Peking,, 15.01.96 (IPS) – Hu Zihua on 55- vuotiaaksi mieheksi surkeassa kunnossa. Selkärangan tutkimuksessa sattunut lipsahdus on jättänyt hänet pysyvästi invalidiksi. Hänen hermonsa ovat kireällä ja hän tupakoi ketjussa. Hän on pullea ja kelmeä niin kuin ihminen, joka näkee hyvin harvoin aurinkoa.
Hun asiat voisivat kuitenkin olla huonomminkin: tilastollisesti hänen pitäisi olla jo kuollut. Tuoreen selvityksen mukaan korkeasti koulutetut pekingiläiset tutkijat ja kirjailijat elävät keskimäärin 53,3 vuotta. Tutkimus kattoi 12 450 henkeä.
Tiedemiesten odotettavissa oleva elinikä on 20 vuotta lyhyempi kuin pekingiläisten keskimäärin ja 16 vuotta lyhyempi kuin kaikkien kiinalaisten. Tutkijoiden keskimääräinen elinikä on vieläpä lyhentynyt viisi vuotta kymmenen viime vuoden saatossa.
Aikana, jona useimmat kiinalaiset elävät aiempaa pitempään ja terveempinä, Kiinan parhaat voimat kuolevat kukoistuksensa huipulla, sanovat tutkimuksen tekijät.
"Sen pitäisi olla intellektuellien kulta-aikaa, jolloin heidän ajattelunsa on kypsimmillään ja he voivat antaa maalleen parhaan panoksensa. Mutta he elävät hirveiden paineiden alla ja kuolevat nelissä- tai viisissäkymmenissä", sanoo tohtori Zhang Boli. Hän työskentelee Tianjinin kiinalaisen lääketieteen sairaalan sydän- ja aivotutkimuksen keskuksessa.
Nyt kun Kiina pyrkii kehittymään huipputekniikan tuotteiden valmistajaksi, sen johtajat sanovat usein, että maa tarvitsee terveitä ja tuotteliaita älymystön edustajia suunnittelemaan tietokoneohjelmia, tietokoneita ja tehtaita, jotka vievät Kiinan vaurauteen.
Tilastot kuitenkin osoittavat, että intellektuellien hyvinvoinnista on välitetty vähät Kiinassa. He asuvat nuhjuisesti, heidän terveydestään ei pidetä huolta ja heille maksetaan surkeita palkkoja. Samaan aikaan heihin kohdistuu yletön ammatillinen ja poliittinen paine.
Älymystö on ollut ankaran tarkkailun alaisena koko Kiinan kansantasavallan 46-vuotisen historian ajan. Maan johtajat ovat usein tunnustaneet intellektuellien arvon, mutta pelänneet samalla heidän kykyään itsenäiseen ajatteluun.
Vuonna 1989 monet opettajat tukivat demokratiamielenosoituksia, jotka johtivat satojen opiskelijoiden joukkomurhaan Taivaallisen rauhan aukiolla. Sen jälkeen yliopistot militarisoitiin ja älyllinen vapaus kahlittiin. Tilanne on edelleen sama.
Intellektuellin pitäisi pystyä tuottamaan tiukasti valvotuissa oloissa tutkimuksia, jotka edistävät tietämystä, mutta eivät uhkaa kommunistipuolueen valtaa.
Onnistumisen paine on usein itse aiheutettua. Asema merkitsee kaikkea: entistä suurempaa asuntoa, parempaa terveydenhuoltoa, mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille ja – kuten muuallakin maailmassa – parempaa palkkaa.
Näissä olosuhteissa paine johtaa usein sairastumiseen. Psyykkiset paineet tutkijoita kohtaan ovat kasvaneet, havaitsi Li Liyan, joka selvitti asiaa kansallisen urheilukomission tutkimuslaitoksessa. Tutkimuksesta on keskusteltu Kiinan virallisessa lehdistössä, jossa on tultu siihen johtopäätökseen, että älykköjen täytyy huolehtia entistä paremmin kunnostaan ja ottaa rauhallisemmin.
Tutkijoiden sydäntautikuolleisuus on kuitenkin alentunut vuosikymmenen aikana, mikä ei vahvista teoriaa liikunnan puutteesta. Entistä useammat kuolevat oman käden kautta tai hengityselinsairauksiin, joilla lienee yhteyttä Kiinan suurkaupunkien ilman laatuun.
Yleistyneitä kuolinsyitä ovat myös maksavaivat ja suolistosyövät, jotka Li yhdistää valmisruuan kulutuksen kasvuun. Hänen mukaansa Kiinan elintarviketeollisuuden hygienia on niin huonoa, että valmisruuista löytyy runsaasti myrkyllisiä sienikasvustoja.
Terveydenhuolto on myös heikoissa kantimissa. Pekingin yliopistoa pidetään eliitin opinahjona, mutta sen klinikan maine on erittäin huono. Älymystön edustajilla ei sitäpaitsi ole varaa lahjuksiin, joita lääkärit rutiinimaisesti vaativat.
"Hinta riippuu hoidontarpeesta, mutta yleensä lääkärit vaativat noin 2 000 juania (1 100 markkaa)", kertoo eräs klinikan lääkärille jonottava potilas.
Tutkija Hun kuukausipalkka vastaa 540 markkaa. Hulla on tohtorin tutkinto ja vanhemman luennoitsijan virka huippuyliopistossa, mutta hän ansaitsee vähemmän kuin Pekingin diplomaattipiireihin pestattu kotiapulainen.
Huono palkka on ajanut monet älyköt ottamaan toisen työn, mikä heikentää edelleen heidän terveyttään. "Isäni työskenteli rautateillä ja hänellä oli kuusi lasta. Hän pystyi tarjoamaan meille paremman elämän kuin minä ainoalle tyttärelleni. Jotakin on vialla", Hu pohtii.
Hu elää Zhongguancunissa, josta kaavaillaan Kiinan piilaaksoa. Alueella työskentelee 15 000 tutkijaa 30 korkeakoulussa ja opistossa sekä 200 tutkimuslaitoksessa, joista monet kuuluvat Kiinan tiedeakatemiaan. Terveysongelmat ovat kuitenkin kehityksen este.
Kiinan tiedeakatemian tietokonelaitoksen työntekijöistä 69 prosenttia kärsii vakavasta pitkäaikaisesta sairaudesta. Automaatioinstituutissa luku on 88 prosenttia.
Lähellä sijaitsevan Pekingin yliopiston Kiinan nykykirjallisuuden laitoksen seitsemästä professorista kaksi kuoli viime vuonna. Molemmat olivat alle 60-vuotiaita.
Pekingin tiedeakatemian sosiologian laitos potee aivovuotoa. Henkilökunnasta on lähtenyt puolet vuoden 1990 jälkeen: osa yksityisten palvelukseen ja loput ulkomaille opiskelemaan. Jäljellä olevat 150 työntekijää saavat jakaa vuotuiset 70 000 markan tutkimusmäärärahat.
Aivovuoto on merkinnyt koko Kiinan mitassa sitä, että vuodesta 1979 ulkomaille opiskelemaan lähteneistä 220 000:sta on palannut 75 000, kertoo Kiinan opetusministeriö.
Kiinan älymystön aseman parantamiseksi on tehty vain satunnaisia yrityksiä. Hun mielestä ainoa pelastus on lähteä pois. Etelä-Korea on vastikään tarjonnut hänelle opettajan paikkaa vuodeksi. (Inter Press Service)
