Khartum,, 31.10.95 (IPS) – Kun sudanilaiset paimentolaiset päättävät viedä karjansa uusille laidunmaille, Abdel Gadar pakkaa kirjansa, nousee kamelin selkään ja seuraa mukana. Miten muuten hän voisi opettaa paimentolaisten lapsia?
Liikkeellä ollaan kunnes löydetään sopivaa laidunta karjalle ja kameleille. Joskus se kestää kaksikin viikkoa. Kun matkanteko päättyy, Gadar pystyttää apulaisineen oman asuintelttansa ja isomman teltan, joka toimii kouluna.
Darfurin alueella kuivassa Länsi-Sudanissa toimii Gadarin ohella muitakin liikkuvia opettajia. Sudanin opetusministeriö käynnisti paimentolaislasten opetuksen 1993 YK:n lastenrahaston Unicefin tuella. Hanketta johtavan Abdalla Katir el Rasulin mukaan liikkuvia kouluja on nyt jo 116 ja oppilaita yhteensä 3 200. Uusia kouluja on määrä avata vielä tänä syksynä.
Ahfadin naisten yliopiston opettaja tohtori Awatif Mustafa Abdelhalim kertoo, että opetuksen järjestäminen paimentolaisten lapsille on aina ollut vaikeata, sillä "koulun lukukaudet eivät käy yksiin heidän vaellustensa aikataulujen kanssa."
Kukaan ei uneksikaan siitä, että yhteisö lykkäisi liikkelle lähtöään lukukauden päättymiseen asti.
Abdelhamidin mukaan paimentolaisten tyttäriä on ollut vielä vaikeampi saadaan koulunpenkille kuin poikia. Tytöillä on vielä kotiaskareita tehtävänä siihen aikaan, kun koulu aamulla alkaa.
Joustavin aikatauluin toimivat liikkuvat koulut ovat paljon tavallista opinsaunaa parempi vaihtoehto paimentolaisille, vakuuttaa opettaja Gadar. Hän saapui Sudanin pääkaupunkiin Khartumiin paimentolaisten lähetystön kanssa pyytämään Darfuriin lisää opettajia.
Gadarin mukaan hanke on lähtenyt hyvin käyntiin, koska ihmiset ovat ymmärtäneet sen tarpeellisuuden. Hän kehottaa kuitenkin huolellisuuteen opettajien valinnassa, sillä paimentolaisten kansankynttilän tehtävä ei ole mikään laiskanvirka.
"Paimentolaisten opettaja on paimentolainen. Hän kulkee vaikka valtakunnan rajojen yli ryhmän mukana. Hän toimii sanansaattajana ja ryhmän sosiaalityöntekijänä", Gadar kertoo.
"Koululaisten opettaminen ei ole ainoa tehtäväni. Lisäksi olen uskonnollinen opettaja, saarnaaja, yhteiskunnallinen uudistaja ja lääkäri."
Olosuhteet ovat Gadarin mukaan vaikeat jopa hänelle, vaikka hän on syntynyt samalla seudulla.
"Kun aloitin työni viime vuonna, pelkäsin etten selviä tehtävästäni. Paimentolaisten ruoka ei sopinut minulle enkä saattanut olla päiväkausia syömättä kuten he."
"Toinen ongelma oli juomavesi. He jakavat veden karjansa kanssa eikä se vahingoita heitä, mutta jos minä joisin samaa vettä, saisin vatsavaivoja."
Hankkeen johtaja el Rasul kiittelee sen onnistumista: erityisesti tyttöjen koulunkäynti on lisääntynyt Darfurin paimentolaisyhteisöissä.
Lisäksi opettajista on yhteisöille muutakin hyötyä: "He opettavat myös aikuisia lukemaan, avustavat terveydenhuollon ongelmissa ja sosiaalisissa pulmissa. Eräät opettajat ovat opiskelleet eläinlääketiedettä, toisilla on kätilön taidot", hän selittää.
Tarkkoja tilastoja ei ole, mutta arviolta 82 prosenttia Sudanin 26 miljoonasta asukkaasta on lukutaidottomia. Peruskouluikäisistä lapsista 39 prosenttia ei käy koulua; paimentolaisalueilla luku on vieläkin korkeampi.
Sudania johtaa sotilashallitus, jota Yhdysvallat syyttää "islamilaisten terroristien" tukemisesta. Länsimaat ovat lopettaneet kehitysapunsa Sudanille, ja maassa jatkuu sisällissota eteläosien itsenäisyyttä vaativaa sissiliikettä vastaan. (Inter Press Service)
