Manila,, 22.12.95 (IPS) – Yhdysvaltain sydänmailla saarnataan paluuta kristillisiin perusarvoihin. Afganistanissa tulitetaan raketeilla pääkaupunkia islamin nimissä. Intiassa kielletään ylikansallisen pikaruuan ja virvokkeiden myynti hindulaisuuteen vedoten. Japanissa myrkytetään maanalaisen matkustajia kaasulla uskonlahkon määräyksestä.
Vuosisadan lähestyessä loppuaan uskonto käy kamppailua valtiovallan kanssa siitä, kumpi täyttää syntyneen henkisen tyhjiön. Sen aiheuttivat maallistunut yksilökeskeisyys 1900- luvun länsimaisessa kulttuurissa ja ideologioiden sammuminen kylmän sodan päättymisen myötä.
Maailmanlaajuinen taistelu ihmisten sieluista kärjistyi 1995 entistä useammin yhteenotoiksi. Se saattaa johtaa suvaitsemattomuuden ja äärimmäisyysajattelun voimistumiseen maapallolla.
Poliitikot, uskonnolla ratsastavat puolueet, itsensä nimittäneet messiaat ja muut kiihkoilijat muodostavat monin paikoin haasteen vakaille oloille. He käyttävät apunaan uskonnollista kiihkoisänmaallisuutta, populistista sanahelinää ja usein myös avointa väkivaltaa pyrkiessään horjuttamaan nykyisten rakenteiden valtamonopolia.
Vuonna 1995 uskonnolliset fundamentalistit toteuttivat monia harkittuja väkivaltaiskuja, joiden yllättävyys järkytti poliittisia valtarakenteita. Näitä olivat Yhdysvaltain Oklahomassa tehty pommi-isku, pääministeri Jitzhak Rabinin murha Israelissa ja sariinikaasuhyökkäys Tokiossa.
Pommi-iskut Egyptin suurlähetystöön Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa ja Yhdysvaltain sotilasvirastoon Riadissa Saudi-Arabiassa puolestaan olivat ääri-islamilaisten vihanpurkauksia keskuuteensa tunkeutuneita länsimaiden kätyreitä vastaan.
Länsimaissa onkin alettu tuntea aiheellista pelkoa siitä, että Afganistanin sotaa varten koulutetut ja aseistetut islamistit uhkaavat nyt kääntyä läntisiä tukijoitaan vastaan. Koiranpennut ovat kasvaneet muriseviksi verikoiriksi, jotka purevat omia kouluttajiaan.
Kun länsimaat etsivät uutta vihollista kommunismin tilalle, katseet kohdistuvat vääjäämättä islamiin. Ne näkevät "viholliskuvassa" huolella koordinoidun yleisislamilaisen pyhän sodan yhteisrintaman, joka ulottuu Filippiineiltä Marokkoon. Islamiin kohdistuvan pelon syvyyttä kuvasi hyvin se, että länsimaat vaativat ehdottomasti Bosnian rauhansopimukseen määräyksen, jonka mukaan ulkomaisten muslimitaistelijoiden on poistuttava Sarajevosta joulukuun loppuun mennessä.
Geopolitiikan asiantuntijoiden mielestä hindulaisen, islamilaisen, juutalaisen ja kristillisen fundamentalismin nousu on kaikesta historiaan ja kulttuuriin nojautumisestaan huolimatta hyvin poliittinen ilmiö. Uudet liikkeet pyrkivät täyttämään ammottavan aukon, jonka äkkiä kadonneet kylmän sodan ideologiat jättivät.
Uskonnollinen uusherännäisyys on perusluonteeltaan konservatiivista. Samalla se käyttää hyväkseen yhteiskunnassa piileviä lahko- ja rotuennakkoluuloja ja hyökkää populistisin iskulausein hallitsevaa eliittiä vastaan. Valtion johto esitetään yleensä moraalisesti ja älyllisesti konkurssikypsänä, korruptoituneena ja länsimaisen hapatuksen läpitunkemana.
Intiassa äärihindulaisten puolueiden hallitsemat osavaltiot ovat omaksuneet taloudellisen nationalismin, jota on toteutettu peruuttamalla ylikansallisten yhtiöiden kanssa solmittuja sopimuksia ja uhkaamalla kieltää ulkomaiset virvoitusjuomat.
