihteerin on oltava kykenevä ja
halukas kohtaamaan voidakseen nousta maailman
moraaliseksi ja diplomaattiseksi kompassiksi ja
valmistaakseen YK:n uudelle vuosisadalle.
(Inter Press Service) * Leticia Ramos Shahani
on filippiiniläinen senaattori, joka toimi YK:n
apulaispääsihteerinä 1981-86. Hänen nimensä on
mainittu uusien pääsihteeritarjokkaiden
joukossa. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet
pidätetään.
