Washinton,, 04.12.95 (IPS) – Patoaltaiden pohjalla mätänevät kasvit päästävät ilmaan suuria määriä hiilidioksidia ja metaania, ilmenee Brasiliassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan vesivoima on varsinkin lämpimissä maissa kaikkea muuta kuin ympäristölle ystävällistä energiantuotantoa.
Amazonian tutkimuslaitoksessa Brasiliassa työskentelevä Philip Fearnside on laskenut, että Balbinan pato luovutti 1990 ilmaan 26 kertaa enemmän niin sanottuja kasvihuonekaasuja kuin hiilivoimala, joka tuottaa padon kanssa saman määrän sähköä.
Kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi ja metaani, aiheuttavat maapallon ilmakehän lämpenemistä, jonka pelätään johtavan tuhoisiin ilmastonmuutoksiin.
Fearnside kehottaa Brasilian energiapolitiikasta vastaavia päättäjiä ottamaan huomioon sen, että Amazoniaan suunnitellut uudet vesivoimahankkeet tekisivät alueesta huomattavan kasvihuonekaasujen lähteen.
Fearnsiden tutkimustulokset on julkaistu Sveitsissä ilmestyvässä Environmental Conservation -lehdessä. Tulokset tukevat aiemmin Kanadassa tehtyjä havaintoja patojen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen eli kasvihuoneilmiöön.
Uatuma-jokeen Amazonasin osavaltiossa rakennettu Balbinan pato on Fearnsiden mukaan Brasilian vesivoimaloista ympäristön kannalta vaarallisin. Pato valmistui 1989 ja se tuottaa 112 megawattia sähköä vuodessa. Maailmanpankin taloudellisella tuella rakennettu pato peitti alleen 3 108 neliökilometriä metsää.
Tucuruin 4 000 megawatin pato Paran osavaltiossa vaikuttaa tutkimuksen mukaan ilmaston lämpenemiseen Balbinaa vähemmän, sillä se hukutti metsää vain 1 926 neliökilometriä. Fearnside laskee, että Tucuruin altaassa mätänevä kasvillisuus tuottaa 60 prosenttia vastaavankokoisen hiilivoimalan kasvihuonekaasuista.
Hänen mukaansa kummankin padon kaasupäästöt vähenevät ajan mittaan, mutta silti Balbinan päästöt sen odotetun 50- vuotisen "elinajan" aikana ylittävät vastaavan hiilivoimalan saastemäärät.
Fearnsiden laskujen mukaan Amazonian alueen padot ovat tuottaneet yhteensä 37 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ja 260 000 tonnia metaania. Hän muistuttaa, että alueelle on suunniteltu 75 uutta patoa, jotka kasvattaisivat veden peittämän alueen 20-kertaiseksi.
Tiedot Balbinan padon ympäristövaikutuksista eivät tulleet yllätyksenä alueen asukkaille. Fofrasia Castro da Silva Pedrasin kylästä kertoo, että jo patoluukkujen sulkeminen 1989 aiheutti kalojen joukkokuoleman.
Syy kalakuolemiin ja kasvihuokaasupäästöihin on se, että allasalueelta ei kaadettu puita ennen veden päästämistä sinne. Kun patoluukut suljettiin, sankka metsä alkoi pikku hiljaa mädätä ja vapauttaa hiilidioksidia, rikkivetyä ja metaanikaasua. Ne happamoittivat veden ja tappoivat kalat.
Patoluukkujen sulkemista todistamassa olleet asukkaat muistavat, kunka eläimet koettivat paeta nousevan tulvaveden alta hakeutumalla korkeimmille paikoille. Kukkulat jäivät saariksi patoaltaaseen ja peittyivät kuolleisiin eläimiin.
Monille energia-alan asiantuntijoille tiedot patojen kasvihuonepäästöistä ovat yllätys. He ovat otaksuneet, että patoaltaisiin mätänevien kasvien ja eläinten aiheuttamat päästöt jäävät mitättömän pieniksi.
Vielä 1993 teollisuusjulkaisu Water Power and Dam Construction arvioi, että tulvaveden alle jääneiden metsien kasvihuonepäästöt ovat kuusi prosenttia hiilivoimalan vastaavista. Ensimmäiset näytöt arvion paikkansapitämättömyydestä saatiin kuitenkin jo 1993, kun John Ruddin vetämä kanadalainen tutkimusryhmä selvitti Notigin altaan tilannetta Quebecin osavaltion pohjoisosissa.
Altaan alle oli jäänyt paljon hitaasti mätänevää amerikanhieskoivua. Tutkijat havaitsivat, että prosessissa vapautuu 7,4 grammaa metaania neliömetriä kohden joka vuosi. Metaani vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen 60 kertaa voimakkaammin kuin hiilidioksidi.
Cedarjärven ympäristössä lähellä Jamesinlahtea olevan suomaaston havaittiin päästävän vielä suurempia kaasumääriä. Päästöt sisälsivät metaania 15-30 grammaa neliömetriä kohden ja hiilidioksidia 450-1 800 grammaa neliötä kohden vuodessa.
Ruddin johtopäätös oli, että tutkittujen kahden kanadalaispadon metaani- ja hiilidioksidipäästöt vastasivat karkeasti vastaavankokoisen hiilivoimalan saastemääriä. Rakentajat vähättelevät
Patoja rakentavat yritykset suhtautuvat vähätellen Fearnsiden uuteen tutkimukseen. "Se on hölynpölyä ja suurta liioittelua. Kun elolliset olennot kuolevat ja hajoavat, syntyy metaanikaasua. Sademetsät tuottavat melko lailla metaania, mutta kukaan ei ehdota niiden kaatamista", sanoo Yhdysvaltain vesivoimayhdistyksen edustaja Karolyn Wolf.
Maailmanpankki on ollut kehitysmaissa rahoittamassa monia suuria patohankkeita ja pitänyt niitä suhteellisen puhtaana energiantuotantomuotona. Nyt pankin edustajat myöntävät, ettei uusia tutkimustuloksia voi sivuuttaa noin vain.
"On mahdollista, että oletuksemme patojen ympäristövaikutuksista ovat vääriä. Se ei olisi ensimmäinen kerta, kun olemme väärässä. Olen hyvin utelias kuulemaan asiasta lisää", kommentoi Maailmanpankin teollisuus- ja kaivososaston johtaja Richard Stern. (Inter Press Service)