Intiassa on karsastettu sotilaallista ylivaltaa, jonka länsimaat ovat saaneet maailmassa kylmän sodan jälkeen. Tätä voimakkaammaksi on kasvanut huoli länsimaisen maallisen kulttuurin nopeasta leviämisestä.
Itä-Aasian vaurastuneet "taloustiikerimaat" ovat kuitenkin osoittaneet, että lännen kulttuurimalleille löytyy kehittyneitä ja vähemmän yksilökeskeisiä vaihtoehtoja. Vaurastuvat islamilaiset maat voisivat tehdä saman, kun ne yrittävät ratkoa yhteiskunnallisen vieraantumisen ongelmia.
Professori Tu Wei-ming toimii itäaasialaisen kulttuurin tutkijana Yhdysvaltain Harvardin yliopistossa. Hän arvioi, että konfutselaisen etiikan panos Itä-Aasian maiden teollistumisessa voi näyttää esimerkkiä hindulaisen, buddhalaisen tai islamilaisen yhteiskunnan mahdolliselle nykyaikaistumispyrkimykselle.
Tun mukaan maailmassa vaikuttaa nyt kaksi keskenään ristiriitaista prosessia: kansainvälistyminen ja paikallistuminen. Tieteen, tietoliikenteen, kaupan, rahaliikenteen ja sairauksien kansainvälistyminen vaatii uudenlaisia henkistä arvoja torjuakseen vastaiskun, jota lahkolaisuus ja nurkkakuntaisuus yrittävät. Vaara piilee siinä, että tyhjiöön asettuu ääriuskonnollisuus.
Tu muistuttaa, että uskontoihin liittyy sekä ihmisen hyvinvoinnin että joukkotuhon mahdollisuus. Törmäysteoria yhä voimissaan
Maallisuutta vastaan suunnattu vihanlietsonta kuulostaa kauhistuttavan samanlaiselta esittipä sitä intialainen äärihindu, kristitty fundamentalisti Yhdysvaltain Keskilännestä tai pohjoisafrikkalainen kiihkomuslimi.
Silti huomattava osa länsimaiden tiede- ja mielipidekirjoittajista toistaa yhä teoriaa, jonka mukaan lännen ja islamin yhteentörmäys on väistämätön.
Teoria jättää kokonaan laskuista maailman muslimien maltillisen valtaenemmistön ja kärjistää keskustelua. Lisäksi hämärretään muiden kuin islamilaisten fanaatikkojen muodostama uhka. Sen enempää Oklahoman pommi-iskun kuin Rabinin murhankaan takana eivät olleet arkkityypin viholliset eli "arabiterroristit".
Maltillisen islamin edustajat arvioivatkin, että länsimaat ovat ottaneet islamin silmätikukseen, koska monet muslimimaat ovat tärkeitä lännelle strategisen sijaintinsa tai öljyvarojensa vuoksi. Lännen on varmistettava öljynsaantinsa ja meriteiden pysyminen avoimina.
Kahdeksan Euraasian 11 strategisesta vesiväylästä sijaitsee muslimien hallitsemilla alueilla. Niihin kuluvat Suezin kanava, Hormuzinsalmi, Lombokinsalmi, Malakansalmi ja Bosporinsalmi.
Lähi-idän ja Kaakkois-Aasian islamilaiset valtiot valvovat yli kahta kolmasosaa maailman öljyvaroista, jotka arvioidaan 720 miljardiksi tynnyriksi.
"Se, että muslimeilla on hallinnassaan strategisia mineraaleja ja energiavaroja aiheuttaa geopolitiikan ja talousmaantieteen yhteenkietoutumisen, joka vetää puoleensa suurvaltojen kiinnostusta… aikakaudella, jolloin maailmanlaajuista määräysvaltaa jaetaan uudelleen", turkkilainen professori Ahmet Davtoglu sanoo.
Koska länsimaiden strategiset huolenaiheet hallitsevat keskustelua kansainvälisessä tiedonvälityksessä, puheet kulttuurien törmäyksestä kääntävät huomion pois kansainvälisen anarkian ja konfliktin todellisesta uhasta: yhä kasvavasta kuilusta pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon välillä. (Inter Press Service)
