Savar, Bangladesh,, 08.12.95 (IPS) – Niinkin vaatimaton asia kuin polkupyörä saattaa olla ratkaiseva tekijä kehityksessä, joka auttaa Bangladeshin maaseudun naisia saamaan sananvaltaa omassa elämässään ja uuden roolin yhteiskunnassa.
Juuri 30 vuotta täyttänyt perheenäiti Ameena nousee aamunkoitteessa. Ennen kuin kukaan muu herää, hän on tekee aamuaskareet ja laittaa eväät miehelleen, kahdelle lapselleen ja itselleen.
Kahdeksaan mennessä mies on lähtenyt tehtaalle ja lapset on hoputettu koulutielle. Ameena vilkaisee nopeasti ympärilleen varmistaakseen, että kotona on kaikki kunnossa, lukitsee oven ja laittaa laukkunsa polkupyörän tavarakoriin. Sitten hän kietaisee sarinsa helmat ylös ja lähtee polkemaan töihin.
Ameena rakastaa vapautta, jonka pyörä hänelle antaa. Ilman kulkuneuvoaan hän ei omien sanojensa mukaan olisi mitenkään voinut jatkaa työtään erään kansalaisjärjestön ylläpitämässä Kendran terveyskeskuksessa. Sinne on viiden kilometrin matka Ameenan kotikylästä Savarista.
Keskus sijaitsee 50 kilometrin päässä Bangladeshin pääkaupungista Daccasta. Kendra on myös koulutuskeskus, joka opettaa Ameenan kaltaisille kotiäideille perusterveydenhuollon alkeita. Siten se edistää hiljaista vallankumousta, joka kaataa sosiaalisia raja-aitoja Bangladeshin vanhoillisessa islamilaisessa yhteiskunnassa.
Ameena opastaa nyt Kendrassa uusia oppilaita. Siellä hän itsekin oppi lukemaan ja kirjoittamaan sekä hallitsemaan ensiavun ja terveydenhuollon alkeet. Ja mikä tärkeintä, keskus myös rohkaisi häntä nousemaan pyörän selkään.
Kendra edellyttää, että kaikki oppilaiksi kirjoittautuvat naiset oppivat lukemaan ja laskemaan sekä hoitamaan lasten ripulia ja muita tavallisia sairauksia koti- ja lähipiirissään. Se ei onnistu, elleivät naiset pääse liikkumaan omin avuin, Kendran johtaja tohtori Zafrullah Chowdhury korostaa.
Naisten odotetaan pyöräilevän Kendraan ja keskuksen alueella heidän pitää käyttää pitkiä housuja sarin tai pitkän tunikan asemesta.
Molemmat vaatimukset ovat aiheuttaneet naisille ongelmia miesten hallitsemassa yhteiskunnassa. Esimerkiksi Ameenan perään vihellettiin, kun hän ryhtyi kulkemaan Kendraan pyörällä. Naapurit jopa alkoivat kartella häntä, kun miehet pelkäsivät, että esimerkki tarttuisi heidän vaimoihinsa ja tyttäriinsä.
Sittemmin Ameenan tulot ja omavaraisuus ovat tuoneet hänelle miesten vastentahtoisen kunnioituksen ja naisten avoimen ihailun, sillä lastensa sairastaessa he turvautuvat hänen apuunsa.
Ameena on saanut muutamia muitakin kylänsä naisia kirjoittautumaan Kendran kursseille, jotta hekin voivat auttaa perhettään tulonhankinnassa tai jopa ryhtyä sen elättäjäksi. Bangladeshin miehiä laajalti koetteleva työttömyys on ajanut yhä useammat naiset etsimään työpaikan tai virittelemään yritystoimintaa ruokkiakseen perheen.
Naisten ponnistelujen takana on Bangladeshin mittava kansalaisjärjestöjen verkosto, joka auttaa vähävaraisia ihmisiä eteenpäin maailman köyhimpiin kuuluvassa maassa.
Kansainvälisesti tunnetuimpiin bangladeshilaisiin järjestöihin kuuluu Grameen-pankki, josta on otettu mallia monissa muissakin kehitysmaissa. Pankki on auttanut noin neljää miljoonaa Bangladeshin köyhää naista lainaamalla heille rahaa ilman vakuuksia. Naiset ovat lainan avulla käynnistäneet jonkin tuloja tuottavan hankkeen.
Järjestöillä ja naisilla on ollut vastassaan vanhoilliset uskonnolliset piirit ja papit, jotka pitävät varsinkin lukutaidottomia maalaisia tiukassa otteessaan.
Eräissä osissa maata muslimipapit ovat jakaneet uskonnollisia tuomioita eli fatwoja kansalaisjärjestöille pitääkseen kyläläiset niistä loitolla. Jotkut naiset onkin saatu vetäytymään hunnun taakse, mutta kymmenet tuhannet muut ovat uhmanneet kieltoja ja menneet töihin pitääkseen perheensä leivässä.
Bangladeshin asukkaista on naisia noin puolet eli 60 miljoonaa. Epävirallisten arvioiden mukaan noin 25 miljoonaa naista käy nykyisin töissä maatiloilla, katkarapufarmeilla sekä tekstiili- ja vaatetusalalla.
Myös Bangladeshin hallitus on oivaltanut tyttöjen koulunkäynnin merkityksen. Alkeisopetus ja oppikirjat ovat nyt ilmaisia, ja valtio antaa stipendin jokaiselle tytölle, joka käy koulunsa loppuun.
Koulujen opettajanviroista on varattu 60 prosenttia naisille, minkä toivotaan kannustavan tyttöjä opintielle. Lisäksi on säädetty, että 15 prosenttia valtion viroista kuuluu naisille. Tällä hetkellä valtion palkkalistoilla on 1,4 miljoonaa bangladeshilaista, joista vain neljä prosenttia naisia. (Inter Press Service)
