Berkeley, Kalifornia, 30.01.96 (IPS) – Viisi vuotta sosialismin romahtamisen jälkeen aika alkaa olla kypsä sen selvittämiselle, tukehtuuko markkinatalous omaan ahneuteensa.
1990-luku on ollut kansainvälisille suuryrityksille loistoaikaa. Kun mikään vaihtoehtoinen talousjärjestelmä tai merkittävä poliittinen liike ei ole vastustanut kapitalismia, yritysten edut ovat olleet koko maailman silmäterä.
Yritykset ovat rohkaistuneet laajentamaan toimintaansa miltei koko maapallolle. Samalla ne ovat myös kohdanneet ennen kokemattomia haasteita kiristyneen maailmanlaajuisen kilpailun tuoksinassa. Siitä selvitäkseen monet firmat ovat hylänneet kaiken huolenpidon työntekijöiden ja kuluttajien hyvinvoinnista.
Kiihkossaan maksimoida voittonsa yritykset yhdistyvät ja supistavat, leikkaavat etuja ja vaativat joustoja. Poliitikkoja painostetaan poistamaan rajoituksia, joita on puolen vuosisadan aikana säädetty suurella vaivalla lieventämään yritystoiminnan kielteisiä terveys-, turvallisuus- ja ympäristövaikutuksia.
Yhä enemmän merkkejä alkaa kuitenkin ilmaantua siitä, että yritykset joutuvat lopulta maksamaan kalliin hinnan "poltetun maan taktiikastaan".
Singaporen jälkeen hartaimpana vapaiden markkinoiden esitaistelijana tunnetussa Yhdysvalloissa pieneksi kutistunut ja pitkään hiljaa ollut ammattiyhdistysliike on alkanut herätä uudelleen henkiin. Ammattiliitojen yhteenliittymä AFL-CIO on saanut äskettäin uuden aktiivisen johdon. Edellisen sukupolven pamput on viskattu syrjään, sillä heidän katsotaan myyneen työläisten asian solmiakseen hyvät suhteet työnantajapuoleen.
Mielenosoittajat ovat tukkineet kadut Washingtonissa ja vallanneet kongressin puhemiehen toimiston luvaten tottelemattomuuskampanjoita, jollaisia ei ole nähty sitten ay- liikkeen alkutaipaleen.
Ammattiliitot edustavat nykyisin vain 16 prosenttia Yhdysvaltain työvoimasta. Miljoonat ihmiset luottivat pitkään siihen, että firma takaa heille turvallisen elannon ja aseman keskiluokassa. Nyt moni on tajunnut olevansa ainoastaan yhden palkkapussin päässä kadulta.
Amerikkalaisen ideologian keskeinen opinkappale – horjumaton usko vapaisiin markkinoihin – on nopeasti murenemassa. Syynä on yritysten ja niiden etua ajavan hallituksen raaka politiikka.
Hylkäämällä ihmiset, jotka viime kädessä ovat niille sekä työvoimaa että kuluttajia, yritykset voivat ajan oloon vetää maton alta myös omalta toiminnaltaan.
Kun työnantajat laiminlyövät työntekijöidensä hyvinvoinnin, työläisten lojaalisuus yritystä kohtaan heikkenee. Samalla romahtavat työn moraali ja laatu. Palkkojen aleneminen, sosiaalietujen heikkeneminen ja työpaikkojen väheneminen nakertavat työntekijöiden ostovoimaa, eivätkä he enää pysty kuluttamaan yritysten tarjoamia tuotteita ja palveluita.
Entisinä aikoina tällaisen vieraantumisen olisi odotettu aiheuttavan voimakkaita poliittisia vastaliikkeitä. Yhdysvaltain ay-liikkeellä tulee kuitenkin olemaan suuria vaikeuksia vastustaa maailmanlaajuista pyrkimystä ajaa alas palkat, sosiaaliedut sekä terveys-, turvallisuus- ja ympäristönormit.
Työtätekeville alkaa kaikilla tasoilla olla selvää, että sen enempää yhtiö kuin valtiokaan ei aja heidän etuaan, joten heidän on tehtävä se itse. Hajanainen ja irtisanomisuhkilla peloteltu työvoima on kuitenkin taipuisaa materiaalia yritysjohtajille, jotka itsekin pelkäävät vihaisia osakkeenomistajia.
"Jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu on ehdollistanut amerikkalaiset uskomaan, että he ovat itse syyllisiä, jos menettävät työnsä. Kukaan ei odota toisilta apua eikä myöskään tarjoa tukeaan huonommin pärjäävälle.
Ranskan työtätekevien tämän talven mielenosoituksissa ilmaistu solidaarisuus on amerikkalaisille täysin vierasta, vaikka enemmistö heistä vastustaa mielipidemittausten mukaan sosiaaliturvan leikkauksia.
Ranskan protestien voimakkuus kertoo kuitenkin siitä, että poliittinen heiluri on sekä idässä että lännessä alkanut liikkua eri suuntaan kuin kylmän sodan päättymisen aikaan.
Vain viisi vuotta kapitalismin voiton jälkeen kommunismi on palannut takaisin yhtä yllättäen kuin katosikin. Äskettäin pidetyt vaalit Puolassa, Unkarissa ja Venäjällä osoittivat, että innostus yksityisyritteliäisyyteen on muuttunut katkeruudeksi niillä, jotka eivät päässeet runsauden sarven äärelle.
Kapitalismin ylilyöntien kasvava vastustus ei kuitenkaan välttämättä muutu tehokkaaksi poliittiseksi toiminnaksi tai toimivaksi vaihtoehdoksi. Ongelman ydin on taloudellinen malli, joka ei enää palvele suurimman ihmisjoukon parasta – jos se koskaan niin tekikään.
Pelkästään kilpailuun perustuva järjestelmä hävittää lopulta vaurauden, jota se sanoo edistävänsä, elleivät sitä rajoita yhteistyö, myötätunto tai huoli elämän laadun heikkenemisestä. Maailman mitassa se voi johtaa vain sietämättömään eriarvoisuuteen ja epätoivoon, joka ajaa ihmiset takaisin menneisyyden petollisiin ratkaisuihin, mukaan lukien kommunismi ja fasismi, tai pahempaa: niiden kahden yhdistelmä.
"Yhteiskuntasopimus" yritysten, niiden työntekijöiden ja asiakkaiden kesken ei ole vain moraalinen välttämättömyys, vaan taloudellinen pakko. Sen puuttuessa kapitalismi tukehtuu omaan rajattomaan ahneuteensa ja huomaa halvaantuvansa omien työntekijöidensä vihan ja vieraantumisen vuoksi.
Kourallinen kaukokatseisia yhdysvaltalaisia yrityksiä on jo alkanut ottaa uudenlaista vastuuta työntekijöistään ja asiakkaistaan. Ne ovat myös huomanneet uusiin järjestelyihin sisältyvät markkinointivaltit.
Kylmän sodan jälkeisen ajan suurin haaste on löytää keinot, joilla vapaat markkinat kesytetään hoitamaan sosiaaliset velvollisuutensa ilman, että menetetään niiden kiistämätön dynamismi. Ilman markkinoiden kesyttämistä elämä muodostuu kaikkien petomaiseksi taisteluksi kaikkia vastaan. (Inter Press Service)
* Mark Sommer toimii rauhan- ja konfliktintutkijana Kalifornian yliopistossa. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
